1. Whatsapp-viesti lapselta:

”Joo” 

Meidän viestit teinin kanssa on usein aika lyhyitä ja ytimekkäitä.

2. Ratkaistu kinastelu:

Kaksi pienintä katsoi Pikku Kakkosta ja toinen leikki samalla ilmapallolla. Koska ei oo mitään parempaa kuin kiusata siskoa, meni toinenkin sen pallon kimppuun ja tappeluhan siitä syntyi. Onneksi ratkaisu saatiin nopeasti aikaan.

Meillä siis 3- ja 8-vuotiaat härnäävät toisiaan vähän väliä ja tämä on siis kummankin puolelta ihan samanlaista, etten aina edes tiedä kumpi sen on aloittanut. Suurimmaksi osaksi ajasta he leikkivät keskenään nätisti, mutta välillä on pakko olla kiinni toisen kurkussa. Kai se kuuluu siihen siskona olemiseen.

My little pony. Pienin on nyt rakastunut poneihin, koska olemme katsoneet Youtubesta poni taakse jäätä, eli My little pony versiota Frozenin Let it go-laulusta.

4. Katsottu perhe-elokuva:

Kokonaan katsottiin viikonloppuna Angry Birds 2 Janin ja Vivian kanssa.

Aiemmin tänään katsottiin Vivian kanssa alkua Disneyn Kaksin karkuteillä eli Tähkäpää-leffaa. Ollaan Vivian kanssa sairastuvalla kotona, joten ollaan vaan lepäilty.

5. Wilma-viesti:

Kaikkien meidän kouluista tuli tiedote koronaviruksesta.

6. Ostettu lastenvaate:

Ostin Vivialle eilen Frozen 2 elokuvan mukaisen Elsa-mekon, jota hän oli halunnut jo todella pitkään. Eilen ostin myös kaksi vaatetta merkkivaatekirppikseltä, mutta ne eivät ole vielä tulleet perille.

7. Arkiruoka, joka maistui koko perheelle: 

Kinkkukiusaus (ja Melissalle perunalaatikko soijarouheella).

8. Naurattanut lasten suusta-juttu: 

”Prinsessat ei käy vessassa.”

3,5-vuotiaalla on menossa uhma ja joku ihme prinsessakausi. Kaikkeen, jota hän ei halua tehdä, kuuluu vastaus ”prinsessat ei tee….”

Ja miksikö tämä naurattaa? Muistan vahvasti omasta lapsuudestani äidin lauseen

”Prinsessatkin käyvät vessassa.”

eli minulla on itsellänikin ollut aivan samanlainen vaihe joskus.

9. Tauti, josta on lappu hoitopaikan ovessa:

Nuha ja yskä oli ne, joista viimeksi näin ilmoituksen.

10. Yhteinen lempipuuha koko perheelle:

Ihan koko perheellä ei ole hetkeen kyllä tehty mitään, mutta eilen käytiin tyttöjen kesken Ikeassa syömässä. Se oli kaikista oikein mukavaa.

11. Lasten appi, joka on ollut hitti:

Lego Duplo-pelit toimi ladattiin mun tabletille, kun Bea oli pieni
ja nyt Vivia pelaa niitä samoja.

12. Biisi, jota lapset haluavat kuulla:

Koko Frozen 2-elokuvan soundtrack.

13. Iltasatukirja, jota ollaan luettu:

Prinsessa Pikkiriikin talvi

14. Ylpeyttä herättävä äitihetki:

Kuulin 3,5-vuotiaan laskevan itsekseen kahteenkymmeneen tässä yksi päivä leikkiessään. En tiennyt hänen osaavan laskea niin pitkälle.

15. Siivottu lasten sotku:

Vaahtokylvyn jäljiltä siivosin saippuat kylpyhuoneen lattialta.

16. Piirustus, joka on ripustettu jääkaapin oveen:

Vivian päiväkodissa värittämä Ryhmä Haun Söpöli.

17. Asia, jonka lapsi itse osti:

Bealla oli synttäreillä saatu lahjakortti H&Mlle ja hän osti sillä kaksi pantaa ja huulirasvan. Toisessa pannassa oli kissankorvat ja toisessa yksisarvisen sarvi ja harja.  Huulirasva taas oli Disney-linnan muotoinen.

18. Kerta kun sanoin lapsille, että rakastan:

Illalla sanoin ainakin kaikille, kun menivät nukkumaan. Olen saattanut sanoa tänäänkin jo useamman kerran pienimmälle, kun ollaan oltu kotona.

Vivialla se on hetken aikaa jo ollut leikkikorkkarit ja prinsessakruunu.

Mitkä on olleet teidän viimeisimmät?

Löysin H&M:n alesta tän ihanan mekon tammikuussa. Olin itse asiassa ihaillut tätä jo marraskuussa ja sovittanutkin, mutta ystäväni Katja torppasi mekkoajatuksen, koska hän ei siitä pitänyt ja Janinkin mielestä mekko oli vaan outo lähettäessäni hänelle kuvan sovituskopista. 

Itse kuitenkin rakastuin mekkoon täyttä häkää ja kun se tuli alennusmyynnissä vastaan -70% alennuksella, oli minun se ostettava. Samana päivänä sattui vielä jäsenille lisäale ja minulla oli käyttämättä joku lahjakortin jämä, joten mekolle jäi lopulta hintaa kolmisen euroa. 

Vein mekon ensimmäistä kertaa ulkoilemaan viikko sitten, kun kävimme ystävien kanssa syömässä. Mekko jakoi mielipiteitä niin somessa kuin livenä, mutta siltikin edelleen itse rakastan sitä yli kaiken. 

Olen aina ollut vähän oman tien kulkija vaatevalintojeni suhteen ja usein saanut vaatteistani noottia jopa omalta ystäväpiiriltä. Joskus palaute on ollut positiivista, joskus ei niinkään. Onneksi olen aina omannut sen verran hyvän itsetunnon, että olen uskaltanut ilmaista itseäni vaatteiden kautta. Olen myös onnellinen, että olen onnistunut siirtämään tämän saman rohkeuden Melissaan, jota jopa hänen oma opettajansa kehui tästä. 

Nuorempana otin paljon vaikutteita ulkomaalaisista muotilehdistä, joihin varmaan kulutinkin puolet rahoistani. Miksi niiden muuten pitää olla Suomessa niin kamalan kalliita? Löysin usein lehdistä inspiraatiota kivoihin juttuihin, joita toteutin omalla tavallani. Minulla oli esimerkiksi pillifarkut käytössä jo useamman vuoden ennen kuin ne tulivat muotiin ja kaverini pitivät minua tosi outona. Paria vuotta myöhemmin kaikilla oli ne jalassa ja minä olin jo valmis siirtymään uuteen juttuun. 

Otin paljon vaikutteita myös televisiosta ja elokuvista. Edelleen, tänäkin päivänä, ultimaattinen muoti-idolini on Carrie Bradshaw. Sinkkuelämää oli sarjana loistava, mutta mikään ei voita niitä asuvalintoja, joita varsinkin Carrien päällä nähtiin. Patricia Fieldiähän eli Sinkkuelämän puvustajaahan tässä pitäisi kiittää niistä kaikista asuista, mutta hei kuka muistaa Patrician nimeltä? On vaan niin paljon helpompaa sanoa haluavansa pukeutua kuin Carrie. 

Carriesta inspiroituneena mä esimerkiksi lukioikäisenä vein pikkuveljeni pienet maastokuvioidut housut (jotka oli mulle silloin just täydellisen kokoiset), pätkäisin niistä lahkeet poikki polven alapuolelta ja puin ne päälle korkkareiden kanssa. Haaveilin myös ikuisuuden samanlaisesta kikkarapehkosta kuin Carriella. 

Mun mielestä on ihan mieletön rikkaus uskaltaa pukeutua juuri niin kuin itse haluaa. Sillä erottuu massasta, pääsee toteuttamaan itseään luovalla tavalla ja saa vaatekaapistaan ihan itsensä näköisen. 

Mä oon yrittänyt pyrkiä kulutuksessa siihen, etten enää ostaisi halpamuotia itselleni niin paljon, mutta joskus silti ostan vaatteita alennusmyynnistä. Mä kuitenkin joko kulutan ne loppuun tai myyn eteenpäin kirpparilla. Ostan myös tosi suuren osan koko perheen vaatteista käytettynä ja yritän tällä pyrkiä kohti niitä eettisempiä valintoja. 

Tämäkin mekko tulee olemaan mun vaatekaapissa varmasti monen monta vuotta ja kun kyllästyn siihen, vien varmaan kankaan anopilleni, joka loihtii siitä jotain vielä ihanampaa!