Hae
Colour Outside the Lines

Ryhmätyön tekeminen eskaloitui nopeasti

Kuten sanoin edellisessä postauksessa, ryhmätöiden tekeminen ammattikorkeakoulussa on välillä ihan hirveää.

Oon nyt tuntenut itseni sekä tyhmäksi että hyvinkin paljon koulukiusatuksi tänään. Tein oman osuuteni joka oli mun mielestä sitä mitä vaadittiin ja mitä kysyttiin. Mun puolustukseksi, olin keväällä kurssilla, jolla tehtiin samanlainen raportti ja tiesin siis mitä odottaa.

No, mun ryhmällä oli sitten tänään tapaaminen, johon en päässyt paikalle ja he kertoivat tehneensä mun osuuden kohdalle muistiinpanoja ja parannusehdotuksia. Menin korjaamaan tekstiä ja siellä ei ollut mitään parannusehdotuksia, pelkästään koko teksti oli korostettu keltaisella. Siis kaikki mitä mä olin sinne raporttiin kirjoittanut.

Kysyin sitten mitähän tuo nyt tarkoittaa ja sain vastauksen neljältä mun viidestä ryhmäläisestä (kaikilta eri sanoilla), että mun tuottama teksti ei kelpaa raporttiin. Eli mun oli aloitettava kokonaan alusta.

Koska olin oikeasti tehnyt töitä tän eteen, itkuhan siinä tuli. Tunsin itseni tosi tyhmäksi ja kaikki viestit, joita ryhmäläiset lähettivät, vain vahvistivat tätä tunnetta. Viestit loppuivat melkein kokonaan vasta siinä vaiheessa, kun vastasin itse ”kiitos, tuli jo selväksi!”.

Me ollaan ammattikorkeakoulussa eli kuvittelin tällaisen draamailun jääneen lukioon. No, toisaalta nämä mun ryhmäläiset on juuri ja juuri parikymppisiä, joten ehkä he eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi (tai oppineet käytöstapoja).

Mulle ei koko syksyn aikana ole myöskään informoitu asioista meidän yhteisessä whatsapp-ryhmässä kuin vasta viime hetkellä. He ilmeisesti koulussa aina juttelevat keskenään, mutta ollaan eri vuosiluokalla niin mulla ei heidän kanssa ole edes muita tunteja. Joten olen koko ajan ihan pihalla mitä pitäisi tehdä tai missä olla.

Kyllä, oon ollut itsekin epäaktiivinen, mutta jos kaikki muut tietää jotain niin olisi kai se nyt ystävällistä ilmoittaa sille viimeisellekin.

Istuinkin sitten loppuillan tietokoneella ja yritin tehdä oman osioni heidän haluamallaan tavalla. Kun tein niin, sain silti viestiä, että jokin on väärin. Eli ilmeisesti mikään ei kelvannut.

Nyt annan ryhmätyön olla sellainen kuin on ja toivon vaan, että pääsen kurssin läpi. Mun ilta meni jo pilalle enkä todellakaan aio pilata enää huomista tällä (tai ainakin toivon niin).

Ryhmätyöt ammattikorkeakoulussa -voiko ne toimia?

En halua nyt yleistää kaikista ryhmätöistä tätä, mutta mun kokemuksen mukaan ryhmätyöt ammattikorkeakoulussa on jotain ihan hirveää. 

Oon vältellyt ryhmätöitä parhaani mukaan melkein koko amk-opiskeluni ajan. Ekana vuonna mulla oli tosi kiva luokka ja tehtiinkin monta ryhmätyötä, jotka sujuivat ihan hyvin. Silloin luokkani oli mukava ja ikäjakauma oli laaja. Sulauduin porukkaan helposti. 

Jäin opiskeluiden välissä ekan vuoden jälkeen äitiyslomalle ja kun palasin kouluun, oli suurin osa oman luokkani opiskelijoista jo melkein valmistuneet. Uuden luokkani kanssa en tuntenut kuuluvani porukkaan enkä tehnytkään oikein ryhmätöitä. Kunnes oli pakko. 

Viime keväänä tein ryhmätyön kolmen muun opiskelijan kanssa. Aika alussa yksi opiskelija jättäytyi ryhmätyöstä pois ja meitä jäi kolme. Meillä oli hieman kommunikaatio-ongelmaa, kun yksi opiskelijoista teki ryhmätyötä todella paljon itse kertomatta siitä meille ja sitten saimme jälkikäteen tästä syyt niskoillemme. En itse oikein missään vaiheessa ollut oikein kartalla mitä minun edes pitäisi tehdä. Saimme työn kuitenkin kunnialla tehtyä lopulta ja loppuvaiheessa työskentelykin onnistui ihan sujuvasti. 

No, tuli kesä ja kesäkurssi, jolla tietenkin oli pakollista tehdä ryhmätyötä. Tässä ryhmätyössä oli niin, että meidän piti joka ikinen viikko tavata etänä ja tehdä raportti. Tietenkin jouduin sellaiseen ryhmään, jossa oli lisäkseni vietnamilainen tyttö, joka ei osannut suomea ja suomalainen nainen, joka ei osannut englantia. Minä sitten toimin joka viikko sekä tulkkina että kirjurina. Sain lopulta paremman arvosanan kuin muut, koska olin tehnyt suurimman osan työstä itse. 

Nyt syksyllä minulla on 3 ryhmätyötä vaikka olen yrittänyt vältellä niitä kuin ruttoa! Ensimmäisessä kurssissa meitä on kuuden oppilaan ryhmä, joka  ei toimi yhdessä, ei sitten ollenkaan. Muut opiskelijat ovat minua huomattavasti nuorempia ja vaikka he ehkä ovatkin muuten hyviä koulussa, on tämän ryhmätyön tekeminen mennyt enemmänkin pelleilyksi. Minulle myös työnnettiin osio, josta en ymmärrä yhtään mitään ja vaikka olen sen moneen kertaan sanonut ääneen, ei minua kuunnella. Tärkeintä siis minulle tällä kurssilla on päästä edes kurssi läpi. 

Toisella kurssilla minulla on ihan mukava kolmen hengen ryhmä, mutta emme oikein osaa ilmeisesti työskennellä yhdessä, kun yhteistyö ei meinaa sujua. Ehkä se vielä siitä helpottuu. 

Kolmannella kurssilla olen kahden hengen ryhmässä toisen opiskelijan kanssa, josta en ole kuullut kahteen kuukauteen mitään ja palautus raportissa on ensi viikolla. Ilmeisesti hän odottaa minun tekevän kaiken työn yksin. Meinaan kyllä suoraan sanoa opettajille tehneeni kaiken työn ja ottaa myös siitä kunnian. 

Onneksi minulla on ammattikorkeakoulun viimeinen vuosi menossa, koska tuntuu että kanssaopiskelijat vain nuorenevat ja nuorenevat joka vuosi enkä enää tunne tuota omaksi paikakseni. Haluaisin mieluummin jo töihin. 

Nyt pitää vaan päästä kunnialla läpi nämä viimeiset viikot tänä syksynä ja syksyn kaikki kurssit, että pääsen keskittymään kevään viimeisiin kursseihin ja opinnäytetyöhön.