8 faktaa minusta
0
Ajattelin palata blogin äärelle tämmöisellä kevyellä postauksella. Instagramissa kiertää haaste nimeltä 8 faktaa minusta ja päätin avata faktoja tänne hieman enemmänkin.
Instastooreissa kun ei viitsi ihan hirveästi kuvaa täyttää pelkällä tekstillä ja mulla sitä asiaa usein riittäisi liikaakin.
Jotkut faktat saattaa olla ihan tuttua huttua pidempään seuranneille, mutta yritän keksiä uusiakin.
1. Oon joissain asioissa superpihi
Ruokakauppaan käytän rahaa liiankin kanssa, mutta sitten pihistelen joissain asioissa ihan urakalla.
Varsinkin itseeni laitan rahaa tosi harvoin. En oikeastaan ikinä osta vaatteita normihinnalla vaan etsin omat vaatteeni aina kirppiksiltä tai alerekistä, jos edes raaskin itselleni mitään ostaa. Kengät kulutan puhki ennen kuin ostan uudet.
Hiuksia tykkäisin värjätä, mutta en raaski mennä kampaajalle. Ennen värjäsin itse, mutta nykyään en tee sitäkään. Viimeksi oon värjännyt hiukset yli vuosi sitten ja myös leikannut kampaajalla silloin. Oon venyttänyt ja venyttänyt kampaajalle menoa ja viime kuussa mulla meni hermot kuiviin latvoihin, joten napsaisin ne itse saksilla poikki. Ei ne mitenkään tasaiset ole, mutta ajaa asiansa.
Kyllä mä voisin maksaa siitä, että joku tekee hyvää työtä, mutta en oo löytänyt sellaista luottokampaajaa, jolla tykkäisin käydä ja sekin kasvattaa kynnystä mennä kampaajalle.
Ostan myös lähes kaikki lihat alehinnalla (-30% tai mielellään -60% tarroitettuja) ja esim lohta en oo tainnut ostaa koskaan täydellä hinnalla. Käyn kaupassa sellaiseen aikaan, että voin hyödyntää alet. Tottakai tämä vähentää myös ruokahävikkiä, joka ei oo yhtään huono juttu. Voisin hyvin ostaa lihat myös normihinnalla, mutta tykkään ostaa ne halvemmalla ja täyttää niillä pakastimen, josta sit pikkuhiljaa niitä käyttelen pois. Tälläkin hetkellä meillä on pakastimessa monta kiloa lohta, muut lihat alkaa olla aika lopussa.
2. mulla on nopea tahti lukea kirjoja
Pystyn lukemaan kirjan päivässä, jos haluan. Mulla on aika nopea tahti lukea ja saatan lukea parhaimmillaan neljä kirjaa viikossa.
Tämä kuitenkin vaatii oikeasti aikaa lukea ja jos on paljon häiriötekijöitä, ei se onnistu. Luen usein ruokaa laittaessa tai lasten mentyä nukkumaan. Ongelmana illalla lukemisessa on kuitenkin se, että jos kirja on hyvin kiinnostava, en malta mennä nukkumaan vaan luen vaikka koko yön. Vikan Potterin luin englanniksi ilmestymispäivänä. Hain kirjan kuudelta aamulla kirjakaupasta (oikeasti kuudelta aamulla, oli ennakkovaraus) ja ennen iltaa kirja oli ahmittu jo kertaalleen.
Nyt, lasten ollessa pieniä, ainainen väsymys on vähän rajoittanut lukemisharrastusta, mutta tiedän sen kyllä vielä palaavan. Kirjahylly on onneksi täynnä lukemista odottavia kirjoja.
3. rakastan yli kaiken joulua
Joulu on mun lempiaika vuodesta. Se odotus, jouluvalot, tunnelma, kaikki kauppojen joulukoristeet ja jouluherkut. Lahjojen antaminen, niiden pohdiskelu ja etsiminen. Siis oikeastaan kaikki joulussa on ihanaa.
Katson joululeffoja ympäri vuoden, luen joulukirjoja ja kun on ”lupa” fiilistellä joulua, oon ihan täpinöissäni. Viime jouluna mulla oli koronatartunta ja jouduin olemaan yksin joulun kotona, koska en halunnut viedä sitä perhejoulua muilta. Me kun yleensä juhlitaan joulua mun porukoiden luona isolla porukalla.
Onneksi joulu kuitenkin tulee joka vuosi ja ensi jouluun on enää alle 11 kuukautta aikaa.
Viime joulun alla (ennen koronatartuntaa) me käytiin Vivian kanssa Koiramäen joulussa ja se oli ihanaa! Oon monta vuotta haaveillut siellä käymisestä ja me oltiin Vivian kanssa molemmat ihan haltioissamme, koska paikka oli ihan kuin joulun ihmemaa.
4. leipominen ja kokkaaminen on mun intohimo, mut oon vähän sähläri keittiössä
Usein ne mun ruoat tai leipomukset ei ihan onnistu tai ainakaan näytä niin kauniilta kuin mitä oon aatellut. Mulla myös on tosi erilainen makuaisti kuin esimerkiksi mun miehellä ja hän lisää mun ruokiin aina suolaa. Tosin nyt mä maistan vielä huonommin, kun makuaisti ei ole vielä palautunut koronan jäljiltä.
Oon tänä vuonna yrittänyt leipoa leipää useamman kerran ja oon ollut niin ylpeä, kun ne on oikeasti onnistunut. Oon tehnyt riisipiirakoita, porkkanasämpylöitä ja jopa yhden gluteenittoman leivän.
5. Olen koukussa sokeriin
Siis mulla on ihan hirvittävä addiktio sokeriin. Varsinkin nyt, kun en maista oikein muuta kuin sokerin, etikan ja suolan, huomaan vetäväni sokeria ihan liikaa. Pahimmillaan oon joskus nuorempana (menkkakivuissani) vetänyt sokeria suoraan purkista lusikalla.
Oon yrittänyt opetella sokerikoukusta pois monta kertaa, mutta aina se on palannut. Mulla on niin huono itsekuri, että en oikeasti vaan pysy erossa sokerista. Tai suklaasta.
Yritän kuitenkin koko ajan olla enemmän aikuinen ja hillitä itseni (nimimerkillä paistoin just pannukakun).
6. halusin nuorempana muuttaa ulkomaille
Muistan suunnitelleeni lukiossa, että lähden au pairiksi lukion jälkeen, koska halusin muuttaa ulkomaille. En tietenkään lähtenyt, koska jäin kotiin hoitamaan omaa vauvaa (joka täytti tiistaina 17 vuotta, mihin tää aika häviää!). Ulkomaille muuttohaaveet väistyivät ja tykkään edelleen asua Kuopiossa.
Huomaan kuitenkin haaveilevani aika ajoin siitä, että lasten kasvettua voitaisiin Janin kanssa asua osa vuodesta ulkomailla. Olisi ihana asua jossain Italian tai Ranskan maaseudulla, jonkun pikkukylän lähettyvillä ja olla siellä ihan omassa rauhassa. En tiedä onko se vaan tämä elämänvaihe, kun kotona ei ole ikinä hiljaista ja haaveilen rauhallisesta paikasta. Olisi kuitenkin oikeasti aika kiva asua joskus edes hetki ulkomailla.
Tykkään kuitenkin tosi paljon Suomesta ja Suomen neljästä vuodenajasta, joten en usko, että koskaan haluaisin täältä kokonaan pois. Aivan hyvin voisin kuitenkin olla poissa aina pahimman siitepölyajan.
7. mun vatsa ei kestä enää vehnää tai muuta viljaa
Jostain syystä mun vatsa ei enää kestää vehnää tai muutakaan viljaa kuin gluteenittomana. Oon käynyt lääkärissäkin tän takia, mutta oikeaa syytä ei olla keksitty.
Mahdollisesti taustalla on ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) tai sitten ei. Oon nyt sit syönyt monta vuotta jo pelkästään gluteenittomia tuotteita ja jos syön vehnää, tunnen seuraukset vatsassani pari seuraavaa päivää.
8. Oon luvannut itselleni, että ostan vähemmän mustia vaatteita
Mua on alkanut itseäni ärsyttämään, että vaikka rakastan yli kaiken värikkäitä vaatteita, mun vaatekaappi koostuu nykyään tosi tummista vaatteista.
Siksi oon tehnyt tänä vuonna itselleni lupauksen, etten osta enää mustia vaatteita -ainakaan montaa. Ostin mustan takin, mutta yritän olla nyt ostamatta oikeasti pelkästään mustaa.
Vaatteilla voi tuoda niin kivasti omaa persoonaa esiin ja mä haluan tulla esiin värikkäämpänä persoonana kuin mitä mun vaatekaappi antaa ymmärtää.
+bonus
Mun kaikkien aikojen lempparein sarja on Siskoni on noita (Charmed, tehtiin vuosina 1998-2006) ja oon katsonut nuorempana joitain jaksoja niin monesti, että muistan edelleen vuorosanat ulkoa. Mulla oli sarjan useampi kausi videokasetilla nuorempana ja katsoin ne videot suunnilleen puhki.
