Katselussa: Ex-Onnelliset
0
Ex- Onnelliset on CMoren suomalainen alkuperäissarja, joka kertoo eroasunnoissa asuvista perheistä.
Ollaan seurattu tätä sarjaa meidän teinin kanssa jo monta vuotta. Sarjasta on ilmestynyt Cmoreen neljä kautta ja ne on esitetty myös tvssä. Neljäs kausi alkaa telkkarissa huhtikuun lopulla, mutta on ollut jo pitkään katsottavissa kokonaan CMoren suoratoistopalvelussa.
Sarjassa seurataan kerrallaan neljää eri perhekokonaisuutta. Laura Kekkonen (Miia Nuutila) on suunnittelut täysin uudenlaisen konseptin, eroasunnot, johon hänen perheensä muuttaa talon valmistuessa. Asunnoissa on molemmissa päissä pienet asunnot, joissa on kylpyhuone, keittiö ja makuuhuone sekä eteinen omalla sisäänkäynnillä ja keskellä asuntoa on kaksi makuuhuonetta ja olohuone. Kun eroperheen lasten on aika vaihtaa toisen vanhemman luota toisen luokse, siirtyvät seinät niin, että vuorollaan kumpikin päätyasunto tulee osaksi keskellä olevaa asuntoa. Näin kenenkään ei tarvitse vaihtaa kotia vaan sovittuna aikana koti vaihtaa seinät niin, että lapset ovat sillä hetkellä vastuussa olevan vanhemman kanssa samassa kodissa.
Mä en ihmeemmin tykkää katsoa suomalaisia elokuvia tai sarjoja. Salkkareita seurasin joskus nuorempana, kun ne alkoi, mutta sarjan seuraaminen loppui Miian ja Sakun poistuttua kuvioista. Valitsen yleensä aina mieluummin katsottavani englanniksi.
Ex-Onnelliset on raikas tuulahdus hauskuutta ja realismia. Se kertoo perheiden tarinat niin, että niitä on pakko myötäelää. Me ollaan teinin kanssa naurettu, itketty, huudettu ja kauhisteltu sarjan tapahtumia. Montaa sarjaa en teiniä enää saa mun kanssa katsomaan, mutta tämän jaksoja ollaan yhdessä aina odotettu ja katsottu.
Sarjan henkilöhahmot on todella hyvin toteutettuja. He on kaikki erilaisia persoonia ja jokaisella on niitä oman elämän ongelmia. Talossa asuu joka kaudella neljä perhettä, joista osa kausien välissä vaihtuu ja osa pysyy samana. Perheet on ihanan erilaisia ja varsinkin ekoilla kausilla mukana ollut hippi Suvianna on ollut meidän ehdoton lemppari. Hän on niin erilainen ja omalaatuinen, että ei voi kuin ihailla, että jotkut ihmiset oikeasti uskaltavat olla juuri sellaisia.
Ex-Onnelliset on ajan myötä tottakai kehittynyt ja perheiden keskeiset suhteet muuttuneet. Talossa asuu neljännellä kaudella myös uusperheitä ja vaikka kaikki alussa olivat toisilleen ventovieraita, ovat talon asukkaat tutustuneet toisiinsa ja ystävystyneet.
Neljännen kauden viimeinen jakso loppui niin, että se antoi ymmärtää tarinan olevan siinä, mutta me toivotaan sarjalle tulevan vielä jatkoa. Sarjasta on ostettu oikeudet myös Ruotsiin, jonne kaavaillaan sarjasta ruotsalaista versiota. Se täytyy kyllä myös katsoa, jos se ilmestyy CMoreen jossain vaiheessa.
Jos etsit hauskaa ja kepeää, mutta kuitenkin välillä hieman vakavaakin katsottavaa, suosittelen katsomaan Ex-Onnelliset.
Oletko sinä katsonut Ex-Onnellisia?
LUE MYÖS:
KATSELUSSA: LITTLE FIRES EVERYWHERE
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Työhaastattelusta jäi hyvä fiilis
Tänään olleesta työhaastattelusta jäi todella hyvä fiilis.
Hain paikkaa, johon oikeasti haluaisin ja se hyödyttäisi minua myös urallani jatkossa. Työ kestäisi vain alkusyksyyn, mutta se ei minua haittaa.
Tänään oli sitten haastattelun aika ja jännitin sitä superpaljon, en edes nukkunut yöllä kunnolla. Yleensä jännitän asioita vasta siinä hetkessä, mutta nyt minusta tuntui kutkuttavalta ajatus työhaastattelusta.
Olin viimeksi käynyt haastateltavana pari vuotta sitten, kun hain yhteen liikkeeseen töihin ja siellä oli haastattelijana kaksi minua vanhempaa naista, jotka eivät voineet käsittää kuinka voisin tehdä töitä, koska minulla on kolme lasta. Emme oikeastaan puhuneet haastattelussa minun työkokemuksestani tai siitä, että olisin ollut työhön täysin pätevä vaan haastattelu meni heidän kauhistellessa sitä, että olisinko oikeasti valmis olemaan töissä enkä lasten kanssa kotona. He olivat myös sitä mieltä, etten voi millään olla töissä ja Jani lasten kanssa kotona, jos he sairastavat.
Sitä ennen olin ollut työhaastattelussa kymmenen vuotta aiemmin, kun hain Citymarketiin töihin ja pääsinkin sinne. Pop upiin nimittäin en ihan oikeita reittejä edes hakenut, kun heiltä lähti hieman viime tipassa pois yksi työntekijä ja minulle laitettiin viestiä, että olenko vielä kiinnostunut tulemaan. Eli työhaastattelu oli vain pieni puhelu enkä kerennyt sitä sen kummemmin jännittää.
Tänään haastattelija oli todella mukava ja sai jännitykseni laantumaan heti, kun menin sisään. Haastattelutilanne tuntui luontevalta ja minulla oli koko ajan olo, että minun kykyihini luotetaan. Se sai myös itsevarmuuteni nousemaan omasta osaamisestani. Koska sehän työhaastattelussa on hankalalinta. Uskoa siihen omaan osaamiseen ja oikeasti kehua itseään.
Miksi on niin vaikeaa kehua itseään vaikka tietää olevansa jossain asiassa hyvä?
Minä esimerkiksi tiedän, että vahvuuksini kuuluu asiakaspalvelu ja sosiaalisuus, mutta usein en osaa kehua itseäni tarpeeksi. Tänään kuitenkin menin haastatteluun omana itsenäni ja päätin sen olevan tarpeeksi.
Nyt siis vaan sormet ja varpaat ristiin, että haastattelu meni oikeasti niin hyvin, että saan paikan! Työhaastattelusta jäi niin hyvä fiilis, että se kantaa koko loppupäivän.
Osaatko sinä kehua itseäsi?
LUE MYÖS:
TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA