Me vietettiin tänä vuonna puolet pääsiäisestä mökillä. 

Lähdettiin kotoa kiirastorstaina iltapäivällä. Käytin lapsia mäkkärillä, mutta unohdin, ettei ravintoloissa saa syödä, joten menimme mummilaan syömään. 

Syömisen jälkeen lähdimme ajelemaan mökille. Sinne on matkaa vain tunti, joten kauan ei tarvinnut autossa istuskella. Veimme Bean matkalla äidilleen pääsiäisen viettoon. Melissa jäi kavereiden kanssa kotiin eli meillä oli mukana vain kuopuksemme Vivia. 

Mökillä meitä olivat vastassa vanhempani eli Vivian mummi ja ukki. Vivia olikin laskenut koko viikon öitä milloin mökille lähtö vihdoin koittaa. Emme olleet mökillä käyneetkään sitten viime kesän, mutta hyvin Vivialla muistui mieleen mitä missäkin on. Ainut kömmähdys meinasi sattua, kun hän meinasi kävellä kesäaittaan vanhasta tottumuksesta, mutta nukuimme tällä kertaa eri aitassa.

Pitkäperjantaina aamulla Vivialla oli hauskaa, kun hän sai syödä aamupalaa tabletista ohjelmia katsellen ja aamupalan jälkeen olin vielä luvannut hänelle suklaamunan tai kaksi. Viviaa ei kovin hyvin nukuttanut aitassa, koska siellä oli aika kuuma eikä kovinkaan pimeää, joten heräsimme molempina aamuina suht aikaisin. Toivotaan, että loppu pääsiäinen nukuttaa kotona paremmin. 

Aamupalan jälkimainingeissa lähdimme Vivian ja Janin kanssa läheiselle laavulle. Se on kyläyhdistyksen ylläpitämä ja sijaitsee melkeinpä mökkimme vieressä. Tosin siinä on pieni poukama välissä. 

Näin talvella sinne oli superlyhyt matka jäätä pitkin, kesällä olisi pitänyt kiertää tietä pitkin hieman pidempään. 

Jää kantoi hyvin. Me Vivian kanssa leikimme, juoksimme ja laskimme mäkeä sillä aikaa, kun Jani teki tulet ja paistoi makkarat. Löysimme Vivian kanssa jopa muutaman viime syksyltä selvinneen puolukan. Eihän ne syötäviä enää olleet, mutta hauskan näköisiä kuitenkin. 

Näimme jäällä pari pilkkijää ja kolme joutsenta, jotka olivat saapuneet edellispäivänä järvelle. Niitä näimme useamman kerran vielä pääsiäisen vieton aikana. 

Ilma oli todella mahtava. Ei tuullut yhtään ja kevyillä toppavarusteilla pärjäsi tuon reissun oikein mainiosti. 

Jani ja Vivia kävivät myöhemmin päivällä vielä potkukelkalla kiertämässä jäällä sillä aikaa, kun minä tein päivällistä. Äitini kysyikin minulta montako tuntia teen ruokaa päivässä, kun siinä puuhastelin ja vastasin, että päivästä riippuen se aika on noin puolesta tunnista kahdeksaan. 

Joskus sunnuntaisin tykkään tehdä ruokaa koko viikoksi kerrallaan ja silloin sitä aikaa kuluukin enemmän. Yleensä kuitenkin teen ruokaa juuri ennen päivällisaikaa. 

Vivialla oli potkukelkkailemassa niin lystiä, että kävimme siellä vielä lauantaiaamuna uudelleen. 

Pelattiin illalla Muuttuvaa labyrinttia ja Scrabblea. Oli ihana huomata, että Viviankin kanssa pystyi jo Muuttuvaa Labyrinttia pelaamaan hetken. Aika nopeasti hän siihen tosin kyllästyi, kun meitä oli neljä pelaamassa. Voitin Janin Scrabblessa yhdellä pisteellä ja sekös Jania ärsytti. 

Perjantai-iltana isäni poltti pääsiäiskokon, koska tuulta ei ollut ja aika oli sille otollinen. En muista omasta lapsuudestani, että olisimme polttaneet kokkoa muulloin kuin juhannuksena, mutta luulen, että mummoni ja ukkini ovat kokkoja kyllä poltelleet, kun emme ole olleet paikalla. Mökillä on hyvä, märkä kohta kokon polttamiseen ja siihen kerätäänkin aina kaikkea puuroskaa valmiiksi. 

Vivia kävi Janin kanssa katsomassa kokkoa ulkona hetken, mutta sitten iski väsymys ja menimme Vivian kanssa nukkumaan jo heti yhdeksän jälkeen. Olin itsekin aivan poikki, koska olimme nousseet niin aikaisin ja olen ilmeisesti meidän moottorisängyn kanssa tottunut liian hyvään, kun selkäni meni superkipeäksi aitan kovalla patjalla. Nukuin myös Janin ja Vivian eli kahden kuumakallen välissä ja minulla oli koko yön superkuuma. 

Lankalauantaina lähdimme kotiin jatkamaan pääsiäisen viettoa. Kävimme kotimatkalla Prismassa ja yllätyin miten paljon siellä oli ihmisiä. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja ja kassallekin joutui jonottamaan. Ilmeisesti monikaan ei ole uskaltanut lähteä kauas kotoa pääsiäisen viettoon. 

Katsottiin lauantaina vielä kaikki rästiin jääneet ohjelmat. Siinä se aika rattoisasti kului. 

Pääsiäisestä puolet kului siis mökillä ja puolet kotona. 

kuinka te olette viettäneet pääsiäistä?
menikö pääsiäisestä osa muualla kuin kotimaisemissa?

LUE MYÖS:

KUINKA VIETÄMME PÄÄSIÄISTÄ TÄNÄ VUONNA? 

PÄÄSIÄISMUISTOJEN LUOMINEN

TULETHAN SEURAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Mun lapsuuden pääsiäisiin kuului vahvasti mökkeily, lumi ja suklaamunat. Oltiin usein Lapissa mökillä ja siellä oli iso kasa sukulaisia, joten pääsiäiseen kuului myös sukulaiset. 

Mummoni piilotti meille joka pääsiäinen hurjan määrän suklaamunia ja joskus hän unohti niiden määrän ja piilot, joten suklaamunia löytyi vielä juhannuksenakin. Olihan se hauskaa meistä lapsista ja siitä jäi hauska muisto, jota muistelimme äitini kanssa tänäkin pääsiäisenä. 

Olenkin halunnut jatkaa tuota pääsiäismunien piilotustraditiota omille lapsilleni, koska muistan miten ihanan jännittävää niiden etsiminen lapsena oli. Se riemu mikä lapsissa syttyy heidän löytäessään piilot, on jotain niin upeaa. 

Meillä ei ollut tänä vuonna mukana mökillä kuin kuopus, koska keskimmäinen on pääsiäisen äidillään ja teini halusi jäädä ystävien kanssa kotiin. Me nukuttiin tosi vähän ja tänään palattiin kotiin tosi väsyneinä, mutta minusta oli toisaalta myös ihanaa kerrankin saada antaa kaikki huomio vain yhdelle lapselle. 

Haaveilen, että päästään teinin kanssa pian taas reissuun niin hänkin saisi jakamattoman huomioni. 

Ostin kuopukselle muutaman Kinderin ja yhden isomman Kinder-suklaapupun ja hän sai niitä pitkin pääsiäisen viettoa. Näin sokerin määrä ei mennyt ihan yli. 

Instagramissa ihailin miten hienoja munajahteja moni oli tehnyt karttoineen kaikkineen, mutta ei minulla olisi sellaiseen riittänyt kyllä tänä vuonna mitenkään jaksaminen. 

Kuuluuko suklaamunat teidän pääsiäiseen? 

LUE MYÖS: 

Kuinka vietämme tänä vuonna pääsiäistä? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA