Hae
Colour Outside the Lines

Työhaastattelusta jäi hyvä fiilis

Tänään olleesta työhaastattelusta jäi todella hyvä fiilis.

Hain paikkaa, johon oikeasti haluaisin ja se hyödyttäisi minua myös urallani jatkossa. Työ kestäisi vain alkusyksyyn, mutta se ei minua haittaa.

Tänään oli sitten haastattelun aika ja jännitin sitä superpaljon, en edes nukkunut yöllä kunnolla. Yleensä jännitän asioita vasta siinä hetkessä, mutta nyt minusta tuntui kutkuttavalta ajatus työhaastattelusta.



Olin viimeksi käynyt haastateltavana pari vuotta sitten, kun hain yhteen liikkeeseen töihin ja siellä oli haastattelijana kaksi minua vanhempaa naista, jotka eivät voineet käsittää kuinka voisin tehdä töitä, koska minulla on kolme lasta. Emme oikeastaan puhuneet haastattelussa minun työkokemuksestani tai siitä, että olisin ollut työhön täysin pätevä vaan haastattelu meni heidän kauhistellessa sitä, että olisinko oikeasti valmis olemaan töissä enkä lasten kanssa kotona. He olivat myös sitä mieltä, etten voi millään olla töissä ja Jani lasten kanssa kotona, jos he sairastavat.

Sitä ennen olin ollut työhaastattelussa kymmenen vuotta aiemmin, kun hain Citymarketiin töihin ja pääsinkin sinne. Pop upiin nimittäin en ihan oikeita reittejä edes hakenut, kun heiltä lähti hieman viime tipassa pois yksi työntekijä ja minulle laitettiin viestiä, että olenko vielä kiinnostunut tulemaan. Eli työhaastattelu oli vain pieni puhelu enkä kerennyt sitä sen kummemmin jännittää.



Tänään haastattelija oli todella mukava ja sai jännitykseni laantumaan heti, kun menin sisään. Haastattelutilanne tuntui luontevalta ja minulla oli koko ajan olo, että minun kykyihini luotetaan. Se sai myös itsevarmuuteni nousemaan omasta osaamisestani. Koska sehän työhaastattelussa on hankalalinta. Uskoa siihen omaan osaamiseen ja oikeasti kehua itseään.



Miksi on niin vaikeaa kehua itseään vaikka tietää olevansa jossain asiassa hyvä?



Minä esimerkiksi tiedän, että vahvuuksini kuuluu asiakaspalvelu ja sosiaalisuus, mutta usein en osaa kehua itseäni tarpeeksi. Tänään kuitenkin menin haastatteluun omana itsenäni ja päätin sen olevan tarpeeksi.

Nyt siis vaan sormet ja varpaat ristiin, että haastattelu meni oikeasti niin hyvin, että saan paikan! Työhaastattelusta jäi niin hyvä fiilis, että se kantaa koko loppupäivän. 

Osaatko sinä kehua itseäsi?

 

LUE MYÖS: 

TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Hyvästi ryhmätyödraama

Otin eilen yhteyttä opettajaan, kun aiemmin mainitsemani ryhmätyödraama vain jatkui ja jatkui.

Lopulta teimme päätöksen, että jään pois ryhmästä ja teen yksin korvaavan tehtävän, jolla saan kurssin suoritettua. Sain tälle tehtävälle aikaa tammikuun loppuun asti eli voin ruksia sen pois parin seuraavan viikon työlistaltani.

Opettaja oli hyvin ihmeissään kaikesta siitä tappelusta, jonka ryhmäni oli saanut aikaiseksi. Hän oli tehnyt ryhmän siinä toivossa, että tulisimme hyvin toimeen ja tämä ns drama queen oli vähiten se, jolta hän tällaista käytöstä odotti.

Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa tulla kenenkään kanssa toimeen missään työpaikassa tai koulussa aiemmin. Jos saan rakentavaa palautetta, teen tarvittavat toimepiteet parantaakseni suoritustani.

Tässä oli kuitenkin kyse ihan jostain muusta kuin rakentavasta palautteesta. Edellisen myrskyn loputtua alkoi joka kerta uusi. Ja aina se kohdistui minuun. En tiedä olinko helppo kohde vai mikä siinä oli ongelmana, mutta minua vastaan hyökättiin ihan huolella.

Eilen tämä ryhmätyödraama eskaloitui niin, että yksi ryhmäläinen jatkoi hyökkäystään uudelleen ja uudelleen vaikka muut olivat jo sitä mieltä, että olen tehnyt osani ja voimme palauttaa työn sellaisenaan. Lopulta poistuin itse keskustelusta, koska en vain enää jaksanut kuunnella.

Tänään iso kivi putosi harteilta, kun pääsin eroon tuosta ryhmätyöstä ja kaikesta sen aiheuttamasta stressistä ja mielipihasta.

Tein eilen toista ryhmätyötä vietnamilaisen opiskelijan kanssa ja se sujui todella hyvin. Menimme kampuksen kirjastoon tekemään sitä illalla ja teimme omaa osiotamme rauhassa ja hiljaisuudessa. Kuitenkin jos oli jotain kysyttävää tai pohdittavaa, mietimme niitä yhdessä. Meidän työskentely yhdessä siis sujui mainiosti.

Sellaisia ryhmä- ja paritöiden pitäisikin olla. Mukavia yhdessä tehtyjä projekteja, joissa kumpikin helpottaa toisen työtaakkaa. Ei sellaisia, että yhdestä tehdään syntipukki ja kaikki paha olo työnnetään hänen niskaan.

Keväällä en ota vapaaehtoisesti kyllä yhtään ryhmätyötä vaan kysyn aina voisinko tehdä työn yksin. Tässä on ollut minulle ryhmätyötä jo ihan tarpeeksi.

OLETKO SINÄ HUOMANNUT RYHMÄTÖISSÄ ERIARVOISUUTTA?

 

LUE MYÖS: 

Ryhmätyöt ammattikorkeakoulussa, voiko ne toimia?

Ryhmätyön tekeminen eskaloitui nopeasti

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA