Mitä meillä syödään?
1Sain Instagramin puolella pyynnön, että esittelisin meidän viikon ruokalistan. Tämä on ollut itsellänikin mielessä monesti, mutta syömään alkaessa on yleensä niin kamala nälkä, etten muista ottaa ruoasta kuvaa ennen sen syömistä. Tästä syystä postauksen tekeminen on vain venynyt.
Päätinkin nyt sitten esitellä meidän viime aikojen ruokia. Näitä ei siis ole syöty yhden viikon aikana eikä välttämättä edes samassa kuussa. Otan nyt itseäni niskasta kiinni ja otan kuvat meidän ensi viikon ruokalistasta ja teen teille sitten realistisen viikon ruokalista-postauksen.
Kaikki ruoat ei todellakaan ole meillä jokaisen ruokailijan mieleen. Yritän tehdä enimmäkseen ruokia, jotka maistuu kaikille, mutta toisaalta yritän myös opettaa lapsille, että kaikkea on opittava maistamaan. Joskus ruokana on jotain mistä joku ei tykkää, mutta joko sitä syödään tai ollaan kokonaan syömättä.
Yksi koko perheelle maistuva ruoka on paahdettu myskikurpitsakeitto. Meillä syödään aika harvoin keittoja ylipäänsä, mutta tämä häviää kyllä aina kattilasta alta aikayksikön.
Tykkäämme Janin kanssa syödä salaatteja, jotka yleensä ovat ehkä vähän liiankin runsaita. Usein meillä on salaatissa mukana kanaa, joskus Janilla tonnikalaa. Alla olevassa salaatissa näyttäisi olevan kanan ja perussalaatin lisäksi tomaattia, granaattiomenan siemeniä, basilikaa, pekonikuutioita, fetaa, avokadoa ja paprikaa. Ei siis ehkä mikään vähäkalorisin salaatti ole tämä ollut.
Teemme välillä myös tacosalaattia, jossa on tacomaustettua jauhelihaa ja nachosipsejä.
Melissa ja minä rakastamme wokkia, jota söimmekin aiemmin usein, kun asuimme vielä kaksin. Nykyisin teemme sitä todella harvoin, koska se on yksi Bean inhokkiruoista. En tiedä mikä siinä on. Vaikka hän tykkäisi kaikista ainesosista erikseen, wokkina ruoka ei mene alas kuin nenää nyrpistellen.
Alla olevassa kuvassa on arkisen likainen liesi ja ruoka vasta tuloillaan, koska kuten sanoin, en muistanut kuvata ruokaa valmiina.
Koko perheen ehdoton lemppariruoka on niinkin tavallinen ruoka kuin spagetti ja jauhelihakastike. Tein aiemmin jauhelihakastikkeen vehnäjauhosuurusteella, mutta nykyään tykkään tehdä sen heittämällä ruskistetun jauhelihan sekaan paseerattua tomaattia ja ruokakermaa. Meillä kun ei enää pysty oikein mihinkään laittamaan vehnäjauhoja, jos ei tee Vivialle kokonaan omaa ruokaa. Pastaa joudun aina keittämään kaksi erillistä kattilaa, jolloin Vivialle on oma pasta.
Yksi syy miksi en kauheasti myöskään kuvaa ruokaa, on se, ettei ruoka ehkä ihan aina ole niin kuvauksellista. Teen todella usein ruokaa siitä mitä kaapista löytyy eli ruokaan on heitetty vähän mitö sattuu. Jos teen vain itselleni ruokaa, arvostan sitä, että ruoka on nopeaa ja maistuvaa kuten esimerkiksi alla näkyvä pestopasta. Annosta varten on keitetty penne-pastaa, heitetty keitetyn pastan sekaan Pirkan valmista pestokastiketta, pilkottu muutama kirsikkatomaatti ja nypitty basilikasta muutama lehti.
 |
| Viime kesäinen mitä kaapista löytyy pasta-annos. Spagettia, avokadoa, kanaa, retiisiä ja tomaattia. |
Yksi helppo ja nopea ruoka on myös riisi ja kanakastike. Paistan vain suikaleet, heitän sekaan sipulia, ruokakermaa ja mausteita. Joskus saatan laittaa sekaan maissia tai esimerkiksi papuja. Parhaiten ruoka kuitenkin maistuu kaikille, kun kastikkeessa on vain kanaa eikä mitään ylimääräistä.
 |
| Koska Vivia ei voi syödä kaupasta ostettuja pinaattilettuja, olen tehnyt niitä muutaman kerran itse, |
Viikonloppuaamuisin jaksan usein panostaa myös aamiaiseen ja saatan tehdä lapsille lettuja aamiaiseksi. Niitä syödään oman valinnan mukaan sokerin, hillon tai marjojen kanssa. Letut tehdään yleensä suoraan viljattomista jauhoista, jolloin ne käyvät suoraan meille kaikille.
 |
| Lettuannos, johon hurahti vähän liikaa vaahterasiirappia. |
 |
| Joskus on hyvä tehdä itselleen hotelliaamiainen ja nauttia se sängyssä. |
Näiden lisäksi meillä syödään esimerkiksi makaronilaatikkoa, itsetehtyä pizzaa, maksalaatikkoa sekä lihapullia ja perunamuusia.
