Vivia täytti eilen 4,5 vuotta ja sen kunniaksi päätin tehdä hänen kanssaan pienen haastattelun hänen lempparijutuistaan. En kestä miten ihanan sanavalmis ja temperamenttinen meidän nuorimmasta on tullut. Hänellä riittää luonnetta ja hän ei pelkää näyttää sitä muille. Hän on oman elämänsä Pikku Myy ja Tanhupallo samassa paketissa.

Vivia rakastaa pomppia trampoliinilla, juosta niin sisällä kuin ulkona, keksiä omia sääntöjä (parasta olisi lapset määrää-päivä) ja halailla äitiä ja isiä. Hän myös tykkää lukea, laulaa, tanssia ja katsoa elokuvia. Piirtäminen on aika tylsää, mutta oman nimen kirjoittaminen onnistuu jo hienosti ja nyt Vivia on alkanut myös värittää kuvia niin, että pysyy jo osaksi viivojen sisäpuolella.

Hänellä riittää energiaa vaikka pienen kylän valaisemiseen ja välillä on vaikeaa pysyä paikallaan. Kuitenkin pyydettäessä hän myös osaa odottaa omaa vuoroaan. Koska Disneyn Coco on ollut lemppari jo hetken, sanoo hän ruokapöydässä ”si gracias” ja ”no gracias”.

Paras lause, jonka äiti sanoo: Mennään Hoplopiin ja mökille.

Paras ruoka, jota olen maistanut: Pestopasta

Ihanin ihminen maailmassa: Kapteeni Jake

Isona minusta tulee: en vielä tiiä

Lempivärini on: sateenkaari

Lempilauluni on: minä vaan laulan jooko? ”Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan”

Ulkona tykkään: Ainakin mun päiväkodissa on kiva mennä laskemaan liukumäkeä ja kiikkua ja mennä mun äitin luo, jos se tulee hakemaan. Ja noi oli mun parhaat.

Jos voisin mennä minne vain maailmassa, menisin: Muumi-jääluolaan ja sitten Hoplopiin voisin mennä. Ja mökille mönkkärillä matkustamaan. Ja sitten siinä oli ne kaikki.

Kun olin pieni: olin vauva. Sitten mä rupesin kasvaa sun mahassa.

Paras ystäväni on: Aino, Miro, Jero ja Karri.

Lempiherkkuni on: Karkki, suklaa ja siinä oli ne kaikki.

Paras elokuva on mielestäni: Hercules, Tarzan ja siinä oli kaikki.

Paras tekeminen: Kiikkuminen, syödä suklaata ja nähdä perhosia.

Lempikirjani: Prinsessa Pikkiriikki valloittaa maailman. Eiku, otetaanpas alusta. Minä tykkään Herculeksesta ja Tarzanista.

Mitä teidän 4,5-vuotiaat
(tai muun ikäiset) olisivat vastanneet?

LUE MYÖS: 

PIENEN IHMISEN SUURET TUNTEET

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Olen stressannut vihkisormuksen valinnan kanssa ihan hirvittävän paljon jo pitkän aikaa. Olen katsellut, sovittanut ja harkinnut lukemattomia sormuksia löytämättä yhtään tarpeeksi mieleistä.

Ensimmäinen ongelma tuli vastaan, kun aloin miettiä kihlasormukseni kanssa sopivaa sormusta. Minulla on Janin valitsema valkokultainen, yksirivinen kihlasormus, johon on upotettu kolme pientä timanttia. Sen kanssa oli kuitenkin todella vaikea keksiä muuta vaihtoehtoa kuin juurikin sellaista yksi tai kaksirivistä, simppeliä sormusta.

Olen nuoresta asti haaveillut isosta timanttisormuksesta (kukapa ei olisi?). Mietin pitkään neliönmallista kiveä ja pari vuotta sitten häämessuilla ihastuin morganiittiin, koska se on vaaleanpunainen. Sen väri oli ihanan heleä ja hieman erilainen kuin mitä yleisimmin näkee.

Aloin kuitenkin lopulta miettimään, että olisihan se ihanaa jos vihkisormuksen teettäisi, koska silloin siitä saisi juuri sellaisen kuin itse haluaa. Minulla oli iso kasa kultakoruja, joita en ole vuosiin käyttänyt sekä muutamia mummoltani perintönä tulleita koruja. Jos teettäisin sormuksen niistä, saisin korut käyttöön ja sormukseen latautuisi suuri tunnearvo.

Niinpä kiikutin koruni kultasepälle arvioitavaksi. Kultasepäksi valikoitui kuopiolainen TIRA Jewellery. Halusin teettää sormuksen Kuopiossa, jolloin suunnittelukäynnit ja sovitukset olisi helppo toteuttaa. Myös paikallisen yrityksen tukeminen oli kiva lisä. Tutustuin heidän aikaisempiin töihinsä Instagramissa ja heidän verkkosivuillaan jo etukäteen ja niistä sain hyvän käsityksen heidän ammattitaidostaan.

Kävin kultasepällä viime perjantaina ensimmäisellä suunnittelukäynnillä. Vein kasan koruja, joiden materiaalit kultaseppä todensi ja punnitsi. Koska teetän vihkisormuksen omista materiaaleistani, katsoimme läpi mitä materiaaleja tulemme käyttämään. Yksi materiaaleiksi viemistäni koruista oli mummoni minulle teettämä rippisormus, joka taas oli teetetty isomummoni vihkisormuksesta.

Valitsin sormuksen keskelle mummoni rippisormuksessa olleen ison punaisen kiven. Kultaseppä sanoi, että nopealla katsauksella on vaikea arvoida onko kyseessä synteettinen materiaali vai aito rubiini, mutta itse veikkaan ensimmäistä. Halusin käyttää kiveä vaikka se olisikin jotain synteettistä materiaalia, koska minulle kivi merkitsee sitä tunnesidettä mummooni, joka sormuksen mukaan tulee.

Sormus tehdään keltakullasta ja jätän alkuperäisen kihlasormuksen juhlakäyttöön tai teetän siitä joskus myöhemmin jonkin muun korun.

Mummoni rippisormus, joka oli minulle liian löysä.

Toiveitani materiaalien ja sormuksen muotokielen suhteen kuunneltiin todella tarkasti ja niiden pohjalta sain ehdotuksia kuinka vihkisormuksen voisi muotoilla. Menin tapaamiseen mielessäni vain, että haluan käyttää punaista kiveä ja saada sormukseen jotain vintagehenkistä kuviointia. Mummoni sormuksessakin sitä oli ja tykkäsin kyllä sormuksen muodosta ja kuvioinnista, mutta se oli minulle niin löysä, että sitä olisi joka tapauksessa pitänyt muokata, jos olisin ottanut sen käyttööni.

Saimme jonkinlaisen luonnoksen aikaiseksi ensimmäisellä suunnittelukäynnillä ja sovimme tapaavamme muutaman kuukauden kuluttua uudelleen. Siinä välissä kultasepät suunnittelevat sen minun unelmien sormuksen, johon minä voin sitten pyytää tekemään muutoksia, jos suunnitelma ei miellytäkään silmää.

Meillä ei onneksi ole kiire vihkisormuksen suunnittelemisen ja tekoprosessin kanssa, koska häihin on vielä aikaa.

Mummoni minulle teettämä rippisormus, johon on käytetty kultaa isomummoni vihkisormuksesta.

Suunnittelukäynnistä jäi tosi hyvä fiilis, koska selvästikin mua ymmärrettin vaikka oman näkemyksen esille tuominen tuntui vaikealta, koska en ollut itsekään oikein varma mitä haluan. Sormuksesta tulee niin ihana ja just mun näköinen.

Tästä sormuksesta tulee hyvin näyttävä. -Kultaseppä

Minusta on ihanaa, kun saan teetettyä vihkisormuksen näistä pitkään suvussa olleista materiaaleista ja toivon, että se jää vielä pitkäksi aikaa minunkin jälkeeni suvun käyttöön. Mua on harmittanut ihan hirveästi pienestä asti, kun mun äidin hääpuku ei ole tallessa (hänellä oli lainapuku) eikä meillä ole sellaista suvussa kiertävää sormusta, jota olisin voinut käyttää. Tällä tavoin saan kuitenkin jotenkin ne suvun perinteet mukaan.

Hintakaan ei päätä huimannut, koska omien materiaalien ansiosta mulle arvioitiin jäävän maksettavaa noin 500€ eli työn määrä. Oman kullan vieminen materiaaleiksi vähentää hintaa huomattavasti ja jos kultaa jää yli, voi kultaseppä ostaa sen itselleen, jolloin hintaa hyvitetään vielä lisää. Tämän olisi voinut investoida vaikka uuteen kiveen. Itse olin hieman yllättynyt hinnan pienuudesta, koska sormukset, joita olen aiemmin katsellut, ovat maksaneet noin 2000€.

Ja tässähän on se jotain uutta ja jotain vanhaa. Enää tarvitsee löytää jotain lainattua ja jotain sinistä.

Oletko sinä teettänyt koruja?

LUE MYÖS:

KUINKA SÄÄSTÄT HÄÄKULUISSA? -10 VINKKIÄ

MILLAISIA HÄÄKORISTEITA MEILLE TULEE? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

https://www.instagram.com/p/CM49MGKg-c2/?utm_source=ig_web_copy_link