Minä 5 vuotta sitten vs nyt
1
Tiktokissa pyörii nyt trendi, jossa mietitään miten elämä tai itse on muuttunut koronan jälkeen eli minä 5 vuotta sitten vs nyt. Koronapandemia alkoi viisi vuotta sitten, joten monen elämä on muuttunut paljonkin tässä ajassa.
Ajattelinkin, että tää on helpompi tehdä näin blogitekstinä, kun asioita voi avata vähän enemmän.
Tässä tulee siis minä 5 vuotta sitten vs nyt.
34-vuotias vs 39-vuotias
Kun koronapandemia alkoi, täytin aika pian 34 vuotta. Nyt olen täyttämässä 39 vuotta muutaman viikon kuluttua.
Viisi vuotta sitten oltiin Janin kanssa oltu kihloissa neljä vuotta. Vuosi koronapandemian puhkeamisen jälkeen mentiin naimisiin maistraatissa ja tasan vuosi siitä juhlittiin meidän häitä.
Tänä vuonna ollaan oltu naimisissa 4 vuotta.
Lapset 5 vuotta sitten vs nyt
Lapset oli koronapandemian alkaessa 15-, 8- ja 3-vuotiaita. Nuorin ei muista ajasta varmastikaan mitään. Keskimmäinen ei muista kotikoulua vaikka opiskeli kotona monta kuukautta, kun ei uskallettu päästää häntä kouluun mun astmasta johtuvan riskiryhmän takia. Maaliskuussa 2020 kukaan ei vielä tiennyt miten paha pandemiasta tulee, joten oltiin ekstravarovaisia. 15-vuotias oli ehkä vaan onnellinen, kun sai olla kotona ihan luvan kanssa ja opiskelu taisikin onnistua etänä paremmin.
Nyt lapset on 20-, 13- ja 8-vuotiaita. Vanhin ei asu enää kotona, keskimmäinen käy ala-asteen viimeistä luokkaa ja nuorin on lopettelemassa kakkosluokkaa.
terveys 5 vuotta sitten vs nyt
Viisi vuotta sitten pelkäsin koronaa niin paljon, että alkuun katsoin joka ikiset uutiset, luin kaikki mahdolliset nettiuutiset ja stressasin itseltäni jopa yöunet pois. Olin varma, että kuolen koronaan, jos se kohdalle osuu ja käytimme käsidesiä ja saippuaa ihan hullun paljon. Oltiin myös ekat 6 viikkoa eristyksissä muista eikä tavattu edes sukulaisia.
Kaksi vuotta myöhemmin sain diagnoosin kohdunkaulan syövästä. Vaikka sain niin sanotusti terveen paperit aika nopeasti, seuranta-aika on 5 vuotta ja koko loppuelämän saan kutsun papa-kokeeseen viiden vuoden välein. Syöpä saattaa uusia eikä sille voi oikein mitään.
Nyt olen jo sujut tuon diagnoosin kanssa vaikka tottakai tuleva pelottaa aina puolivuosittaisen tarkastuksen aikoihin.
Minulla on myös fibromyalgia, joka muistuttelee itsestään aika ajoin aika paljonkin ja välillä vaan makaan sängyssä koko päivän lasten ollessa koulussa. Lisäksi astma ja allergiat vaivaavat, mutta ne on mulle ihan arkipäiväinen asia eivätkä rajoita mua sinänsä mitenkään.
Olo on perusterve, joka on tärkeintä.
TYÖT 5 vuotta sitten vs nyt
5 vuotta sitten olin ammattikorkeakoulussa opiskelemassa, mutta pandemia sekoitti mun opiskelut ihan täysin. Oli tosi vaikeaa saada mitään aikaiseksi, kun kaikki kolme lasta oli koko ajan kotona, Jani teki sekä töitä että opiskeli ja mä hoidin kodin. Opiskelut siis jäi tosi taka-alalle siinä pandemian pyörteissä.
Nyt olen työttömänä ja odottelen työkkärin päätöstä, että pääsisin jatkamaan opiskelut loppuun. Paljon niitä ei enää ole jäljellä, mutta pandemia ja myöhemmin tullut syöpädiagnoosi vei liikaa sekä aikaa, jaksamista että kapasiteettia ajatella, että olisin saanut aikaiseksi opiskeltua loppuun.
MUUT ASIAT 5 VUOTTA SITTEN VS NYT
Mikään sen suurempi asia ei ole muuttunut kyllä viiden vuoden aikana. Asutaan edelleen samassa vuokrakodissa Kuopiossa kuin ennenkin.
Legoja ja kirjoja meillä on huomattavasti enemmän kuin viisi vuotta sitten, mutta muuten ollaan kyllä karsittu tavaraa runsaalla kädellä. Koronapandemian aikaan, kun koko ajan oli kotona, niin meni hermo siihen kaikkeen turhaan tavaraan mitä jokainen kaappi pursusi. Konmaritin tavaraa aika runsaalla kädellä ja luin Marie Kondon kirjan sekä katsoin hänen Netflix-sarjansa.