Ja yksi parhaista arjen pelastajista on Ikean lihapullat, jotka ovat edulliset ja maistuvat lapsille kerrasta toiseen! Vivialle tosin tilaamme aina kasvispullat, koska lihapullat sisältävät vehnää, mutta hän kutsuu niitä silti lihapulliksi. Ja parasta siellä on, että jälkkäriksi saa jäätelöä!
Mitä ruokia teillä syödään usein?
Fazer vierailukeskus Vantaalla on elämys kaikille aisteille
Yksi suklaan rakastajien ehdottomista vierailupaikoista pääkaupunkiseudulla on Fazerin vierailukeskus. Olemme Katjan kanssa haaveilleet siellä käymisestä sen avauksesta asti ja vihdoinkin syksyllä pääsimme sinne.
Paikalle on helppo mennä niin omalla autolla kuin julkisilla. Koska olimme menneet Helsinkiin junalla, valitsimme julkiset. Ensin piti hypätä metroon, joka meni Mellunmäkeen. Pois jäädään siis Mellunmäessä eli päätepysäkillä, joten asemasta ei voi ajaa ohi.
Aina reissussa yksi elämyksistä on julkinen liikenne, koska Kuopiossa on vain bussi. Jo metro tuntuu tosi ihmeelliselle tällaiselle maalaiselle. Tosin itse olen kulkenut niin paljon metrolla niin Helsingissä kuin Tukholmassakin, ettei sillä kulkeminen enää jännitä. Katjaa taisi hiukan jännittää, ainakin ne korkeat rullaportaat.
Mellunmäessä metrolaiturilta kävellään portaat alas, jolloin näkyy bussilaiturit. Sieltä pitää valita sopiva bussi, joka vie Fazerilaan. Bussit 587 ja 572K vievät suoraan sinne. Ajoaika on ruuhkasta riippuen vajaa 10 minuuttia. Helsingissä bussilla on helppo liikkua, koska pysäkkien nimet näkyvät näytöllä bussin etuosassa. Fazerilaa ei voi siis missata, kun seuraa näyttöä.
Fazerin pyöreä rakennus näkyy pysäkiltä. Rakennuksen on suunnitellut Mikko Summanen, jonka käsialaa on myös Hiljaisuuden kappeli.
Tien ylityksen jälkeen kävellään parkkipaikan läpi etuovelle, josta pääsee suoraan lipputiskille. Paikalle on siis hyvin helppo löytää.
Liput maksavat 15,50€ aikuisilta, 10,50€ lapsilta (5-17v) ja 13.50€ opiskelijoilta, eläkeläisiltä, varusmiehiltä ja työttömiltä.
Heti aulaan astuessa näkyy Mignon-munista tehty pupu. Se on näyttävä näky. Pupuun on käytetty yli 9300 munaa. Aulassa on myös wc:t, naulakot ja ilmaiset säilytyslokerot.
Kierrokselle tulee aina mukaan opas, jonka kanssa vierailukeskusta kierretään. Kierros alkaa luennolla Fazerin historiasta. Luennon aikana opimme muun muassa, sen että Fazer on edelleen perheyritys, jonka osakkeita ei myydä perheen ulkopuolisille. Osakkeen omistajia on tällä hetkellä noin 90.
Kuulimme myös Fazerin työntekijöistä, joita alueella on noin 1600. Alueella toimii työntekijöiden lapsille oma päiväkoti. Tästä voisi useampikin yritys Suomessa ottaa kopin!
Vierailukeskuksessa on oma trooppinen kasvihuone, jossa kasvaa mitä eksoottisempia kasveja, kuten sitruunaa, chiliä ja kaakaopapuja. Ilmasto oli todellakin trooppinen, lämmin ja kostea. Ryhmässämme oli noin 7 henkeä ja mahduimme juuri ja juuri oppaan kanssa väljästi kasvihuoneeseen. Ymmärrän siis hyvin miksi kierrosryhmät pidetään aika pienenä.
Vierailukeskuksessa oli hauska simulaattori. Jokainen sai oman tarjottimen, johon kerättiin 9 omaa eniten päivässä nautittua elintarviketta, jonka jälkeen tarjotin laitettiin koneeseen, joka kertoi saako kaikkia ravintoaineita tarpeeksi. Minulle ei tullut yllätyksenä, etten saa tarpeeksi vettä.
Vierailukeskuksessa oli meidän kanssamme yhtä aikaa lapsiryhmä viettämässä jonkun syntymäpäiviä. He kiersivät erillään meistä ja pääsivät ilmeisesti koristelemaan munkkeja, jotka sitten saivat mukaansa kotiin. Aika hauska synttärien viettopaikka!
Vierailukeskuksessa on esillä vanhoja pakkauksia, käärepapereita, julisteita ja muita muistoesineitä. Opimme, että Tove Jansson oli Carl Fazerin entinen vuokralainen, joka maksoi kerran vuokrarästinsä tekemällä seinämaalauksia Fazerin omistajaan Kalastajatorpan ravintolaan, joka on nykyään Hilton hotelli. Esillä oli myös Tove Janssonin Fazerille piirtämä juliste, jossa oli varhainen Muumi-hahmo.
Paikalla pääsi kurkistamaan tehtaisiin virtuaalisesti. Tarjolla oli kurkistuspalloja kuin VR-lasitkin. Samalla opas koko ajan kertoi meille faktoja Fazerista, kuten esimerkiksi sen, että Martti Ahtisaari vie aina valtiovierailuilla tuliaisina PAX-pastilleja, koska Pax on latinaksi rauha. Opimme myös, että Dumle oli alunperin ruotsalainen tikkari, jonka Carl Fazerin poika Sven osti ja muutti karkiksi.
Mignon-munia myydään vuosittain 1,5 miljoonaa kappaletta vaikka ne ovat kausituotteita ja myynnissä vain hetken. Ihan hullua! Mignon on muuten Fazerin toiseksi vanhin tuote. Se lanseerattiin vuonna 1896.
Vuotta aiemmin tuli myyntiin Fazerin vanhin tuote, joka on tietenkin kettukarkki.
Fazerin kolmanneksi vanhin tuote on KisKis-karkki, joka on muuten Suomen ensimmäinen rekisteröity tavaramerkki.
Kierroksen lopussa pääsimme vetämään sokeriöverit. Tarjolla oli kaikenlaisia Fazerin makeisia, joista osa oli sellaisia, joita emme olleet ennen edes maistaneet.
Olen joskus nuorempana käynyt Leafin tehtaalla ja muistan kuinka pettyneitä lapsina olimme, kun emme saaneet karkkia kuin kourallisen. Se oli vielä epäreilua, kun kaikilla oli erikokoinen koura. Täällä tuollaista ei tarvinnut kokea vaan sai vetää suklaata niin paljon kuin napa vetää.
Kierroksen aikana sai jättää Fazerin koekeittiöön ehdotuksia uusista tuotteista. Itse pyysin laktoositonta maitosuklaata, koska Fazerin maitosuklaassa on 3 lasia oikeaa maitoa joka levyssä. Ei siis maitojauhetta vaan oikeaa maitoa.
Kierroksen jälkeen pääsimme vielä Fazer-myymälään, josta sai ostettua tuliaisia. Myynnissä oli kaikkea makeisista t-paitoihin. Ostin kotiin magneetin ja Janille maistiaisiksi Sirkkaleipää. Katja taisi ostaa mignoneita. Kauppaan pääsee menemättä kierrokselle. Sieltä saattaa löytyä tuotteita, joita ei juuri siihen vuoden aikaan ole kauppojen valikoimissa, kuten nuo Mignonit.
Kierrokselta sai vielä mukaansa kassillisen herkkuja, jotta sokeritasapaino pysyy varmasti sopivana.
Kävimme vielä nopeasti kurkkaamassa kahvilan, joka vierailukeskuksen yhteydessä oli. Olimme paikalla sunnuntaina, jolloin kahvilassa tarjoiltiin brunssia ja kahvila oli tupaten täynnä. Siellä oli useampi perhe juhlimassa selvästi jonkun syntymäpäivää ja olipa siellä menossa yhdet baby showeritkin.
Oikeastaan menimme kahvilaan katsomaan Kluuvikadun Fazer-myymälän alkuperäistä kassakonetta, joka oli kahvilassa näytillä.
Ulkona oli vielä kaunis puutarha, jossa kasvoi kauniita kasveja. Auringonkukat olivat vierailumme aikaan juuri kauneimmillaan ja pakkohan niiden kanssa oli kuva saada.
Onko Fazer vierailukeskus sinulle tuttu paikka?
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA