Scandic Atlas oli täydellinen paikka viettää laatuaikaa kahdestaan
0
Kaupallinen yhteistyö: Scandic Hotel Atlas
Meillä oli Janin kanssa kihlajaispäivä juuri ennen joulua. Ollaan oltu kihloissa jo 4 vuotta.
Jani kosi minua Star Wars-leffan jälkimainingeissa hotellissa ja koska tänä vuonna tuli leffaan trilogian kolmas osa juuri sopivasti niin päätettiin juhlistaa kihlajaispäivää samaan tyyliin kuin neljä vuotta aikaisemmin.
Hotelliksi valikoitui Scandic Atlas superhyvän sijaintinsa vuoksi. Scandic Atlas sijaitsee Kuopion torin laidalla. Ajettiin auto parkkiin torin alle, josta oli suora hissiyhteys hotellin aulaan. Parkkimaksun sai hoidettua suoraan hotellin vastaanotossa.
Jani tuli hakemaan minua suoraan töistä ja vei myös sunnuntaina minut hotellilta suoraan avaamaan kauppaa.
Hotellin aulaan on sisäänkäynti myös torin laidalta. (Tämä oli muuten kätevä, kun leffan jälkeen iski nälkä ja haettiin iltapalaa hotellihuoneeseen McDonaldsista. Mäkkärin ja hotellin ovet on vierekkäin, joten päästiin suoraan hotelliin kuumien ruokien kanssa.)
Sisäänkirjaus onnistui nopeasti ja meidät ohjattiin hissiin, joka sijaitsee ravintolan vieressä. Hotellin ravintolahan on siis tuossa toisessa päässä hotelliaulaa ja ravintolan keittiö on hotellin vastaanoton takana. Tila on kompakti, mutta todella toimiva eikä hotelliin tullessa edes huomaa takana sijaitsevaa ravintolaa.
Meidät oli yllärinä sijoitettu Junior Suite-huoneeseen, joka koostuu makuuhuoneesta, olohuoneesta ja saunallisesta kylpyhuoneesta. Olimme neljännessä kerroksessa ja huoneestamme näkyi kävelykadulle sekä hotellin kanssa kulmikkain olevan liiketilan kattoparkkiin. Minusta se oli oikein hyvä sijainti huoneelle, koska huone oli rauhallinen ja vaikka olisimme nukkuneet verhot auki, ei häiriötekijöitä olisi kovinkaan paljon ollut.
Huone oli siisti ja kivasti sisustettu. Siellä oli pehmeä sänky, puhtaalta tuoksuvat lakanat ja televisio makuuhuoneessa. Olohuoneen puolella oli pieni pöytä ja nojatuolit, minibaari ja kirjoituspöytä.
Hotellihuone oli sellainen, että voisin hyvin kuvitella valmistautuvani siellä häitä varten kaasojeni kanssa. Se oli tilava ja viihtyisä sekä siellä oli loistavat valot meikkaamista varten.
Viihdyimme saavuttuamme huoneessa vain hetken, koska meillä molemmilla oli karmiva nälkä. Olimme tehneet pöytävarauksen hotellin ravintolaan, jonne suuntasimmekin heti, kun olimme saaneet tavarat paikalleen ja ulkotakit pois.
Se hotellin ravintolassa syöminen oli muuten todella fiksu veto. Ihan parasta oli, kun pystyi vain kävelemään alas ravintolaan ja huokaisemaan hetkeksi. Pystyin oikein tuntemaan kuinka työ- ja joulustressi haihtuivat pois illaksi.
Kävimme ensimmäistä kertaa syömässä Grillson-ravintolassa vaikka se on auki muillekin kuin hotellivieraille. Kahdenkeskinen aika on niin kortilla nykypäivänä, ettei ravintolaan pääse kuin harvoin.
Söimme alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan, koska olimme menossa iltanäytökseen elokuviin ja sen alkuun oli vielä pitkä aika. Kaikki ruoat olivat herkullisia, mutta pakko hehkuttaa, että alkupalakseni syömäni kantarellikeitto oli ihan taivaallista. Kaikki ruoat sai helposti gluteenittomina ja laktoosittomina.
Koska jouluaattoon oli enää muutama päivä aikaa, oli hotellin ravintolassa aika hiljaista. Olimme myös valinneet ajaksi 16.30, joten pahin ruuhka oli vasta tulossa. Ravintolassa oli hyvä tunnelma, henkilökunta oli ihanan savolaista eli tosi leppoisaa ja lähdimmekin takaisin hotellihuoneeseen iloisina ja vatsat täysinä.