Ollaankin nyt katsottu sarjaa alusta uudestaan Janin kanssa, koska se löytyy vihdoin taas suoratoistopalvelusta (Amazon Prime video). Sarja on edelleen yhtä hyvä kuin aina ennenkin! Huomaan myös, että tykkään edelleen samoista hahmoista ja vihaan samoja kuin nuorempanakin. Useammassa sarjassa tämä on muuttunut sen mukaan minkä ikäisenä tai missä elämäntilanteessa oon sarjaa uudelleen katsonut, mutta ei näköjään tän kohdalla.
Hyvänä kakkosena suosikkisarjoista tulee Gilmoren tytöt, jonka oon nähnyt vähintään kymmenen kertaa ja rakastan sitä edelleen. Voisinkin muuten tehdä postauksen mun lempparisarjoista, jotka ei ikinä vanhene!
Oliko mitään uutta vai oliko kaikki 8 faktaa minusta ihan tuttuja?
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
LUE MYÖS:
Korona meinasi pilata meidän joulun
Joulun loppumisesta on kohta jo kuukausi aikaa, mutta palaan siihen vielä hetkellisesti tässä ja mahdollisesti muissa postauksessa. Koska seuraavia asioita en voi kertoa ilman, että puhun myös joulusta.
Meille tuli perheeseen eka koronatartunta 8.12 ja viimeinen eristys päättyi 25.12.
Näin ollen korona melkein pilasi meidän joulun. Minun joulun se oikeastaan melkein pilasikin.
Koko tarinahan alkoi siitä, että keskimmäinen jäi kotiin karanteeniin itsenäisyyspäivänä koulussa edellisellä viikolla tapahtuneen altistumisen takia. Hänellä oli ollut jo vaihtelevasti yskää kolme viikkoa ja me oltiin käyty jo kerran aiemmin koronatestissä, joka tuli takaisin negatiivisena ja hän oli jo palannut kouluunkin normaalisti.
Koska oireita oli, me varattiin testiaika ja käytiin testissä. Samalla testattiin myös minut ja teini, koska meillä oli orastava nuha. Tällä kertaa keskimmäisen testi oli kuitenkin positiivinen ja meidän muiden negatiivinen.
Käytiin testissä keskiviikkona 10 aikaan aamulla ja vastaus tuli puoli kahdeksan aikaan samana iltana. Melkein samantien miehelle soitti lääkäri, joka kyseli lapsen vointia ja ohjasi yskivän miehen sekä oireettoman 5-vuotiaan testiin. Keskimmäisen eristys laskettiin alkaneeksi itsenäisyyspäivästä, koska hän oli silloin jäänyt kotiin jo karanteeniin eikä uusia oireita ollut.
Myös 5-vuotias joutui karanteeniin siitä samasta päivästä, koska hänellähän ei tietysti ollut rokotetta.
Molempien testitulokset tulivat pari päivää myöhemmin positiivisena. Me käytiin teinin kanssa useamman kerran tämän jälkeen testissä, mutta mulla positiivinen tulos tuli vasta viikkoa myöhemmin ja teinillä ei ollenkaan.
Mun eristys tosiaan loppui vasta 25.12 eli joulupäivänä. Koska me oltiin jo aiemmin sovittu menevämme mun vanhempien luo joulunviettoon, muut menivätkin sinne iltapäivällä ja mä jäin yksin kotiin. Katsoin joululeffan, nukuin päiväunet, söin jouluruokaa ja olin videopuhelun kautta yhteydessä muihin lahjojen avaamisen ajan. Ennen muiden lähtöä me katsottiin Encanto, joka tuli jouluaattona Disney+ ja syötiin riisipuuroa. Meidän joulun yksi ehdoton juttu on riisipuuro aamupalaksi vaikka syödäänkin riisipuuroa kyllä ihan vuoden ympäri.
Muut olivat jo kauan ennen joulua ihmeissään, että miten mä selviän joulusta yksin. Mä kuitenkin otin asenteen, että joulu ei ole pilalla vaikka mä en olekaan sitä viettämässä muiden kanssa ja oli mulla ihan hauskaakin yksin. Tottakai olisin halunnut olla muiden mukana, mutta ei se joulua pilannut, etten sinne päässyt.
Enemmän mun joulufiilistä pilasi se, että korona rantautui meille just ennen joulua ja jouduin olemaan monta viikkoa pois töistä. Töistä, joita olin odottanut superpitkään ja hartaasti. Onneksi sain kuitenkin silti oltua hyvin yhteydessä muihin ja pääsin kaupalle vielä muutamaksi päiväksi joulun jälkeen -vaikkakin vain purkuhommiin.
Oli aika erilainen joulu, jonka tulen varmasti muistamaan vielä pitkän aikaa.
Oletko sä viettänyt koskaan joulua yksin?
Tulethan seuraamaan meidän arkea myös Instagramissa @susannakuohula
LUE MYÖS:
Kananugetit kotona! Helppo ( gluteeniton ja keto ) resepti