Mummon vintagemekko ysäriltä
2
Yksi mun lempivaatteista on ollut jo vuosia mun mummon vintagemekko ysäriltä. Mun mummo kuoli jo noin 15 vuotta sitten ja mekko on kulkenut mun matkassa siitä asti.
Tämä mekko on ihana, koska se on ommeltu rakkaudella mummon valitsemasta kankaasta. Mekko on silkkiä ja hän on ostanut kankaan siihen Kiinasta, kun oli siellä viettämässä syntymäpäiväänsä mun äidin ja tädin kanssa.
Mekossa oli aiemmin kiristysnauhat sivuilla, mutta ne on ajan saatossa sieltä katkenneet ja hävinneet, joten oon pitänyt mekkoa vaan tällaisena maksimekkona. Ehkä siihen voisi jonkinlaisen vyön halutessaan tehdä, mutta mekko on näinkin tosi kiva.
Mun mummo oli mua lyhyempi eli ehkä 150 senttinen (mä oon 155cm) ja mekko on siis mulle just passelin pituinen. Hihansuita oon vähän joutunut avaamaan, koska mun mummo oli huomattavasti mua pienempi kooltaan.
Tää mekko on ihan täydellinen kesällä, koska tää ei oo liian kuuma ja oon pitänyt tätä myös talvella yhdistämällä tämän sukkahousuihin ja neuleeseen.
Oon miettinyt, että voisin piirtää mekkoa mallina pitäen samantapaisen kaavan ja ommella itselleni samanmallisen mekon jostain muusta kankaasta. Tämä malli kun on niin ihanan tuntuinen päällä.
Käytin tätä asua, kun mulla oli eka lääkäri, sitten auton huolto ja näiden jälkeen iltapäivän olin toimistolla. Mummon vintagemekko ysäriltä yhdistyi kivasti pinkkiin bleiseriin, helmiin ja tennareihin.
Tätä asukokonaisuutta tulen kyllä käyttämään varmasti useamman kerran, koska tää oli nii kiva yhdistelmä ja mekkoa kehuttiin päivän aikana monta kertaa. Ja mikäs sen ihanampaa kuin kuulla kehuja joltain.
Mekko: Vintage
Bleiseri: 2nd hand/Bikbok
Laukku: Longchamp
Tennarit: Even&Odd/Zalando
Helmet:DIY
Hiusklipsu: ostettu kauneushoitolasta
Mikä on sun lempparivaate?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA ASUJA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Helsingin rautatieaseman Olivia -ravintola lasten kanssa
Oltiin huhtikuussa Helsingissä 7-vuotiaan kanssa jo aikuisen esikoisen luona kylässä ja visiitti sattui sopivasti just ennen mun synttäreitä. Synttäreiden kunniaksi päätettiin mennä syömään ravintolaan. Testattiin Helsingin rautatieaseman Olivia -ravintola lasten kanssa, koska olin käynyt siellä aiemmin vain Janin kanssa kerran syömässä lounasta.
Meidät otettiin iloisesti vastaan vaikka meillä ei ollut pöytävarausta ja saatiin koko aterian ajan todella hyvää palvelua. Tämä oli ihanaa, koska 7-vuotias ei ole kovin paljon käynyt ravintoloissa vielä syömässä ja hän on hieman liikkuvaista sorttia. Annoin hänen katsoa puhelinta syömisen ajan ihan vaan siksi, että me (ja ympärillä olijat) saatiin syödä rauhassa ja hän myös malttoi keskittyä ruokaansa hieman paremmin.
7-vuotias tilasi juomaksi omenamehun ja esikoinen tilasi Gin Tonic All’Ibiscon, joka sisälsi malfy rosa giniä, tonicia, hibiscusta ja sitruunaa.
Mä tilasin ensin vaan vettä, mutta kun muiden juomat tuli, niin mulle iski annoskateus ja tilasin vielä itselleni Virgin Bella Olivian, joka oli siis mocktail. Siinä oli karpalomehua, passionhedelmää ja limeä.
Kaikki juomat oli oikein hyviä ja tykättiin kovasti. Mietittiinkin esikoisen kanssa, että tuolla olisi hauska käydä joskus vaikka vaan drinkeillä ja antipastoilla kaksin.
Lapset ei olleet ennen syöneet Oliviassa, joten hetki mietittiin mitä syödään. Onneksi tarjoilija kävi mielellään välillä palvelemassa muita asiakkaita ja palasi meidän luokse sitten hakemaan tilausta, kun oltiin valmiita.
Esikoinen tilasi Pasta di manzo-nimisen pastan, jossa oli tagliatellea, entrecôteta, sieniä, laktoositonta kermaa ja
gorgonzolaa.
Hän rakastui pastaan ihan totaalisesti. Enkä yhtään ihmettele.
Itse nimittäin tilasin samaa pastaa kuin viime kerralla eli Penne al pollo ubriaco-annoksen. Tässä annoksessa oli penneä, kanaa, pekonia, tomaattia, basilikaa, chiliä ja laktoositonta kermaa.
Annokseen sai vaihdettua gluteenittoman pastan ja Oliviassa käytetään Rummon gluteenitonta pastaa, joka on myös viljatonta eli mun vatsalle sopivaa. Tää pasta on taivaallista ja voisin vaikka elää tällaisilla annoksilla loppuikäni.
7-vuotias halusi pizzaa, kun taisi tarjoilijan sellaista jollekin kantavan. Tarkistettiin pohjankin olevan viljaton (koska lapsella on vilja-allergia eikä hänelle käy vehnä, kaura, ohra tai ruis edes gluteenittomana) ja koska näin oli, tilasi hän Pizza al prosciutto cotton eli kinkkupizzan.
Hieman häntä harmitti ensin ananaksen puute, mutta eihän se italialaiseen pizzaan oikeasti kuulukaan. Harmitus hävisi kuitenkin pian, kun pizza kannettiin pöytään ja lapsi rakastui päätä pahkaa tuohon pizzan päällä olevaan kinkkuun.
Pizzasta jäi osa syömättä ja tarjoilija toi meille pyynnöstä rasian, jolla saatiin loppupizza mukaan.
Kuittia en nyt enää tähän hätään löytänyt, mutta muistaakseni maksettiin ruoasta noin 85 euroa. Ihan kohtuuhintainen ruoka, tosin lounasaikaan samat pastat olisi olleet huomattavasti edullisempia. Eli jos oot lounasaikaan liikkeellä, niin suosittelen menemään syömään pastaa silloin!
Helsingin rautatieaseman Olivia -ravintola lasten kanssa oli niin positiivinen kokemus, että mennään kyllä aivan varmasti uudelleenkin.
Ihanaa päivää just sulle❤️
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Lounaalla Helsingin rautatieaseman Olivia -ravintolassa