Opinnäytetyö etenee hyvää vauhtia
2
Mun opinnäytetyö etenee hyvää vauhtia vaikka muutaman kerran on meinannut jo epätoivo iskeä.
Mähän siis olen tehnyt näitä BBA-tradenomin samoja opintoja jo aiemmin ja yritän saada nämä nyt pakettiin, ennen kuin aiemmin suoritetut opinnot oikeasti vanhenee. Oon monesti miettinyt, ettei tuo Business Administration ole se mun oikea alasuuntaus ja nyt varmasti valitsisin ihan eri suuntauksen, mutta en viitsinyt lopettaa enää keskenkään tai jättää tekemättä näitä loppuun, kun opinnot on niin loppusuoralla. Nämä on siis todella matemaattispainoitteiset eikä mun matikan taidot oo mitenkään hääppöiset. Harmillisesti markkinointia tai muutakaan ei ollut englanniksi tarjolla, kun aloitin. Ei kymmenen vuotta sitten ollut minkäänlaisia verkko-opintojakaan oikein vielä.
Oon nyt syksyllä kirjoittanut mun opinnäytetyötä aiheena BookTok yhteisöt ja tämä aihe on ollut niin mielenkiintoinen, että opinnäytetyön tekeminen on tuntunut hyvältä, kiinnostavalta ja oikeasti inspiroivalta. Ja vihdoin mulla on ollut olo, että hei mähän handlaan tämän!
Mulla oli viime viikolla seminaari, jossa piti olla vastaparina jollekin toiselle opiskelijalle. Hänelle piti lähettää omasta opinnäytetyöstä pelkkä alkuosa eli esittelyosio ja tehdä myös powerpoint-esitys, jossa esittelee sen oman opinnäytetyön esittelyosion. Tämän vastaparin piti sitten kirjoittaa essee mun työstä ja mun hänen työstään.
Mulle sattui ihan hirvittävän vaikea vastapari. Ohjeiden mukaan tämän vastaparin kanssa ei olisi tarvinnut jutella ennen seminaaria ollenkaan, piti siis vain lähettää ne omat työt toiselle. Mun vastapari kuitenkin halusi käydä seminaarin kulkua läpi ja pyysi minulta sähköpostilla numeroa, että voidaan Whatsappin kautta jutella. Annoin numeroni, mutta jos olisin tiennyt millainen riesa hänestä vielä tulee niin en olisi kyllä antanut numeroani.
Hän alkoi pommittaa mua viesteillä aina iltaisin kymmenen jälkeen ja hoputti mua koko ajan tekemään jotain vaikka hän ei ollut vielä itse edes lähettänyt mulle omaa osiotaan, jota tarvitsin oman esseeni kirjoittamista varten. Mä lähetin hänelle omani viisi päivää ennen seminaaria, kuten mulle oli ohjeistettu opettajan toimesta ja hän lähetti mulle omansa melkein kaksi päivää mun jälkeen. Hän olisi halunnut selvästi, että teen kaikki työt hänen puolestaan.
Lopulta tämä meni niin hankalaksi, että jouduin laittamaan opettajalle viestiä, että pitikö meidän tämän vastaparin kanssa siis oikeasti edes tavata ja opettaja sanoikin mulle, että ei todellakaan. Hän neuvoi sanomaan, etten enää halua olla yhteydessä ja nähdään seminaarissa ja tarjoutui myös itse laittamaan viestiä toiselle opiskelijalle. Mä kuitenkin itse vastasin tälle vastaparille, että en enää aio olla yhteydessä (ehkä vähän tiukkaankin sävyyn) ja sanoin, että en ole hänen tutorinsa, joten jos hän kaipaa apua tämän tehtävänannon kanssa, niin voi olla yhteydessä opettajaan.
Mun vastaparina oli vaihto-opiskelija ja hänen kielitaitonsa oli niin huono, ettei hän selvästi monesti ymmärtänyt mitä mä puhun tai ylipäänsä mistä mä puhun. Mun englannin taito on sen verran hyvä, että voin sanoa, ettei varmasti ollut siitä kiinni, ettenkö olisi puhunut tarpeeksi selvästi. Seminaarissakin näki, että tällä vastaparilla oli vaikeuksia ymmärtää mitä opettaja sanoo hänelle.
Opettaja vielä pahoitteli mulle seminaarin jälkeen tosi paljon, että tämä vastapari oli niin hankala ja kertoi, että tällä opiskelijalla on maine, ettei halua tehdä itse mitään, jos ei ole pakko. Joten selvästi oli kyse siitä, että kun en häntä tuntenut, niin hän yritti kyykyttää mua hoitamaan hommat hänen puolestaan.
Sain kuitenkin seminaarin jälkeen mun opettajalta tosi hyvää palautetta mun omasta opinnäytetyöstä ja sen etenemisestä, joten nyt mulla on taas hyvä olo tän suhteen. Ehkä mä jopa valmistun ajallaan vuoden lopussa!
Nyt pitää vaan kirjoittaa tosi reippaasti ja käyttää oikeasti kaikki vapaapäivät opiskelemiseen, koska aikaa on aika vähän ja se hupenee koko ajan. Onneksi aihe on kiinnostava ja sellainen, että opinnäytetyötä on mielekästä tehdä.
Ihanaa päivää just sulle!💜
TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA!
