Hae
Colour Outside the Lines

Donut grow up! -teemasynttärit

Meidän kahdella isommalla tytöllä on syntymäpäivät lähekkäin toisiaan, joten järjestämme sukulaisille ja ystäville yleensä juhlat, joissa juhlimme yhtä aikaa molempia tyttöjä. Tämä on osoittautunut meillä kätevimmäksi keinoksi pitää juhlia. 
Tytöillä on sitten vielä yleensä erikseen kaverisynttärit. Tänä vuonna kaverisynttärit vaan jäivät molemmilta pitämättä, koska olimme norossa ja aikataulut ovat muutenkin olleet vähän hankalat. Ehkä pidämme sitten kesällä jotkut juhlat muuten vaan tyttöjen kavereille. 
Teemaksi valitsimme tänä vuonna Donut grow up, koska Bea pyysi jo aikaa sitten, että voisiko synttäreillä tarjota kakun sijasta donitseja. Melissa kuitenkin halusi oikeaa täytekakkuakin, joten tarjosimme sitten molempia. Ostimme Pirkan pakastedonitseja, jotka on superhelppoja, koska ne tarvitsee vain nostaa sulamaan hetki ennen tarjoilua. Täytekakun sisään laitoin soseutettua pakastemansikkaa ja kermavaahtoa. Oikaisin kakun teossa ja ostimme valmiit kakkupohjat kaupasta. Kakkua kehuttiin vaikka ei se tosin osalle nuoremmista vieraista kelvannut, koska kuulemma kukaan ei enää syö täytekakkua nykyään. Onneksi meillä oli muutakin tarjolla. 
Laitoin Janin kauppaan ostamaan minidonitseja, mutta ei niitä löytynyt, joten ostimme Filipinos-keksejä niiden tilalle. Ne onneksi näyttävätkin ihan donitseilta. Tarjolla oli lisäksi suklaalla päällystettyjä pallokeksejä, karkkeja, suklaakaurakeksejä ja mummin tekemää kuivakakkua, joka oli valmistettu gluteenittomista jauhoista. Suolaisena tarjottavana meillä oli pieniä pizzoja sekä Bean toiveesta kevätkääryleitä. 

Rakastan järjestää juhlia ja meillä valitaankin yleensä aina juhliin jonkinlainen teema. Teeman valinnan jälkeen mietitään koristeita, joita meiltä löytyykin edellisten juhlien jäljiltä aika kasa. Nyt ostin uutena vain ilmapalloja, serpentiiniä ja kultaisen tekstibannerin, johon saa itse kirjoitettua mitä haluaa aina uudelleen ja uudelleen. Bannerin löysin Clas Ohlsonilta kympillä.

Koristeita saimme helposti kiinnitettyä katonrajassa oleviin dvd-hyllyihin sekä meidän keittiön ja olohuoneen välissä olevan aukon päälle. Meillähän on tuossa välissä sellainen baaritiskin tapainen ja yleensä juhlissa nostelen siihen tarjottavia tai astioita. Koristeet roikkuvatkin tuossa paikallaan varmaan seuraavat kaksi kuukautta, kun niitä ei muista (tai jaksa) ottaa alas.

Askartelin kartongista roikkumaan donitseja, jotka kiinnitin toisiinsa siimalla. 
Lauantaina meillä kävi vain isovanhempia kylässä. Tyttöjen isomummo ei uskaltanut tulevan leikkauksen takia tulla hakemaan Viviaa vaivannutta flunssaa, joten he eivät harmillisesti päässeet paikalle. Janin vanhemmat kävivät puolisoineen Joensuusta ja minun vanhempanikin piipahtivat. 
Tytöillä oli kivaa, kun kerrankin oli kaikki mummit ja ukit kerralla käymässä. Vivian piti esitellä kaikki taitonsa heille ja se olikin niin rankkaa, että juhlien jälkeen Vivia nukkui reilun kolmen tunnin päiväunet. Me katsoimme sitten Bean ja Melissan kanssa sillä aikaa Viaplaysta Petteri Kaniini-elokuvan. Oli muuten hyvä elokuva juurikin tuollaiseksi koko perheen leffaksi! Beasta oli hauskaa, että elokuvassa oli Bea-niminen roolihahmo. 
Viviaa harmitti, kun herkkuja ei saanut koko ajan. 

Tytöt olivat onnellisia, kun oli juhlat ja he saivat laittaa juhlakengät jalkaan. 