Käytiin katsomassa leffassa uusin Star Wars ja hotellilta tämä oli tosi helppo toteuttaa. Koska Scandic Atlas sijaitsee ihan Kuopion keskustassa, on se siitä noin 200 metriä matkaa hotellille. Kävin itseasiassa vielä ennen leffaa nopeasti tuomassa hotellihuoneeseen tavaraa, kun kävimme ostoksilla ja Jani jäi odottelemaan minua elokuvateatterille. Elokuva oli hyvä eikä pettänyt odotuksia. Oli niin ihana, kun leffan jälkeen pääsi todella nopeasti peiton alle, koska hotelli oli niin lähellä.
Minä tulin lähilomalle suoraan työviikon jälkeen ja olin menossa vielä seuraavanakin päivänä töihin, joten en jaksanut innostua saunaan menosta ja Jani joutui saunomaan yksin. Sauna oli oikein hyvän kokonen kahdelle hengelle ja mielelläni olisin siellä käynyt, jos olisin jaksanut. Ehkä menemme pian taas uudelleen lähilomalle.
Sauna lämpesi nopeasti ja siellä oli kuulemma todella lempeät löylyt.
Hotellin lakanat on kuitenkin jotain ihan omaa luokkaansa, koska sänky ja petivaatteet oikein kutsuivat minua nukkumaan. Nukuin paremmin kuin pitkään aikaan ja olin jo suunnilleen unessa, kun Jani tuli saunasta.
Aamiaista ei tarjoiltu alakerran ravintolassa vaan aamiaissalissa, joka sijaitsi yhdessä hotellihuonekerroksista. Tarjolla oli herkkuja laidasta laitaan ja minua ilahdutti suuresti, että hotellin aamupalalla oli todella paljon gluteenittomia vaihtoehtoja, jotka olivat erillisessä pöydässä, etteivät ne sekoitu muiden tarjoilujen kanssa.
Aamupalalla oli jonkin verran väkeä, mutta tilaa riitti hyvin kaikille ja saimmekin syödä ihan omassa rauhassa. Meillä ei aamulla ollut aikaa ihan hirvittävästi, koska olin menossa avaamaan kauppaa, mutta jos aikaa olisi ollut, olisimme aivan varmasti käyneet vielä jouluostoksilla ennen hotellilta lähtöä. Aivan nurkallahan olisi ollut Partasen lelukauppa ja kaikki muutkin keskustan liikkeet, joten joulululahjojen hankinta olisi sujunut kuin leikki.
Meillä oli oikein ihana viikonloppu ja Scandic Atlas nousi hyvin korkealle lempihotelliemme listalla. Oli ihanaa viettää laatuaikaa vain kahdestaan ja juhlistaa kihlajaispäiväämme. Luulenpa, että Scandic Atlas on vahvoilla myös hääyön viettopaikaksi.
Vaikka olen asunut Kuopiossa koko ikäni, en ollut ikinä ennen käynyt Scandic Atlaksen sisällä, joten oli ihanaa päästä tutustumaan tähän historialliseen rakennukseen.
Onko Scandic Atlas sinulle tuttu kohde?
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Kaupallinen yhteistyö: Scandic Hotel Atlas
Muistoja menneiltä jouluaatoilta
Meidän perheessä joulu on aina ollut iso ja tärkeä juhla. Pienestä asti meillä on käynyt Joulupukki, joka on tuonut lahjat ja vain muutamana vuonna pukki on jättänyt käymättä. Meillä kävi Joulupukki minun toiveestani jopa silloin, kun perheessä ei ollut pieniä lapsia ja olin itse jo teini-ikäinen. Jotenkin se vierailu vaan kuuluu jouluun.
Ruoka on meillä iso osa kaikkia juhlia ja varsinkin joulua. Laitamme ruokaa ihan liikaa ja sitä usein pakastetaankin joulun jälkeen paljon. Santsaamme ruokaa useasti illan ja yön aikana pelatessamme uusia joululahjaksi saatuja lautapelejä tai katsellessamme jouluelokuvia.
Tässäpä muistoja menneiltä jouluaatoilta. Ihan kaikilta jouluaatoilta en omistakaan arkistoista kuvia löytänyt ja joihinkin jouduin vähän arvailemaan vuosilukuja. Laatukaan ei kaikissa kuvissa ehkä ole mikään maailman paras, mutta ehkä tunnelma kuitenkin välittyy.
1986
Minun ensimmäinen jouluni. En ole ihan varma missä sen vietimme, matoista päätellen meillä kotona. Taisimme asua tuossa vielä paritalon yläkerrassa ja odottaa uuden rivitalokodin valmistumista. Ylemmässä kuvassa on kanssani mummon ja ukin koira Sami, joka oli minun paras kaveri. Isompana minusta on muutama kuva makaamassakin Samin päällä. Koira-parka!
Ilmeisesti olen 9 kuukauden ikäisenä tykännyt enemmän tuosta lahjapaperista kuin oikeista lahjoista. Ainakin päätellen alemmasta kuvasta.
1994 tai 1995
Tässä olemme jo muuttaneet omakotitaloon, jossa olemmekin sen jälkeen viettäneet melkeinpä kaikki joulut. Joulu ei tunnu joululta, jos ei vietä sitä vanhempieni luona.
Tosi hienosti muuten pitelen kynää tuossa kuvassa.
1999
Meillä käy joka vuosi sama Joulupukki ja se on ihan parasta. Viimeistään silloin joulu alkaa tuntua joululta, kun pukki kävelee ovesta sisään.
Meillä on aina menty vähän yli tässä joulussa ja sen ehkä huomaa näistä matchy matchy jouluasuista, jotka minulla ja pikkuveljilläni on päällä.
2001
Kun olin lapsi, isovanhempani olivat meillä usein jouluisin. Äitini vanhemmat olivat meillä joka jouluisin, jos eivät matkustaneet äitini siskon luo. Oli ihanaa, kun kaikki olivat yhdessä, koska jouluhan on perhejuhla.
Meistä ei edesmenneen mummoni kanssa varmaan ole kahdestaan kovinkaan monta kuvaa kuin joskus ihan pienenä, joten oli ihana löytää tällainen kuva. Mummo oli iso osa joulua, koska joulun odotus alkoi aina siitä, kun kävimme mummolassa leipomassa piparkakkutalon.
2004
Äitilläni oli uusi digikamera, joka heitti päivämäärän ihan mihin sattuu, kun akku loppui. Kukaan ei koskaan jaksanut päivämäärää korjata, joten vaikka nämä kuvat on otettu jouluaattona 2004, lukee niissä jotain ihan muuta.
Tämä oli viimeinen jouluni ennen lapsia. Melissan laskettuun aikaan oli enää reilu kuukausi ja aikamoinen pallohan tuo maha jo olikin.
2005
Melissan ensimmäinen joulu. Kävimme perinteisesti mummolassa jouluaattoaamuna syömässä riisipuuroa ja sitten mummo ja ukki tulivat illaksi viettämään joulua meille. Asuimme tässä vielä Melissan kanssa vanhempieni luona.
Illalla söimme jouluaterian ja vaihdoimme lahjat kotona. Melissa jopa uskaltautui hetkeksi Joulupukin syliin.
Melissa rakasti alle vuoden ikäisenä vauvoja yli kaiken ja hänen ensimmäinen sanansakin oli ”vauva”. Isäni sitten osti Melissalle joululahjaksi vauvanuken, joka paljastui ensimmäisenä avaamastamme paketista. Melissa alkoi hihkumaan ”vauva, vauva!” eikä edes huomannut enää muita paketteja. Hän vain hoivaili vauvaansa.
2007
Tämän joulun aikaan asuimme Melissan kanssa jo kahdestaan muualla, mutta tulimme joulun viettoon vanhemmilleni. Melissa sai aivan kauhean määrän lahjoja ja tuskailin niiden kuskaamisen kanssa. Iskä sitten lainasi minulle autoa, jonka palautin noin kahdeksan vuoden kuluttua.
Tässä Melissa osasi olla jo vähän apuna pakettien jakamisessa. Oli varmaan jo edellisenäkin jouluna, mutta sieltä en kuvia nyt löytänyt.
2009
Asuimme vuonna 2009 puoli vuotta mummilassa, koska meidän asunnossa nousi vuokra ihan hirvittävästi minun budjettiini nähden ja muutimme mummilaan säästämään takuuvuokraa varten. Kun olin muuttanut asuntoon, ei takuuvuokraa vielä ollut käytössä kaupungin vuokra-asunnoissa.
Vanhempani kuitenkin sitten päättivät ostaa sijoitusasunnon, johon pääsimme Melissan kanssa vuokralle. Se oli molemmille ihanteellinen tilanne. Varsinkin vanhemmilleni, kun asuimme alle kilometrin päässä heistä.
Asuimme vielä joulun aikaan vanhempieni luona. Isäni remontoi asuntoa suurimmaksi osaksi itse ja remontti ei makuuhuoneiden osalta ollut vielä valmis.
Äiti kuitenkin päätti välttää suuren joulusiivouksen, koska oli jouluaaton töissä ja siirsi joulun vieton sinne minun uuteen asuntooni. Meillä oli asunnossa siis kaksi remontissa olevaa makuuhuonetta ja olohuoneessa oli sohva ja lipasto (sekä joulukuusi). Keittiö ja kylpyhuone sentään olivat valmiit.
Joulupukkikaan ei päässyt paikalle, kun oli poikansa luona kauempana joulun vietossa. Ei se kovin joululta tuntunut, mutta sen jälkeen ei äiti ole töistään huolimatta siirtänyt joulua meille. Melissa toimi meillä sitten pukkina.