Miten paljon sun elämä on muuttunut viidessä vuodessa?
TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA JA TIKTOKISSA
LUE MYÖS:
Kaikki syöpätekstit yhden otsikon alla
Ystäväkirja
En oo taas hetkeen täytellyt tällaista kyselyä, jossa tulisin tutummaksi teille lukijoille. Siispä tässä perinteinen ystäväkirja!
Sivilisäätyni: naimisissa. Tänä vuonna tulee täyteen 4 vuotta. Yhdessä ollaan Janin kanssa oltu tänä vuonna jo 11 vuotta.
Asumismuotoni: vuokrakoti. Asutaan 85 neliöisessä neliössä Janin ja kahden lapsen kanssa. Lisäksi meidän kanssa asuu 28-vuotias punakorvakilpikonna Noppa, joka sai loppuelämän kodin meiltä, kun mun serkku luopui hänestä. Ilmeisesti näiden pitäisi elää noin 60-vuotiaaksi eli hän alkaa kohta olla keski-iässä.
Ammatti: tällä hetkellä työtön. Aion opiskella työttömyystuella amk-opinnot loppuun, mutta odottelen vielä päätöksiä.
Työpaikka: Kuten jo todettu, ei tällä hetkellä ole.
Kiinalainen horoskooppini: Piti ihan googlettaa, koska en muistanut varmaksi. Olen tiikeri.
Harrastukset: bloggaaminen ja sisällöntuotanto sekä Instagramiin että Tiktokiin. Lasken harrastukseksi myös lukemisen, koska luen kirjoja lähes päivittäin. Janin kanssa käydään kerran viikossa pelaamassa tennistä.
Periaatteeni: ”se mikä ei tapa, vahvistaa”
Pohdin: asioita ehkä liiankin tarkasti ja ylianalysoin monesti kaikkea.
Pyrin: näkemään aina asioista positiivisen puolen ja pitämään lasini puolitäytenä.
Rakastan: perhettäni, värejä, Legoja, aikakausilehtiä ja sitä tunnetta, kun kiipeää puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.
Haaveilen eniten: matkoista kaikkiin maailman Disney-huvipuistoihin.
Tarvitsen: paremmat unenlahjat. Nukun tosi kevyttä unta, näen todella paljon unia ja aamulla tuntuu kuin en olisi nukkunut silmäystäkään.
Pelkään: En oikeastaan pelkää kauhuelokuvia, mutta en voi katsoa niitä, koska katsomisen jälkeen pelkään kaikkia pieniä ääniä ja näen kamalan pelottavia unia.
Murehdin: onko esikoisella kaikki hyvin, kun hän asuu yksin kaukana meistä. Hän onneksi soittelee usein.
Kerään: Legoja. Lapsena keräsin posliiniesineitä.
Lempi…
Värini: Pinkki
Vuodenaika: Syksy
Kirja: Cecelia Ahern – Sateenkaaren tuolla puolen
Elokuva: Uneton Seattlessa ja Sweet Home Alabama
Musiikkilaji: pop
Numero: 7
Asia minussa: Silmät
Ruoka: makaronilaatikko ja tacot
Juoma: sitruunajäätee
Lomakohde: Disneyland Pariisi tai mun vanhempien kesämökki
Säätila: syksyinen puolipilvinen sää
Tapa viettää vapaailta: lukea kirjaa peiton alla
Onko sinulla valkolakkia?: on, sain sen aikuislukiosta, kun mun esikoinen oli melkein 2-vuotias.
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?: jos korvakoruja ei lasketa, niin ensimmäinen lävistys oli napakoru 15-vuotiaana. Eka tatuointi oli lainaus Jonas Brothersien biisistä vasemman kylkiluun päälle. Siinä lukee”Don’t give up on love. Have faith. Restart.”
Mitä tilaat baarissa?: En käy baareissa, mutta silloin kun kävin niin tilasin aina joko Cosmopolitanin tai vesimelonin makuisen Breezerin.
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?: On, koska synnytin hänet itse. Parasta nuorena äitinä on se, että esikoisesta kasvoi mun paras ystävä.
Mitä muuttaisit itsessäsi?: Ehkä poistaisin äkkipikaisuuden.
Kerro jotain siitä kun…
Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi: 10 vuotta sitten olin aika masentunut, koska mulla oli ollut kohdunulkoinen raskaus, joka vei toisen munanjohtimen ja sain useamman keskenmenon sen jälkeen. Vaikka tulinkin lopulta raskaaksi, oli tuo aika vaikeaa.
Viimeksi koit romanttisen hetken: Joka päivä.
Biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: Iloa tunsin viimeksi, kun Bara Bada Bastu-biisi voitti Melodiefestivalenin ja pääsi Ruotsin edustajaksi Euroviisuihin. Itkemään minut sai viimeksi (tai oikeastaan aina kun kuulen sen) Ellinooran Elefantin paino-biisi.
Jäikö jokin mietittymään?
TULETHAN SEURAAMAAN MINUA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS: