Kirjoittelin aiemmin vauvavuoden aikana oikeasti tarvitsemistamme tavaroista. Linkit näihin löytyy tämän postauksen lopusta. Tämä postaus tavaroista, joita emme tarvinneet, oli unohtunut luonnoksiin. Vauvavuosi loppui jo reilu vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Vauvavuoden aikana oli monia tarvikkeita ja palveluita, joita emme tarvinneet ollenkaan tai jotka jäivät hankinnasta huolimatta lähes käyttämättä. 

Aloitan sanomalla, että äitiyspakkaus on ihan huippujuttu ja mahtavaa, että sen saaminen on Suomessa mahdollista. Otin Melissan aikaan äitiyspakkauksen ja olin onnellinen kaikesta mitä sain sen mukana. Silloin kuitenkin kävi niin, että kaikki vaatteet olivat väärään vuodenaikaan sopivan kokoisia ja suurin osa jäi käyttämättä. 

Tämän takia en halunnut ottaa äitiyspakkausta Vivialle vaan otimme avustuksen rahana ja ostimme avustuksella mieleisiä ja sopivan kokoisia vaatteita ja tarvikkeita. 

Myös isäkuukaudet kirjoittaa vakuutuksien irtisanomisesta sekä vakuutuksen uudelleen ottamisesta. 

Meille hankittiin vauvavakuutus jo raskausaikana OP:n kampanjan kautta. Sen saaminen meinasi olla hieman hankalaa, koska minulta on poistettu kilpirauhanen, jonka takia kävimme raskauden aikana useamman kerran ultrassa tarkkailemassa vauvan kasvua. Saimme vakuutuksen kuitenkin ennen synnytystä.

Emme joutuneet vauvan kanssa onneksi käymään lääkärissä vauvavuoden aikana kuin kerran flunssan jäljiltä ja sekin oli ilmainen terveyskeskuskäynti. Emme siis käyttäneet vakuutuksen tarjoamia etuja kertaakaan vuoden aikana, mutta hyvähän se oli olla voimassa. Jos jotain olisi sattunut tai jos vauvalla olisi ollut jokin synnynnäinen vamma, olisi vakuutus korvannut hoitokulut. 

Päätimme siis luopua vakuutuksesta, kun se muuttui kalliimmaksi kampanjan loputtua. Ajattelimme, että saamme kyllä terveyskeskuksessa tarvitsemaamme hoitoa. Meillä kuitenkin mummi halusi jatkaa vakuutuksen maksamista ja vakuutus on edelleen olemassa. 

Tämä jo trendituotteeksi noussut apuväline istumiseen ei koskaan rantautunut meille. Vauvauinnissa tämä on kuulemma oiva apu, että äiti tai isä pääsee käymään suihkussa, mutta emme kokeneet tätä meille tarpeelliseksi. 

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, meidän vaunukoppa ei oikein koskaan päässyt käyttöön. Ostimme uudet Emmaljungan yhdistelmävaunut ja niihin adapterit turvakaukalolle. Vauva viihtyi hyvin turvakaukalossa, josta näki ympärilleen ja käytimme tätä yhdistelmää usein kauppareissuilla. Yritin useammankin kerran ulkoilla vauvan kanssa niin, että hän oli vaunukopassa, mutta melkein joka kerralla vauva huusi koko ulkoilun ajan. Hän ei viihtynyt yhtään selällään eikä varsinkaan vaunukopassa, josta ei pystynyt katselemaan ympärilleen. Näin ollen vaunukoppamme on melkein kuin uusi. 

Kävimme Melissan vauva-aikana vauvauinnissa ja tykkäsin tästä harrastuksesta tosi paljon. Niin tykkäsi myös vauva. Vivian kanssa emme kuitenkaan käyneet vauvauinnissa, koska olisi ollut tosi vaikea saada joka viikonloppu Bealle hoitaja ja Vivia nukkui yöt niin huonosti, etten olisi millään jaksanut enää lähteä aamuisin uimaan. Harrastuksena kuitenkin suosittelen vauvauintia! 

Tämäkin jäi käyttämättä juuri siitä syystä, ettei meidän vauva vaan viihtynyt selällään. Ei sitten yhtään. Myöhemmin kuitenkin ompelin Vivialle ns puuhamaton, kun tein hänelle peiton, jossa oli kauheasti erilaisia tekstuureja, joita sai rapsutella.  

Meillä oli niin minivauva, ettei hän olisi ikinä ylettänyt tässä lattiaan. En myöskään oikein ymmärtänyt kävelytuolin ideaa. 

Melissalla oli vauva-aikana joltain käytettynä saatu hyppykiikku ja hän rakasti sitä. Nykyäänhän sen käyttöä ei kai enää suositella, joten emme ostaneet Vivialle sellaista. Ei meillä olisi kyllä ollut kotona sille paikkaakaan. 

Koska emme ottaneet äitiyspakkausta, emme saaneet sen mukana tulevaa kylpymittaria. Ostin kylpymittarin kaupasta erikseen ja käytin sitä tasan kerran vauvan ensimmäisen kylpyveden mittaamista varten. Sen jälkeen uskoin mutu-tuntumaan ja laskin veden sen mukaan mikä tuntui hyvältä omaa ihoa vasten. Mittari jäi siis turhaksi melkein heti.  

Tämäkin menee ”en oikein ymmärrä tätä tarviketta”-kategoriaan. En siis nähnyt tarpeelliseksi hankkia konttauskypärää. Ei meillä kyllä ole niin paljon kulmiakaan mihin törmäillä. 

Muistan meillä olleen tällaiset, kun Melissa oli pieni. Vivian vauva-aikana en kuitenkaan nähnyt tarvetta niille enää. Vivia uskoi jo vauvana melkeinpä kerrasta, kun häntä kiellettiin menemästä jonnekin ja jätti pistorasiat rauhaan. 

Ostimme raskausaikana matkasängyn uutena mökkireissuja varten. Vanhempani kuitenkin saivatkin lahjoituksena mökkinaapureilta toisen matkasängyn emmekä sitten koskaan raahanneet omaamme mukana. Meidän matkasänky on ollut vanhempiemme luona veljenpojallani käytössä, kun he ovat käymässä. Sänky on siis päässyt käyttöön, mutta me emme ole sitä tarvinneet. 

Mökillä oleva sänky oli muuten huippu siinä vaiheessa, kun vauva alkoi liikkua ja halusin tehdä ruokaa. Nostin vauvan matkasänkyyn, annoin sinne muutaman lelun ja vauva viihtyi matkasängyssä pitkiäkin aikoja leikkimässä. Ihan mahtava keksintö! 

Ostimme raskausaikana Nabbyn sillä ajatuksella, että nukutamme vauvaa vaunuissa ulkona. No, eihän meidän vauva suostunut siellä vaunukopassa nukkumaan. Käytimme Nabbyä muutaman kerran mökillä, mutta muuten se on on jäänyt käyttämättä. Nyt olen miettinyt sen pois myymistä, koska emme tee sillä mitään. 

Lue myös: 

Blogeissa kiertää 33 kysymystä ja vastausta, joihin päätin itsekin vastailla. Osa vastauksista saattaa olla pidempiaikaisille lukijoille jo tuttuja, mutta ehkä sieltä muutama uusikin juttu löytyy.

Haaveilen Pieni Merenneito-teemaisista häistä ja häät on suunnitteilla, mutta emme ole vielä päättäneet päivää tai edes vuotta. Rahatilanne ei tällä hetkellä anna periksi mennä naimisiin tai lähteä unelmien häämatkalle Floridaan.

Kyllä. Olen ollut kihloissa vain tämän kerran ja tähän mieheen sitoudun loppuelämäkseni. En ikinä teininä ymmärtänyt ns teinikihloja, että mentiin kihloihin muutaman viikon seurustelun jälkeen ilman mitään aikomusta mennä naimisiin. Minun mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta.

Kyllä, kolme. Kaksi biologista ja yksi bonus, jonka kyllä lasken omakseni.

21-vuotias punakorvakilpikonna Noppa, joka on tullut meille kierrätettynä serkultani.  Meillä oli myös aiemmin luppakorvakani Haades, mutta harmiksemme se kuoli viime syksynä.

 Viisi. Piti ihan laskea kuinka monta leikkausarpea kehostani löytyy. Kaksi tyrää lapsena, umpisuoli, kilpirauhasen poisto ja kohdunulkoinen raskaus, joka päättyi leikkauspöydälle.

Kaksi. Toinen on kyljessäni kylkiluun päällä, toinen ranteissani. Haluaisin jonkinlaisen lapsiin liittyvän tatuoinnin,
mutten osaa päättää minkälaisen.

Korvikset. Ennen oli myös napakoru, mutta otin sen pois jo aikaa sitten.
Ehkä hankin sen joskus takaisin neljänkympin villityksenä.

Olen muuttanut kaksi kertaa lapsena, vanhempieni luota yhteen silloisen poikaystävän kanssa, takaisin vanhemmilleni, Melissan kanssa omaan asuntoon, siitä hetkeksi takaisin vanhemmilleni, josta muutimme Melissan kanssa taas omillemme ja siitä muutimme tänne missä nykyään asumme. Eli kahdeksan?

En ole ampunut. Joskus haaveilin käyväni ampumiskurssilla, mutta se mielenjohde meni ohi vanhetessa. Enää en aseita halua lähelleni.

Kyllä, kahdesti. Ensin Lidlistä siirtyessäni Citymarketiin ja sen jälkeen Citymarketista.  

Olen käynyt rippikouluni Aholansaaressa, joka siis on kirjaimellisesti saari. Rippikoulu kesti kaksi viikkoa ja saaresta pääsi pois vain muutaman kerran päivässä kulkevalla lautalla. Aluksi suunnittelimme karkaavamme lautalla, loppujen lopuksi emme olisi halunneet lähteä saaresta koskaan pois.
Olen myös ollut muutaman kerran jonkun mökillä saaressa.

Emme omista autoa. Ennen ajoin useamman vuoden isin bemarilla.
Otin bemarin lainaksi kerran siellä käydessäni ja palautin aika monta vuotta myöhemmin.

Olen lentänyt Euroopan sisäisiä lentoja useasti, mutta Suomen sisällä vain muutaman kerran.  Jos olisi varaa, kulkisin aina Kuopio-Helsinki-välin lentokoneella, koska se säästäisi todella paljon aikaa. 

On varmaan aika monestikin. Ainakin silloin, kun tulin raskaaksi 18-vuotiaana.

Ennen Jania luulin olleeni rakastunut, mutta taisin olla väärässä.
Rakastun Janiin joka päivä uudelleen ja uudelleen.

Olen ollut parikin kertaa. Teininä ajoin skootterilla kolarin ja viereisellä kaistalla ajoi juuri ambulanssi, joka pysähtyi tarkastamaan olenko kunnossa. Ensihoitajat halusivat viedä minut sairaalaan asti tarkastettavaksi vaikka olin kyllä kunnossa.
Toisen kerran menin ambulanssilla sairaalaan, kun munanjohtimeni repesi kohdunulkoisen raskauden seurauksena.

Harrastin pienempänä taitoluistelua ja tykkäsin siitä tosi kovasti. Olin kuitenkin sellainen harrastuksesta toiseen seilaaja ja lopetin yhden tai kahden kauden jälkeen. Aikuisiällä on tullut luisteltua aika harvoin vaikka siitä tykkäänkin.

Ei ole koskaan tullut kyllä kokeiltua. Minulla on niin huono tasapaino, että olisin varmaan vedessä alta aikayksikön
enkä osaa edes kunnolla uida. Ei ole ihan ehkä minun laji.

Rakastamme käydä risteilyillä. Viimeksi olen käynyt kesällä lasten kanssa sisävesiristeilyllä, mutta käymme yleensä kerran tai pari vuoteen Silja Linen päivä Tukholmassa-risteilyllä.

En ole. Minulla oli skootteri, mutta en koskaan haaveillut moottoripyörästä. Jani haluaisi sellaisen ja minua vain hirvittää ajatus, koska moottoripyörää ajatellessani päässäni pyörii kaikki kauhuskenaariot kuinka pahasti sillä voi satuttaa itsensä.

Joskus pienenä ponilla, mutta en oikealla hevosella. Olen allerginenkin niille, joten en ole koskaan tuntenut sitä omaksi lajikseni. Äitini oli nuorempana heppatyttö ja olisi varmaan halunnut minustakin kasvavan sellaisen, mutta toisin kävi.

Kohdunulkoinen raskaus päättyi hätäverillä leikkauspöydälle alle tunnin päästä ambulanssin soitosta. Jos olisin ollut yksin kotona enkä Melissan kanssa, olisin kuollut vessan lattialle, koska en päässyt sieltä liikkumaan ja Melissa soitti apua.

Olen ollut potilaana sairaalassa elämästäni niin monta viikkoa, ettei minulla ole koskaan ollut minkäänlaista kipinää hoitoalalle.

Tummat viinirypäleet.

Ilta ja kynttilät tai parvekkeella palavat kausivalot.

Pinkki. Sellainen kunnon hot pink kuten edellisen asuntomme eteisen seinät.

Puhelu Melissalle, joka oli saattamassa kavereita kotiin
ja jäi suustaan kiinni matkalla.

Viesti serkulleni, jolle laitoin kuvan vauva-Viviasta, joka näytti aivan ukiltamme.
Saimme siitä hyvät naurut.

En.

Ei kumpikaan. Kaakao, kiitos.

Kanttarellipiirakka, nam.

Koira. Olen allerginen kissoille ja ne ovat minusta vähän tylsiä, kun eivät tee mitään.
Anteeksi kaikki kissaihmiset.

Talvi. Lumisade ja pieni pakkanen tekee ihmisen onnelliseksi.