Me löydettiin juhlia edeltävänä päivänä Bean kanssa SPR;n Kontista ihan huikean ihana prinsessamekko, joka maksoi alle kaksi euroa. Bea halusikin mekon heti lauantaina päälleen. Teen mekosta ensi viikolle oman postauksen, jossa esittelen sen vähän paremmilla kuvilla.

Pelattiin lauantai-iltana vielä pari kierrosta Bean syntymäpäivälahjaksi saamaa Disney Eye Found It-peliä, jossa pitää yhteisvoimin etsiä esineitä laudalta. Peli oli tosi hauska ja kierrokset nopeita, joten tätä tullaan pelaamaan varmasti usein arki-iltoinakin. Lautapelit on meidän perheen yhteinen harrastus.

Sunnuntaina meillä kävi ystäviä ja yllätysvierailulle tuli myös tätini miehensä kanssa. Oli kiva, kun näimme pitkästä aikaa kauempana asuvia ystäviä ja heidän kanssaan ehti jutellakin. 
Bea sai lahjaksi muun muassa parit Oppi&Ilo-tehtäväkortit ja aakkostehtäväkirjan, jotka olivat muuten ihan nappivalintoja meidän 7-vuotiaalle, joka on vähän aikaa sitten oppinut lukemaan. Hän ei enää oikein jaksa innostua leluista tai jos innostuu, niin ne jäävät usein yhden leikkikerran jälkeen kaappiin. Ainoat lelut, mitkä vielä ovat tarpeeksi kiinnostavia, ovat Legot. 
Melissa sai rahaa, lahjakortin levykauppaan ja suklaata. Bea jo ihmettelikin, että miksi kaikki tuovat Melissalle vain suklaata. Hän on kyllä saanut nyt aika monta suklaalevyä. Se on mieleinen ja helppo lahja 14-vuotiaalle, kun ei keksi mitä ostaisi. 

Flunssainen Vivia meni Melissan kainaloon lämmittelemään päiväunien jälkeen. 
Iltapalaksi voisi vielä syödä vähän kakkua ja muita herkkuja mitä jäi yli. Ihanaa, kun on juhlia, mutta on se kyllä uuvuttavaa puuhaa olla niin sosiaalinen koko viikonloppu. Nyt istumme sohvalle ja katsomme Janin kanssa toisen osan Hobitista. Eilen jo katsoimme ensimmäisen osan. 

Tykkäättekö te järjestää juhlia? 

Kaksplus-verkostoblogien pikkujoulut

*Kaupallinen yhteistyö useamman yrityksen kanssa. Kaikki yritykset lueteltu postauksen lopussa olevassa kuvassa. 
Joulukuussa pari ihanan aktiivista Kaksplussan verkostobloggaajaa järjesti meille muille verkostobloggaajille pikkujoulut. Tämä oli ihan mahtava tilaisuus tutustua muihin bloggaajiin, koska minun blogihan siirtyi Kaksplussan verkostoblogeihin vasta marraskuussa enkä siis kovinkaan montaa bloggaajaa sieltä vielä tuntenut. 
Matkani alkoi aamulla Onnibussilla. Tampereelle ei kovinkaan monta Onnibussin vuoroa lauantaisin Kuopiosta kulje, joten lähdin yhdeksän aikaan Kuopiosta ja olin perillä puoli kahden aikaan iltapäivällä. Olin ollut edelliset kaksi viikkoa flunssassa ja kärsin aamulla vielä kuumeesta, mutta en halunnut jättää näitä juhlia väliin. Onneksi bussi ei ollut kovinkaan täynnä ja sain levätä siellä hetken. 
Kuten jo aiemmin kirjoittelin, meillä oli yhteistyökumppanina Omenahotelli, jonne saimme myös aiemman sisäänkirjauksen. Vein tavarani hotellille ja jatkoimme kolmen muun bloggaajan kanssa matkaamme paikallisbussilla kohti Ideaparkia, jossa pikkujoulut alkoivat. 
Ensimmäisenä yhteisnumerona meillä oli korkkaritanssia Pirkanmaan tanssiopiston tiloissa ihan mahtavan Manu Uimin ohjaamana. Ensi näkemältä Manu ei todellakaan näyttänyt siltä, että hän alkaa tanssimaan korkkarit jalassa. Kuitenkin kun musiikki alkoi soimaan, oli Manulla liikkeet hallussa kuin Beyoncella. 
Kaikilla oli ihan huiman hauskaa ja puolet tunnista meni varmaan nauramiseen, koska no ensinnäkin piti pysyä pystyssä niillä korkkareilla kolmen vuoden tauon jälkeen ja toisekseen niillä olisi vielä pitänyt pystyä tanssimaan. Puolessa välissä tuntia minulla laittoi iskias niin pahasti vastaan, että seurasin suosiolla sivusta muiden tanssia. 
Opettelimme  myös sitä korkokengillä kävelemistä. Manu oli ihan älyttömän taitava opettaja ja sai porukan mukaan täysillä alkukankeudesta huolimatta. Tunteja näytti olevan tarjolla runsaasti, joten jos asuu alueella, kannattaa käydä kokeilemassa. Ja tunnille voi siis osallistua ihan sukkasillaankin, jos ei omista niitä korkokenkiä. 

Jatkoimme tanssiopiston tiloista Ideaparkin kokoustilaan. Tila oli todella suuri ja me valloitimmekin tilasta yhden nurkan, jossa oli sohvat. Kaikilla oli kamala nälkä tanssimisen jälkeen ja tähän meillä oli apuna Ideaparkissa sijaitsevan Subwayn subitarjotin sekä pari salaattia. Subitarjotin on helppo erilaisiin juhliin, koska siihen saa valittua haluamansa leivät ja siitä riittää isommallekin porukalle.

Janomme sammutti Olvin juomat, joista oli tarjolla kahta alkoholitonta versiota. Toin maistiaiseksi kotiinkin niitä. Koivunmahlajuoma ei meillä oikein menestynyt, mutta taidan tehdä siitä jonkin sortin boolin johonkin tuleviin juhliin. Heath Labin uutuusmausta sen sijaan tuli meidän teinin uusi lempijuoma.

Alkoholillisia vaihtoehtojakin oli tarjolla parin IPA-oluen muodossa, mutta en juo olutta niin nämä jäi minulla maistamatta. Hyvin näyttivät muille maistuvan.

Koska olimme bloggaajaporukalla juhlimassa, ei ketään haitannut vaikka joku oli koko ajan kameran kanssa ottamassa kuvia. 
Meillä oli myös ihan huikea goodie bag, jossa oli sisällä Medisoftin saippuaa, rasvaa ja käsidesiä, Airamin termospullo, Dermosilin shampoo ja hoitoaine, Namituvan joulunameja ja Lushin saippuaa sekä kylpypommeja. Lushin tuotteet tosin jäi minulta suosiolla jollekin muulle, koska tuoksuyliherkkyys estää niiden käytön vaikka ne ihania muuten olisikin. Kaikki goodie bagin tuotteet oli pakattu vielä Muumi-kestokassiin. 
Näistä osa pääsi meillä suoraan joulupakettiin, koska tiesin niiden ilahduttavan monia muitakin kuin itseäni. Termarin annoin lahjaksi isälleni, joka mökillä ajelee paikasta toiseen mönkijällä ja on valitellut, ettei hänellä ole kunnollista termaria, johon voisi ottaa kahvia mukaan. Tämä ratkaisi sopivasti ongelmani mitä annan isälleni lahjaksi, koska on ihan hirvittävän vaikea keksiä lahjoja ihmiselle, jolla on jo kaikkea. 

Meillä oli myös ihan huippuarvontoja! Voitin itse pupu-kauratyynyn, jonka annoimme jouluna Bean kummin uudelle vauvalle. Pupu oli ihanan pehmoinen ja juuri sopiva pienen vauvan kaveriksi, jos vauvalla on vaikka masu kipeänä. 
Maria voitti Ballotin lahjakortin, jonka hän kävi heti käyttämässä ja osti samanlaisen mekon, joka meidän Vivialtakin löytyy. Käy kurkkaamassa Marian blogista kuva mekosta
Nea voitti ihanat Luin Livingin pyyhkeet ja nekin taisivat heillä päästä heti käyttöön.
Ideaparkilta lähdimme takaisin Omenahotellille. Haimme mäkkäriltä ruokaa ja ahtauduimme kaikki yhteen huoneeseen syömään. 
Illalla meillä olisi ollut vielä sisäänpääsy ja pöydät Tampereen uudessa baarissa nimeltä Naima. Muut lähtivät Naimaan (hehheh) ja minä menin nukkumaan. Flunssani alkoi painaa päälle joskus yhdentoista aikaan illalla, joten päätin, että on parempi nukkua kuin riehua. 
En onneksi ollut ainoa nukkumaan menijä niin ei tarvinnut tuntea itseään ilonpilaajaksi. Huonekaverini Minna kävi baarissa muiden kanssa ja olin ihan täydessä unessa hänen saapuessaan takaisin hotellille. 
Oli kyllä kivat pikkujoulut! Toivottavasti joku aktiivinen jaksaa jatkossakin järkkäillä meille tapaamisia.