Minua odottaa huomenna ammattikorkeakouluun paluu yli vuoden tauon jälkeen.

Olen aiemmin opiskellut kansainvälisen tradenomin tutkintoa (Bachelor in Business Administration) ja uuvuin täysin keksimättä siihen syytä. Viime tammikuussa kirjaimellisesti erosin koulusta jääden työttömäksi. Keväällä selvisikin väsymyksen syyksi kohdunkaulan syöpä, jonka takia olisin joutunut keskeyttämään opinnot joka tapauksessa.

Nyt kuitenkin sain työvoimatoimiston tukemaan opiskeluani. Minulla on jäljellä 60 opintopistettä eli noin vuoden verran opintoja ja aion selvitä niistä kunnialla läpi.

Hieman kuitenkin jo valmiiksi hirvittää lähteä taas koulun penkille. Täytän tänä vuonna 37 ja tunsin jo monta vuotta sitten aloittaessani opiskelut itseni todella vanhaksi muihin opiskelijoihin verrattuna. Nyt olen taas vanhempi ja koska minulla on noin kahdeksan kurssia tekemättä (ja joka kurssi vähän eri opiskeluvuosilta), poukkoilen jokaisen vuosiluokan kursseilla. En siis kulje vain yhtien opiskelijoiden mukana vaan monen eri ryhmän ja se ahdistaa.

Olen jo päättänyt laittaa koulukuraattorille viestiä ja käydä juttelemassa hänen kanssaan kevään aikana kouluun paluusta. En käynyt puhumassa syöpäasioista viime vuonna kenenkään kanssa, koska vaikka ehkä olisin sitä tarvinnut, ajattelin sen kuormittavan itseäni liikaa. Nyt kuitenkin olen päättänyt, etten anna minkään estää minua valmistumasta vuoden sisällä ja sen toteuttamiseen saatan kaivata ajoittain jonkun rohkaisevia sanoja.

Huomenna koulu alkaa inhokkiaineellani eli taulukkolaskennalla ja olen varma, että saan viimeistään kouluun kävellessäni pienen paniikkikohtauksen, jonka läpi joudun puhaltelemaan, etten vaan jätä menemättä tunnille. Ammattikorkeakoulussa on se ”huono” juttu, ettei tunneilla ole pakollista olla ja itselleni se näiden vaikeiden sekä inhoamieni aineiden kohdalla tarkoittaa sitä, etten myöskään opi mitään, kun tunnille ei ole pakollista mennä. Välttelen yleensä niitä tunteja kuin ruttoa.

Nyt aion kuitenkin parhaani mukaan istua koulussa joka ikisellä tunnilla. Tosin välillä kurssit menevät päällekkäin ja joinakin päivinä minulla olisi kolmen kurssin tunnit yhtä aikaa, mutta päätin meneväni sinne epämieluisimmalle tunnille kivoimman sijaan, että autan oppimistani parhaiten.

Koska opinto-oikeuteni palautuu vasta huomenna, en ole voinut vielä tehdä oikein mitään opiskeluiden edistämiseksi. Olen ilmoittautunut viidelle kurssille kevääksi sekä menen mukaan työpajaan, jossa edistetään opinnäytetyötä. Minähän olen jo aikaa sitten päättänyt opinnäytetyöni aiheen sekä tehnyt siitä suunnitelman, mutta oikeaa työskentelyä sen suhteen en ole vielä aloittanut.

Olen edistänyt kouluun lähtöä vain ostamalla itselleni uuden koululaukun, jonka mukana tuli myös söpö läppärikotelo. Ostin myös uuden penaalin ja pakkasin laukun valmiiksi. Olen sen verran old school, että vaikka muistiinpanot voisi tehdä koneella, haluan kirjoittaa ihan kynällä ja paperilla edes osa niistä, jolloin ne jäävät paremmin mieleen. Siksi pakkasin laukkuun myös vihkon ja kalenterin.

Vielä pitäisi keksiä mitä fiksua huomenna laittaisi päälle. Janikin aloitti opiskelut vuoden alusta, kun hän ilmoittautui ylempään ammattikorkeakouluun. Hän teki jo avoimessa viime vuonna kaksi kurssia ja nyt meillä onkin kisa kumpi valmistuu ensin vai valmistutaanko samaan aikaan. Luultavasti Jani valmistuu kuitenkin ensin.

Huominen ammattikorkeakouluun paluu hirvittää, mutta samalla jännittää hyvällä tavalla. On kiva saada taas päiviin jotain struktuuria ja tuntea itsensä hyödylliseksi Työttömänä kun kaikki päivät ovat niin samankaltaisia.

Yleisin fiilis on kuitenkin ”APUA” kuten 6-vuotias, lukutaidoton, lapseni oli kalenteriini kirjoittanut. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki menee oikein hyvin ja ammattikorkeakouluun paluu on vaan positiivinen juttu. Toivon sen myös tuovan mulle paljon uusia mahdollisuuksia töiden osalta ja ehkä valmistuttuani ei tarvitse enää olla työttömänä.

Ootko sä opiskellut aikuisena ja millaisia fiiliksiä se sinussa herätti?

MUISTATHAN HYPÄTÄ MUKAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS JONNE JAAN FIILIKSIÄ AKTIIVISESTI IHAN REAALIAJASSA

LUE MYÖS: 

OMISTAN PITKÄSTÄ AIKAA NAHKATAKIN

SAAKO SYÖVÄSTÄ PARANTUNUTTA HARMITTAA TAI SURETTAA?

NAPPAA TIMMA KOODI OMAA HETKEÄ VARTEN

1. En tykkää kahvista. Juon kyllä makukahveja, mutta mieluiten sellaisia, joissa kahvi ei oikeasti maistu. Teetäkin opin juomaan vasta viime vuonna ja juon vain Liptonin Rich Earl Greytä makeuttamattomalla mantelimaidolla ja hunajalla. Aiemmin join paljon lämmintä kaakaota, mutta tällä hetkellä oon vähän kyllästynyt siihen.

2. En halua istua bussissa ikkunapaikalla. Mulla on ihmeellinen muisto siitä, että oltaisiin iskän kanssa joskus viety sairaalaan porukkaa bussikolarista, mutta luulen, että olen nähnyt unta siitä, koska isäni oli ennen palomies. Minulla oli pienenä todella vilkas mielikuvitus ja näen usein edelleen hyvin todentuntuisia unia, joista pitää välillä miettiä tapahtuiko jokin asia oikeasti.

3. Rakastan dipata ranskalaiset vaniljapehmiksessä, jossa on suklaakastiketta. Tein tätä jo teininä ja sain usein kuulla olevani kummallinen. Toisaalta nykyään tiedän useamman, joka tekee näin eli ehkä tämä ei ole enää niin omistuista kuin ennen.

4. Voisin viettää joulua läpi vuoden. Mun haavetyöpaikka onkin jo pitkään ollut Napapiirin postitoimisto. Tosin en ehkä muuten haluaisi asua Rovaniemellä, koska tykkään Kuopiosta. Napapiirin Postitoimistossa saisin kuitenkin olla joulufiiliksissä vuoden ympäri.

5. Mulle tulee usein saunassa kylmä. Siis kirjaimellisesti vilunväristyksiä. En yhtään tiedä mistä tämä johtuu, mut oon jotenkin itse ajatellut sen jotenkin olevan ”jälkitauti” lapsena sairastettujen kuumekouristelujen jäljiltä. Voi olla, ettei niillä kuitenkaan oikeasti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tätä (omituista) faktaa olen ihmetellyt joskus ääneen muillekin, mutta usein mua ei edes uskota.

En sauno usein ja saunoessani en ole siellä kauan enkä heitä kovia löylyjä.

6. Tykkään monista Disneyn lasten sarjoista. Nyt saan katsoa niitä lasten kanssa ihan ilman mitään sen kummempaa, mutta katson niitä varmaan vielä silloinkin, kun lapset on aikuisia. Jospa mulla on silloin lapsenlapsia, joiden kanssa katsoa niitä.

7. En oikeastaan tykkää kissoista. Oon ehkä outo, mutta mun mielestä kissat on vähän tylsiä.

8. Mulla on BC-ajokortti eli saisin ajaa kuorma-autoa. En oo kyllä kertaakaan ajanut sen jälkeen, kun sain sen kortin (viimeisilläni raskaana ja korokepohjakengillä, että ylettäisin polkimille).

9. Ennen omistin vaatehuoneellisen kenkiä, mutta nykyään mulla on tasan kahdet kengät ja ostan uudet, kun vanhat hajoaa. Siis kirjaimellisesti hajoaa. Oon huomannut, että mua ahdistaa kaikki ylimääräinen tavara vaikka en minimalisti olekaan.

10. Oon mun elämän aikana muuttanut kolmesti mun lapsuudenkotiin. Kerran muutin sinne vanhempieni kanssa, kun mun mummo ja ukki muutti siitä pois ja sen jälkeen oon muuttanut kahdesti takaisin kotiin asumaan. Ekalla kerralla asuin kaksi vuotta, seuraavalla vajaan vuoden.

Montako (omituista) faktaa sä keksisit itsestäsi?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Kysymyksiä ja vastauksia kohdunpoistosta

Kuusi tämän hetken lempparia

Mitkä romanttiset elokuvat on mun lemppareita?