Elsie Silverin ensimmäinen kirja, Off to the Races aloittaa neljän kirjan sarjan, jossa seurataan Gold Rush Ranchin asukkaiden elämää pienessä Ruby Creekin kaupungissa Kanadassa.

Luin itseasiassa ensin Elsien seuraavan kirjasarjan, jonka päähenkilöt limittyvät tämän sarjan henkilöihin vahvasti, mutta tänne blogiin ajattelin avata teille kirjoja vähän enemmän oikeassa järjestyksessä, jossa ne kannattaisi lukea. Kirjoista ei harmillisesti ole vielä suomennoksia, mutta tämä ensimmäinen löytyy ainakin Storytelista, kirjakaupoista pokkarina sekä on ostettavissa ainakin Amazonin Kindlelle.

Off to the Races -kirjassa seurataan päähenkilöitä Billie Black ja Vaughn Harding. Vaughn pyörittää jokin aika sitten kuolleen isoisänsä hevostilaa Gold Rush Ranchia ja hän palkkaa Billien työskentelemään hevosten kouluttajaksi. Vaughn on elänyt lapsuutensa hevostilalla, mutta suunnilleen asuu toimistossaan papereiden keskellä. Isoisä jätti kuollessaan jälkeensä pr-sotkun, jota Vaughn yrittää parhaansa mukaan selvittää.

Billie on omapäinen ja villi, joka saa rauhallisen Vaughnin rakastumaan tähän melkeinpä ensinäkemältä.
Jos tykkäät hevosista ja romanttisista kirjoista, on tää just sulle! Vaikka en itse yhtään ole hevosihminen, niin rakastin kirjaa silti. Kirjassa kuitenkin puhuttiin sen verran paljon hevosista, että annoin kirjalle vain neljä tähteä tästä syystä.

Rakastan Elsie Silverin kirjoissa sitä, että niissä seurataan aina molempien osapuolien näkökulmaa. Aikalailla joka toinen luku on Billien näkökulmasta ja joka toinen Vaughnin. Näin ei tarvitse jäädä arvailemaan mitä toinen osapuoli ajattelee vaan oikeasti pääsee heidän päänsä sisään.

Ja näissä kirjoissa molemmilla osapuolilla on aina jonkinlainen ”taakka” kannettavanaan ja he käyvät usein itsensä kanssa jonkinlaista mentaalista kamppailua, jota pääsee seuraamaan. Jokaisen Elsien kirjan alussa käy selväksi kenestä on selvästi tulossa pari ja se matka sinne parisuhteeseen on aina todella kutkuttava eikä kirjaa voi laskea käsistään.

Tämä kirja ei ole millään lailla siihen poikkeus. Hieman jopa toivon, että olisin aloittanut lukemisen näistä kirjoista enkä Chestnut Springs-sarjasta. Onneksi ne voi aina lukea uudelleen. Pidemmälle kirjaa lukiessa kirjassa on seksikkäitä kohtauksia, joissa ei todellakaan sanoja säästellä ja Jani aina nauraakin minulle, että luen pornoa, kun kohtaukset ovat sen verran roiseja.

Ja mikä parasta, kun kirja loppuu ja aloittaa seuraavan, pääsee hahmoja näkemään kirjoissa vielä uudelleen, koska kaikki tämän sarjan neljä kirjaa sijoittuu samalle hevostilalle. Ja Elsie Silverin kotisivuilla on kirjoihin vielä lisäkohtauksia!

Jos et ole vielä lukenut Elsie Silverin kirjoja ja kaipaat kuumaa lukemista, niin suosittelen lämpimästi aloittamaan lukemisen tästä Off to the Races -kirjasta.

Ihanaa päivää just sulle!

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA JA TIKTOKISSA

LUE MYÖS: 

Nyt kun mun työt loppuu viikon päästä kokonaan ja jään työttömäksi, oon pohtinut paljon sitä mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa ja missä haluaisin olla viiden vuoden kuluttua.

Täytän ensi vuonna 40 vuotta ja lähestyvä keski-ikäisyys täyttää ajatuksia myös sen verran, että oon yrittänyt saada ajatuksia kasaan jo jonkin aikaa.

Missä sitten haluaisin olla viiden vuoden kuluttua?

Mä kovasti toivon, että viiden vuoden kuluttua mulla on ainakin lähes kokoaikainen vakityö jossain mukavassa työyhteisössä ja ettei työkuvioita tarvitse miettiä tai stressata silloin.

Haluaisin tehdä myös sivutoimisesti jollain tasolla somejuttuja omiin kanaviin. En ajattele ehkä koskaan kokonaan työllistyväni näillä töillä ja kaipaan sitä tavallisen työpaikan rytmiä ja yhteisöllisyyttä arkeeni.

Vakaa työtilanne soisi mulle ja meidän koko perheelle myös sen, että olisi varaa säästää rahaa omaa asuntoa varten. Koska meidän lapset on jo suht isoja niin ei edes haaveilla muuttavamme tällä kokoonpanolla uuteen asuntoon, vaan ollaan päätetty pärjätä tässä missä ollaan. Olisi kuitenkin ihanaa saada säästettyä rahaa omaa kotia varten, että voisimme muuttaa omaan kotiin viimeistään sitten, kun lapset muuttaa pois kotoa ja miettiä kodin kokoa vain meidän kahden tarpeiden mukaan.

Vakaampi työtilanne antaisi myös joustovaraa matkusteluun. Toivoisin viiden vuoden päästä pystyväni viemään nuorimman Pariisin Disneylandiin. Ehkä itse haluan sinne enemmän, mutta olisi ihanaa matkustella enemmän.

Toivoisin myös, että viiden vuoden päästä voin oikeasti sanoa olevani syöpävapaa. Tänä vuonna minulla on syöpädiagnoosista kolme vuotta ja vaikka minulla ei olekaan minkäänlaisia oireita tai sinänsä huolta asiasta, mutta viisi vuotta on se seuranta-aika ja viiden vuoden päästä diagnoosista on jo kahdeksan vuotta. Silloin ehkä henkisesti osaan jo huokaista helpotuksesta.

Sellaisia ajatuksia siitä missä haluaisin olla viiden vuoden päästä. Ihan realistisia toiveita mun mielestä. Sellaista ihan tavallista, tasapaksua elämää mä toivonkin, koska se on sitä parasta bestiä.

Missä sä haluaisit olla viiden vuoden päästä?

TULETHAN SEURAAMAAN MINUA MYÖS INSTAGRAMISSA JA TIKTOKISSA

LUE MYÖS: 

Kirppisasu ja muutama ajatus eliminaatiodieetistä

Hyvän mielen sarjat, joiden pariin palaan aina uudelleen ja uudelleen

Ranua Resort talvella lasten kanssa