2010
Melissa on venähtänyt ihan hirvittävästi pituutta näiden joulujen välillä, mutta sama mekko menee edelleen. Tuo oli muuten Melissan lemppari, hän piti sitä päiväkodin kevätjuhlassakin.
2009 jouluaattona meillä oli väärä joulupukki. Meidän oikea Joulupukki reissasi taas jouluksi poikansa luokse ja näin meidän piti hankkia eri Joulupukki. Olin varma, että Melissa huomaa eron, mutta ei onneksi sanonut asiasta mitään. Ehkä se edellisen vuoden pukittomuus vielä harmitti niin paljon.
Tällä pukilla oli muorikin mukana ja he lauloivat kanssamme muutaman joululaulun ennen lahjojen jakoa. Meillä on sovittu, että pukki jakaa kyllä kaikki lahjat, mutta niitä ei saa avata ennen kuin pukki lähtee.
2014
Tämä oli meidän ensimmäinen joulu perheenä. Bea viettää yleensä joka toisen joulun meidän kanssa ja joka toisen äitinsä luona. Meidän jouluvuoro sattui juuri tuohon ekalle yhteiselle joululle ja päätettiin, että vietetään jouluaatto mun vanhempien luona ja ajetaan joulupäivänä Joensuuhun Janin äidin luo ja käydään sieltä sitten Janin isän ja mummon luona. Ja näin tehtiinkin.
2015
Jouluaatto meni ihan huumassa, koska me oltiin menty kihloihin juuri kaksi päivää aiemmin. Bea oli äidillään ja me oltiin perinteisesti mun vanhempien luona.
Vaikka Melissa oli jo 10-vuotias ja jouluna ainut lapsi talossa, tuli meille silti Joulupukki, koska ei joulu tunnu joululta ilman Joulupukkia.
Lähdettiin joulupäivänä taas Joensuuhun ja autosta hajosi ennen paluumatkaa lämmityslaite. Ulkona oli melkein 20 astetta pakkasta ja me kaikki oltiin hyvinkin jäätyneitä kotiin päästessä. Sanomattakin selvää, että oltiin flunssassa tän jälkeen.
2016
Vivian ensimmäinen joulu. Tällä kertaa jäätiin yöksi vanhempieni luoksi, koska ei jaksettu raahautua kotiin illalla ja ajateltiin, että on kivempi viettää joulua ihan rauhassa. En ole ihan varma oliko se tämä vai seuraava vuosi, kun päätettiin, että jouluvierailu Joensuuhun toteutetaan jo ennen joulua. Silloin meidän ei enää joulunpyhiä tarvitse viettää juoksemalla kymmenessä eri kylässä ja ajamalla kaupungista toiseen vaan voidaan oikeasti rauhottua joulun aikaan.
Kuten näkyy, lahjoja oli tuonakin vuonna tosi paljon. Jotenkin se lahjojen ostaminen lähtee aina vähän lapasesta. Tietysti saattaa osaksi johtua siitä, että aloitan sen jo aika aikaisin syksyllä.
2017
Vivia sai maistaa ensimmäistä kertaa jouluruokia ja kuvasta poiketen, hän kyllä tykkäsi lautasella olleista asioista. Taisi olla tuo kirsikkatomaatti se syy ilmeeseen.
Meillä tehdään jouluksi aina ruokaa ihan urakalla ja sitten sitä syödään monta päivää. Teen itse porkkana-, bataatti- ja lanttulaatikot ja aiemmin olen tehnyt niitä aina ehkä vähän liian runsaalla otteella. Olen vasta viime vuosina älynnyt pienentää annoksia rutkasti, koska ei kukaan laatikoita kuitenkaan kovin paljon syö.
2018
Tämä oli ensimmäinen jouluaatto, joka me vietettiin todella pienellä porukalla. Oli vain vanhempani ja meidän perhe. Normaalisti molemmat pikkuveljeni ovat myös joulunvietossa mukana, mutta tällä kertaa he molemmat olivat puolisoidensa perheiden luona. Mummo ja ukkikin olivat muualla viettämässä joulua.
Vilinää riitti, koska Vivia oli jo yli 2-vuotias ja osasi siis nauttia joulusta. Joulupukki vähän pelotti, mutta parasta oli repiä lahjoista paperia. Se oli oikeastaan vielä parempaa kuin ne lahjat itsessään. Kun Jani kokosi Vivian lahjaksi saamat Brion nukenrattaat, niin sitten se riemu vasta alkoi ja Viviakin alkoi ymmärtää jotain lahjojen päälle. Hän työnteli rattaita edestakaisin onnellisena koko joulunpyhät ja edelleen hän niitä rakastaa.
