Hae
Colour Outside the Lines

Mikä sinun unelma-ammattisi olisi, jos saisit tehdä ihan mitä vaan?

Meidän 9-vuotias kysyi minulta eilen

Jos saisit ihan minkä ammatin vaan, niin mikä sinun unelma-ammattisi olisi?

Ja tiedättekö mitä? Mun oli pakko vastata, että en minä oikein edes tiedä.

Kuva: Mari Korhonen / @rakkauttajalontoorakeitaphotos

Nuorempana halusin muotisuunnittelijaksi ja joskus lukiossa mun tavoite oli päästä H&M:lle töihin. Se vaikutti niin siistiltä työpaikalta.

Ajauduin kuitenkin töihin ensin Lidliin ja sitten Citymarketiin kassamyyjäksi ja jotenkin vähän jo kyllästyin niihin isoihin ketjukauppoihin. En ole edes koskaan hakenut H&M-liikkeeseen töihin vaikka joskus sinne kovasti halusin.

Parina vuonna olen ollut töissä pop up-liikkeessä ja siitä olen tykännyt kovasti. Joku pienempi myymälä voisi siis olla kiva työpaikka, jos päätyisin jäämään kaupan alalle.

En kuitenkaan enää hirveämmin haaveile unelma-ammattina kaupan alasta vaikka rakastankin työskennellä vilkkaassa kaupassa, olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa ja oikeasti olla avuksi jollekin. Rakastan sitä kaupan vilinää ja nopeasti kuluvia työpäiviä. Mutta en siltikään voi sanoa sen olevan unelma-ammattini.

Olisin valmis tekemään töitä myymälässä vaikka heti, jos saisin siihen mahdollisuuden. Olen lähetellyt viimeisen puolen vuoden aikana kymmeniä hakemuksia, mutta yksikään ei ole napannut. Minusta tuntuu, että pitkä kokemukseni kaupan alalta on välillä myös haitaksi, koska olen niin kallis työntekijä, olenhan jo korkeimmalla palkkatasolla ja halvemmalla pääsee palkatessa jonkun vähemmän kokemusta omaavan.

Kuva: Mari Korhonen / @rakkauttajalontoorakeitaphotos

Mutta mikä sitten olisi se unelma-ammatti, jos oikeasti saisin valita ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä?

Tätä miettiessä on pakko miettiä kaikkia niitä ammatteja, joista olen jossain vaiheessa elämääni haaveillut. Lapsena halusin olla muotisuunnittelija, kuten jo aiemmin kerroinkin. Tämä haave kantoi koko lapsuuden ja ysiluokan jälkeen olisin hakenutkin vaatetusalalle, mutta minulla oli niin paha kangaspölyallergia, ettei se olisi ollut kannattavaa.

Sen jälkeen en oikein ole tiennyt mitä haluaisin tehdä, koska tuo haave oli niin vahvasti ja niin pitkään mukana.

Kun tutustuin Gilmoren tytöt tv-sarjaan, haaveilin pitkään omasta aamiaismajoituksesta ja sen pyörittämisestä. Oikeastaan se haave on jossain taka-alalla edelleen ja olenkin puoliksi vitsillä, puoliksi tosissani sanonut Janille muutamaan otteeseen, että voimme eläkkeellä ostaa vanhan kyläkoulun ja muuttaa sen aamiaismajoitukseksi. Hotellin respassakin työskentely voisi olla ihan mukavaa, mutta ei sekään ole sellainen ultimaattinen haaveammatti.

Kuva: Mari Korhonen / @rakkauttajalontoorakeitaphotos

Ehkä tällä hetkellä haaveilen eniten työstä sosiaalisen median parissa, oli se sitten työskentelyä jollekin muulle tai omien kanavieni kautta. Työ sosiaalisen median parissa olisi ihanaa ja varsinkin, jos sitä voisi tehdä yrittäjänä, se toisi paljon vapautta omien työaikojen päättämiseen.

Nimittäin kaupan alalla se ainut asia, jota en kaipaa, on työajat. Suurin osa työvuoroistani on aina osunut iltaan tai viikonloppuun, jolloin työaikojen ja perhe-elämän yhdistäminen on aika rankkaa.

Olisi ihanaa kasvattaa sosiaalisesta mediasta itselleen ura siihen mennessä, kun nuorin lapsemme menee kouluun. Siihen on kaksi vuotta aikaa eli ei ihan hirveästi enää.

Haluaisin olla kotona laittamassa hänet kouluun ja vastassa, kun hän palaa koulusta. Vaikka iltapäiväkerhoakin saattaisimme hyödyntää, en haluaisi hänen olevan siellä koko iltapäivää.

Eli vastauksena lapsen kysymykseen ”Mikä sinun unelma-ammattisi olisi?”, annoin vastauksen, että jotain somessa.

Lapsi ei ollut ihan tyytyväinen vastaukseen, koska hänen mielestään teen jo unelma-ammattini mukaista työtä, mutta eihän hän ymmärrä, että työstä olisi hyvä saada palkkaakin.

 

Mikä sinun unelma-ammattisi olisi, jos voisit valita minkä vain? 

 

LUE MYÖS: 

MINULLA OLI TÄNÄÄN TYÖHAASTATTELU

TYÖHAASTATTELUSTA JÄI HYVÄ FIILIS

EN SAANUT HAKEMAANI TYÖTÄ

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana

Tänään minulla tulee täyteen ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana.

Blogini on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta, mutta julkisesti olen siitä ihmisille puhunut vasta kuusi vuotta. Aluksi kirjoitin sitä henkilökohtaisena päiväkirjana eikä sitä lukenut kukaan muu.

Pikkuhiljaa aloin uskaltautua kertomaan blogista muutamille ihmisille ja sain heiltä hyvää palautetta. Silloin blogit olivat vielä aika uusi juttu, joten ehkä itsekin sen takia vierastin asiasta muille kertomista.

Viviaa odottaessani uskaltauduin hakemaan Vauva-lehden blogiyhteisöön. Viihdyin siellä pari vuotta, jonka jälkeen vaihdoin blogiyhteisöä Kaksplussalle. Missään vaiheessa lukijoita ei ollut niin paljon, että olisin päässyt sopimusbloggaajaksi.

Vaihdoin Kaksplussalta parin vuoden jälkeen itsenäiseksi bloggaajaksi, mutta aika pian aloin kaipaamaan sitä yhteisöllisyyttä, joita blogiyhteisöt ja portaalit tarjoavat. Ei ole mitään niin ihanaa kuin se tuki, jota muilta bloggaajilta saa.

Kävin vuoden 2020 keväällä Vaikuttajamedian Intensiivikurssin, joka kesti viisi kuukautta. Sinä aikana Vaikuttajamedia tuli niin tutuksi, että se alkoi tuntua oikein sopivalta blogikodilta. Ajattelin ensin kuitenkin, ettei minun pientä blogiani kuitenkaan hyväksyttäisi joukkoon. En siis heti uskaltanut kysyä olisiko blogin muutto Vaikuttajamedialle mahdollista.

Intensiivikurssin loppua kohden aloin kuitenkin saada enemmän itseluottamusta tekemiseeni ja kysyin asiasta. Minut ja blogini otettiin avosylin vastaan.

Ensimmäinen postaukseni Vaikuttajamedialla ilmestyi tasan vuosi sitten.

Ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana on ollut todella opettavainen ja antoisa. Olen huomannut, että osaan tuottaa laadukasta sisältöä, jota ihmiset oikeasti tulevat lukemaan ja joka kiinnostaa lukijoita.

Olen saanut uusia ystäviä tai ainakin blogituttuja. Vuoden aikana olen kirjoittanut enemmän ja vähemmän, mutta viimeisen kevään aikana olen oikeasti alkanut uskoa vielä enemmän omaan tekemiseeni. Olen löytänyt ihan uudenlaisen inspiraation ja esimerkiksi huhtikuun ja toukokuun aikana julkaisin postauksia joka ikinen päivä, välillä jopa useamman kerran päivässä.

En usko, että olisin löytänyt tälläista uskoa omaan tekemiseeni missään muualla. Vaikuttajamedialla kaikki bloggaajat kannustavat ihanasti toisiaan koko ajan ja vaikka kaikki asumme ihan eri puolilla Suomea, olemme silti hyvin tiivis yhteisö.

Toivotaan, että pian pääsisimme taas tapaamaan ihan kasvotusten.

Ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana on nyt ohi ja toivon, että blogillani on vielä monia vuosia tai jopa vuosikymmeniä edessä. Blogista on tullut itselleni niin rakas harrastus, joka voi jopa mahdollisesti kasvaa työksi, että en halua luopua siitä vielä aikoihin -jos koskaan.

mitä kautta sinä löysit blogiini? 

 

LUE MYÖS: 

BLOGGAAJA ESITTÄYTYY

KUKA MINÄ OLEN? ELI ESITTELY MINUSTA

ONNEA ON OLLA VAIKUTTAJAMEDIAN BLOGGAAJA

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA