Mä oon kunnon vilukissa ja palelen koko ajan. Tätä postausta kirjoittaessakin istun mun sängyllä ja nenä on aivan jäässä vaikka sisällä on oikein lämmin. Tästä tulikin mieleeni, että en taida pakata villakangastakkia kesäksi pois kaapin perukoille vaan pitää sen helposti saatavilla.

Tämä kevät on ollut ehkä raivostuttavin pitkiin aikoihin, kun sää vaihtelee ihan koko ajan ja vähän väliä tulee ties monettako kertaa takatalvi ja lunta. Viimeksi viime viikolla Kuopiossa satoi lunta. Huomiselle on tännekin jo luvattu lämmintä ilmaa, johon haluan uskoa.

Mä en välitä erityisesti kuumasta ilmasta tai kesähelteistä, joten mua tämä sää ei ole sinänsä haitannut- Ärsyttävintä on oikeastaan ollut se, ettei yhtään tiedä millainen ilma seuraavana aamuna on ja milloin ne talvivaatteet voisi pestä ja pakata kesäksi pois.

Koska palelen helposti, oon kulkenut huomattavasti paksummissa vaatteissa koko ajan kuin muu perhe.

Muistan, kun olin 15-vuotiaana kesällä rippileirillä saaressa ja meillä oli oppitunnit vanhassa ladossa, joka oli koko ajan varjossa. Palelin aivan järkyttävän paljon koko ajan. Ripari kesti 2 viikkoa ja sen puolessa välissä meillä oli vanhempien vierailupäivä. Mä pyysin äitiä tuomaan mulle toppahousut ja toppatakin.

Muut katsoivat mua kuin olisin ollut sekaisin, mutta olin varmaan ainut, joka ei enää palellut siellä oppitunneilla. Mieluummin puen päälle paljon kuin palelen.

Ja siksi mä en aio pakata villakangastakkia kesäksi pois. Suomen kesän tuntien kohta on taas kylmä ja takki tulee tarpeeseen.

TAKKI: MANGO / 2ND HAND
LIIVI: LINDEX/ 2ND HAND
KAULUSPAITA: LINDEX/ 2ND HAND (*samantyylinen)
HAME: LINDEX (*samantyylinen)
SUKKAHOUSUT: AARRE (*samantyyliset)
KENGÄT: K-CITYMARKET (*samantyyliset)
LAUKKU: MARIMEKKO 

Ainakin lasten pukeminen kouluun helpottuisi kummasti, jos tuo sää nyt hieman tasaantuisi. Aamuisin on pitänyt ainakin täällä Kuopiossa olla paljon päällä ja iltapäivällä onkin ollut jo kuuma. Onneksi kohta on lapsilla kesäloma niin tämä vaaterumba vähän hellittää.

joko sä odotat kesää?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Synttäripäivän asu -oranssia ja pinkkiä

8 random faktaa minusta

Meikkivoidetuska

Mulla on tänään mun 20. äitienpäivä. Oon siis saanut olla äiti jo kaksi vuosikymmentä.

Tiedostan olevani todella onnekas, koska saan viettää äitienpäivää. Mun matka äitinä ei kuitenkaan ole aina ollut mitään ruusuilla tanssimista. 

Tulin äidiksi yksin 18-vuotiaana

Sain esikoiseni, kun olin vielä 18-vuotias. Täytin samana vuonna 19-vuotiaana, mutta olin 18-vuotias esikoisen syntyessä. Olin eronnut esikoisen biologisesta isästä, kun olin raskaana, koska ensin hän oli halunnut lapsen, mutta tullut toisiin ajatuksiin mun tullessa raskaaksi. Halusin myös suojella lasta narsistilta eikä pidetty häneen enää yhteyttä itse ollenkaan. 

Olin totaaliyksinhuoltaja ensimmäiset 9, 5 vuotta

Olin lapseni kanssa yksin. Minulla oli onneksi hyvä tukiverkosto ja asuimmekin vanhempieni kanssa kaksi vuotta ennen kuin muutimme kahdestaan meidän ekaan vuokra-asuntoon. 

Olin kuitenkin totaaliyksinhuoltaja eikä lapsella ollu toista huoltajaa ollenkaan. Hän ei tavannut biologista isäänsä ikinä. 

Kun aloimme seurustelemaan Janin kanssa, hän otti lapsen heti omakseen ja adoptoikin tämän ennen kuin lapsi oli täysi-ikäinen. Paperilla olin totaaliyksinhuoltaja melkein 18 vuotta, mutta todellisuudessa me molemmat pidimme lapsesta yhdessä huolta. Tästä olenkin todella kiitollinen. 

minusta tuli bonusäiti

Janilla oli 2,5-vuotias tytär meidän tavatessa ja hän on nyt jo 12-vuotias. Hän on asunut koko ajan meidän kanssa eli olen arjessa mukana toisena aikuisena. 

Oon onnekas, kun saan pitää yllä hyvää suhdetta meidän kaikkiin kolmeen lapseen. 

Seuraava raskaus päättyi kohdunulkoiseen raskauteen

Tulin tietämättäni raskaaksi hyvin pian Janin tapaamisen jälkeen. Tämä raskaus päättyi, kun toinen munanjohtimistani repesi ja minut kiidätettiin hätäverillä leikkaukseen. Raskaus oli ollut kohdunulkoinen. 

Olimme olleet yhdessä tässä vaiheessa vajaat kolme kuukautta ja päätimme yrittää uutta raskautta, koska raskautumismahdollisuuteni olivat hyvin heikot, kun minulle jäi vain huonosti toimiva munasarja. 

kärsin sekundaarisesta lapsettomuudesta

Tämän jälkeen meni reilu vuosi, että raskauduin uudestaan. Olimme jo valmistautuneet henkisesti menemään lapsettomuushoitoihin. 

Tämä raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon. 

keskenmenon jälkeen tulin uudelleen raskaaksi

Kun tulin raskaaksi ja odotin kuopustamme, olin varma koko raskauden ajan, että kaikki ei mene hyvin. Kuopus syntyi viikolla 37, mutta kaikki meni kuin menikin hyvin. 

Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta

Olin kuopuksen syntymän jälkeen todella väsynyt ja kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Kun aloin verrata oireita esikoisen syntymän jälkeiseen aikaan, tajusin kärsineeni samoista oireista jo silloin. 

Nyt minulla oli kuitenkin mies, joka otti koppia sekä vauvan hoidosta että minusta. 

menetin kohtuni 35-vuotiaana

Loputkin lapsihaaveet romuttuivat, kun minulla todettiin kohdunkaulan syöpä 35-vuotiaana kaksi vuotta sitten. Jouduin kohdunpoistoon, joten lapsia meille ei enää tule. 

Paljon on mahtunut mun matkalle äitinä ja varmasti mahtuu vieläkin paljon. Esikoinen on jo 19-vuotias eikä asu enää kotona (tai edes samassa kaupungissa). Ihan hullua ajatella, että reilun kymmenen vuoden päästä meidän kaikki lapset on jo täysikäisiä. 

Ihanaa äitienpäivää ihan jokaiselle❤️

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Miksi hankin lapsen 18-vuotiaana yksin?

Onko iällä väliä? Äidiksi 18-vuotiaana vs äidiksi 30-vuotiaana

Kohdunpoistosta on mennyt kaksi vuotta aikaa