LUE MYÖS:
Isänpäivä voi olla myös vaikea päivä monelle
Vaikka isänpäivä on yleisesti juhlapäivä monessa perheessä, isänpäivä voi olla myös vaikea päivä monelle.
Tämä päivä on ollut meidänkin perheessä aina vähän hankala aihe. Sain mun esikoisen ollessani 18-vuotias ja olin yksin -osaksi koska lapsen biologinen isä ei halunnut olla osa lapsen elämää, kun lapsi syntyi ja osaksi, koska mä päätin katkaista välit kokonaan, ettei lapsi kärsisi ailahtelevasta isästä myöhemmin. Halusin lapselle mahdollisimman turvallisen ja ehjän lapsuuden vaikka oltiinkin kahden.
Lapsella oli kuitenkin ihana ukki eli mun isä sekä kaksi enoa mukana ihan päivittäisessä elämässä, koska asuttiin kaksi ekaa vuotta mun vanhempien luona ja mun veljet asuivat myös vielä kotona. Me juhlittiin aina isänpäivänä ukkia sekä lapsen kahta isoukkia, jotka olivat silloin vielä elossa. Lapsella riitti siis kyllä miehenmalleja elämässään ihan alusta asti, mutta mä silti kipuilin asian kanssa itse tosi paljon. Päiväkodissa ja koulussa lapsi teki aina kortin ukille ja joskus hän teki isänpäivänä kortin myös minulle.
Mua jäyti ja kalvoi syyllisyys sydämenpohjassa koko ajan, mutta varsinkin isänpäivänä, siitä etten voinut tarjota lapselle turvallista, rakastavaa ja vakaata isää. Sen sijaan tarjosin paljon sydänsurua, harmitusta ja hylkäämisen tunnetta. Koska sitähän lapsi lopulta tunsi tajutessaan, ettei biologinen isä häntä ollut halunnut. Ja se sattui meihin molempiin. Lapseen se todellisuus, jossa joku oli päättänyt olla rakastamatta häntä jo enne kuin hän edes syntyi ja minuun se fakta, että olin omilla valinnoillani aiheuttanut lapselle tällaista mielipahaa ja nyt jouduin näkemään kuinka paljon se lapseen sattui. Se särki sydämeni uudelleen ja uudelleen.
Meillä on molemmilla nykyään asiat onneksi hyvin. Muilla lapsilla on vakaa isä, joka on ottanut esikoisenkin omakseen (ihan adoption kautta) ja lapsi jo sanoo tätä isiksi, mutta biologisen isän haamu tulee varmasti kulkemaan hänen mukanaan aina. Olen kuitenkin yrittänyt opettaa hänelle, että hän on ihana juuri sellaisena kuin on ja se ei ole häneltä pois, että hän ei tunne ihmistä, joka ei häneen halua tutustua. Se on pois vaan jokaiselta, joka ei tunne mun ihanaa, sympaattista, iloista, elämänjanoista ja upeasti omanlaistaan esikoista. Hän tuo niin paljon rakkautta ja iloa niin monen elämään, että mua melkein harmittaa niiden puolesta, jotka ei halua häntä tuntea.
Isänpäivä on meillä kotona iloinen päivä vaikka esikoisen isänpäivää varmasti varjostaa aina ajatukset biologisesta isästään. Mä en edes kutsu häntä isäksi, vaan mulle hän on pelkkä spermanluovuttaja, aivan kuin olisin lapsen hankkinut itsellisesti, koska hän ei ole ollut mukana meidän elämässä ollenkaan mun raskausajan jälkeen.
Kuva: Bella Photo
Mun isänpäivän täyttää nykyään mun oman isän ja mun miehen juhlinta. Meidän kaksi muuta lasta tekivät nytkin isille monet kortit ja lahjat. 13-vuotias leipoi myös kääretorttua.
Lisäksi mun ajatuksissa on mun omat, jo edesmenneet, ukit. Toinen heistä vei minut aina kesäisin purjehtimaan ja söi mun kanssa mökin portailla kylmiä uusia perunoita voin kanssa. Hän kutsui tomaatteja lemmenomenoiksi ja mun mummoa puluksi. Hän myös sujautti aina lähtiessä rahaa mukaan ja heidän luonaan oli iso purkki aina täynnä pipareita tai karkkeja. Toisen ukin kanssa taas ei oltu ihan niin läheisiä, mutta hän oli kyllä superhuolissaan, kun mä sain esikoiseni miten pärjään. Hänen jalanjäljissään ajoin kuorma-autokortin ja osaan arvostaa mun juuria, koska hän tuli pakolaisena Karjalasta. Hän halusi aina jouluksi sekametelisoppaa ja kuskasi mua joka paikkaan lapsena, kun tarvitsin kyytiä. Muistan vieläkin miltä ukin auto tuoksui, kun istuin sen takapenkille. Ja ai, että sitä päivää kun täytin 12 vuotta ja vihdoin sain istua etupenkille! Vien kynttilät joku päivä haudalle, mutta tänään sytytän ne kotona.
Isänpäivän ei ole pakko olla kuin päivä muiden joukossa. Sitä ei ole pakko juhlia mitenkään, jos siltä ei tunnu vaikka some täyttyykin kaikenlaisista isänpäiväpostauksista ja isien arvostuksesta. Jos päivä on sulle vaikea, halauksia täältä!
Ihanaa päivää just sulle!💜
TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA!
LUE MYÖS: