Missä kulkee retropelaamisen raja? Aihe puhuttaa aina alan harrastajia ja se on takuuvarma aihe saada huikeita kiistoja aikaiseksi. Playstation 2 edustaa tällä hetkellä sitä konsolien sukupolvea joka on retron ja nykyaikaisen pelaamisen väliinputoaja. Helpoin rajanveto retropelaamiseen on vetää 90-luvun puoliväliin, kun pelikonsolit siirtyivät pelikaseteista CD-formaattiin. Vanhojen pelikasettien hypistelemisessä ja konsolin asettamisessa on ihan omanlaisensa nostalginen arvo verrattuna nykyäänkin käytettävään levyyn.
Mielipiteistä huolimatta aika raksuttaa eteenpäin ja PS2:n 20-vuotissyntymäpäivät lähestyvät.

PS2 luvut ovat niin suuria, ettei sitä voi jättää huomioimatta videopelaamisen historiassa. Ensimmäiset mallit tulivat markkinoille vuoden 2000 aikana ympäri maailman ja ensimmäiset erät myytiin hyllyistä hetkessä. Kysyntä ylitti hetkellisesti tehtaiden tuotantokapasiteetin. Ensimmäisen päivän myynti oli 250 miljoonaa dollaria, kun aikaisemmin markkinoille tullut kilpailija Segan Dreamcast ylsi ”vain” hiukan alle 100 miljoonaan dollariin.

Playstation 2 ja vuonna 2004 julkaistu slimline-versio.

Uusi versio on huomattavasti alkuperäistä pienempi.

Huikeaan suosioon on pari selkeää syytä. Sonyn Playstation oli brändinä jo hyvin vahva ensimmäisen konsolin myötä ja PS2:n ilmoitettiin heti julkaisutilaisuudessa olevan yhteensopiva taaksepäin niin pelien kuin ohjaimien osalta. Toisin kuin kilpailijansa, Sony lisäsi konsoliin myös mahdollisuuden DVD-elokuvien katseluun ja lopulta itse konsolin hinta oli hyvin lähellä markkinoilla olleita DVD-soittimia. Kuluttajien ei siis ollut järkevää ostaa puhdasta DVD-soitinta, kun Playstation 2 pystyi toimimaan yksin koko perheen viihdelaitteena.
Vuonna 2004 markkinoille saatiin uudistettu Slimline-mallisto, joka pienensi ison konsolin noin viidesosaan alkuperäisestä. PS2 suosio oli markkinoilla niin vahva, että sen valmistus ja myynti jatkui pitkään päällekkäin myös seuraavan sukupolven konsoleiden tultua markkinoille. Sony julkaisi Playstation 3 vuonna 2006, mutta PS2 pysyi tuotannossa silti alkuvuoteen 2013. Konsolia myytiin lopulta yhteensä noin 155 miljoonaa kappaletta ja pelejä 1,5 miljardia kopiota.

Pitkän historiansa aikana PS2sta julkaistiin useita erikoisversioita.

Playstation 2 Pink.

Playstation 2:lle on julkaistu valtavasti eri pelejä ja varsinkin lastenpelit elivät kulta-aikaa tuolloin, kun konsolien teho ei vielä riittänyt nykyaikaiseen realistiseen grafiikkaan. Konsoleita ja pelejä löytää edelleen helposti ja halvalla kirppareilta tai sukulaisten kaapeista ja siksi se onkin erinomainen vaihtoehto lapsiperheen ensimmäiseksi pelikonsoliksi perheen pienimmille. Nuoriso-osastolle PS2 on auttamatta liian vanhaa rautaa, mutta ensimmäisiä kokeiluja pelaamiseen ottavalle se on erinomainen laite ihan pelin tarjonnankin puolesta.

Ensi viikolla peli-arvostelussa Kinectimals XBOX 360-konsolille.

Olimme ystäväni Katjan viime kuussa Helsingissä viikonloppureissulla. Reissun tarkoitus oli rentoutua, shoppailla ja käydä lauantai-iltana Glorian fashion showssa. Etsimme hotellia siis läheltä keskustaa, koska keskustan läheisyys helpotti huomattavasti liikkumista. Päädyimme varaamaan hotellihuoneen Scandic Kaisaniemestä, koska se oli aivan rautatieaseman tuntumassa.

Katja saapui paikalle jo perjantaina, kun minä tulin paikalle vasta lauantaiaamuna matkattuani Helsinkiin yöbussilla. Katja olisi halunnut itselleen aikaisen sisäänkirjauksen, mutta se ei onnistunut. Onneksi kuitenkin hotellilta löytyi matkatavarasäilytys, johon matkatavarat sai jättää sisäänkirjaukseen saakka. Matkatavarasäilytys oli kätevä myös lähtöpäivänä.

Sisäänkirjaus onnistui muuten mukavasti, mutta outoa oli, että vaikka huone olisi haluttu maksaa siinä vaiheessa, vedettiin kortti kyllä koneesta läpi, mutta vastaanottovirkailija ei antanut huonetta maksaa. Siis Katja kirjaimellisesti kysyi saisiko maksaa huoneen eikä vastaanottovirkailija tätä antanut tehdä. Se piti sitten hoitaa poiskirjautuessa, joka hidasti pois lähtemistä vähän.

Scandic Kaisaniemi oli todella hyvällä paikalla keskustan tuntumassa ja koska metroasemakin oli ihan vieressä, oli siitä helppo kulkea joka paikkaan.

Huoneet eivät olleet mitenkään kovinkaan uusia tai edes uusittuja. Jouduimmekin ensimmäisen huoneen vaihtamaan, koska kylpyhuoneen lattialämmitys oli niin kovalla (eikä sitä saanut säädettyä), että siinä olisi seisoessa tullut palovammat. Kylpyhuoneen peilin toinen valo ei myöskään toiminut ollenkaan. Eteisen valo ei myöskään toiminut ensimmäisessä eikä edes toisessa huoneessa.

Toisessa huoneessa oli pettymykseksemme suihkun kaakelisaumat homeessa ja suihkun seinäpidike irrallaan eli suihkussa piti käydä pidellen suihkua kädessä. Plussaa oli huoneiden katossa oleva kiva pilvimaalaus vaikkakin maalaus ei kovinkaan kauniisti sopinut huoneen muuhun sisustukseen.

Huoneet olivat kuitenkin rauhallisia siellä 7. kerroksessa, jossa toinen huoneemme oli ja minäkin herkkäunisena sain nukuttua oikein mainiosti. Ensimmäinen huone oli 3. kerroksessa ja se oli hyvin levoton. Sinne kuului myös kaikki äänet kadulta.

Aamupala tarjoiltiin hotellin toisessa tai kolmannessa kerroksessa ja saimmekin ensimmäisenä aamuna ikkunapöydän, josta näki kivasti vieressä kulkevalle kadulle. Aamupalalla ei ollut missään vaiheessa ruuhkaa vaikka olimme viikonloppuna liikenteessä.

Aamupalalla oli myös todella runsas valikoima ja Katja oli onnellinen, koska löysi rakastamaansa teetä, jota on harvoin hotelliaamiaisilla tarjolla. Aamiaiselta olisi myös saanut ottaa kahvia, teetä tai kaakaota take away-kuppiin ja lähteä sitten samoilemaan Helsingin keskustaan. Aamupala oli siis 10/10.

Kaiken kaikkiaan Scandic Kaisaniemi oli ihan peruskuntoinen hotelli edulliseen hintaan ja hyvällä paikalla, jos ei hotellissa käy kuin nukkumassa eikä odotukset hotellilta ole kovin suuret.