Mitä eroa on totaaliyksinhuoltajalla ja yksinhuoltajalla?
4
Minun lapsella ei ole toista vanhempaa. Ei paperilla eikä olemassakaan. Hän on siis täysin minun yksin huollettavanani ollut koko ikänsä.
Meille tämä on ollut luonteva ratkaisu, koska tällainen järjestely on ollut meidän elämässämme raskausajastani asti. Tietenkin nykyään Melissan elatukseen osallistuu myös Jani, mutta paperilla hän ei ole, ainakaan vielä, Melissan huoltaja.
Minulla kuitenkin särähtää korvaan ja pahasti, kun joissain keskusteluryhmissä vanhemmat kertovat kuinka raskasta on olla yksinhuoltaja, koska toinen vanhempi näkee lasta vain joka toinen viikonloppu. Tai kun äiti kertoo olevansa viikot yksinhuoltajana, kun mies tekee reissutöitä.
Joku voi olla kyllä paperilla lapsensa yksinhuoltaja, joka tarkoittaa, että hänellä on kaikki laillinen vastuu ja lapsi asuu hänen kanssaan. Joissain tapauksissa tämä kuitenkin silti tarkoittaa, että lapsi tapaa toista vanhempaansa säännöllisesti.
Reissutöitä tekevä mies ei tee äidistä yksinhuoltajaa. Kyllä äiti on hetken vastuussa lapsista yksinään, mutta se ei poista sitä faktaa, että lasten toinen vanhempi asuu heidän kanssaan ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus.
Ja mitäkö se totaaliyksinhuoltajuus olikaan? Silloin lapsella ei ole ollenkaan toista vanhempaa vaan toinen vanhemmista on kokonaan vastuussa lapsesta aina. Toista vanhempaa ei siis ole paperilla eikä missään. Häntä ei ole olemassa.
Kerroin Facebookissa yhdessä keskustelussa olevani totaaliyh ja sain taas huudot niskaani. Jotenkin onnistun aina tällä aiheella saamaan aikaiseksi someraivon. Joskus minua haukuttiin liian nuoreksi äidiksi tai liian huonoksi äidiksi, nyt haukuttiin liian yksinhuoltajaksi.
Joidenkin mielestä totaaliyh oli niin nimihirviö, että se pitäisi kieltää, koska eihän se edes tarkoita oikeasti mitään eikä kukaan oikeasti ole täysin yksin. Yhden kommentoijan mielestä totaaliyksinhuoltajat ovat ihan samanlaisia yksinhuoltajia kuin tavallisetkin yksinhuoltajat, koska yksinhän sitä lasta molemmissa tapauksissa huolletaan.
Mukaan mahtui myös joku, joka usealla kommentillaan oikein kettuili siitä, ettei totaaliyksinhuoltaja ole mikään virallinen termi eikä sitä voi käyttää vaikka maistraatissa asioidessaan. Ei se silti tarkoita sitä, että siitä tarvitsee naljailla toiselle tai että termiä ei voisi käyttää asiasta keskustellessaan toisen ihmisen kanssa. Kommenttien kirjoittaja kuulemma halusi sivistää minua, koska en käyttänyt virallisia termejä.
Onneksi oli myös joku ihana, joka tuli selventämään muille kommentoijille, että yksinhuoltajalla ja totaaliyksinhuoltajalla on yksi vissi ero; toinen huoltaa lasta oikeasti YKSIN.
Enää en itsekään puhu itsestäni totaaliyksinhuoltajana, koska meidän perheessä on kaksi aikuista ja Janilla on suunnitelmissa adoptoida Melissa virallisestikin, kun mennään naimisiin. Muutenhan adoptio ei onnistu.
Olin kuitenkin ensimmäiset 9,5 vuotta yksin ja vaikka minulla oli vanhempani ja tätini, jotka hoitivat Melissaa tarvittaessa, oli yksin oleminen välillä todella rankkaa.
Haluankin nostaa hattua ihan jokaiselle yksin lastaan hoitavalle ja muistuttaa, että jos elämä käy liian rankaksi, pyytäkää apua. Sitä on varmasti tarjolla, jos vaan uskallatte sitä pyytää.
Ja hei, mä ainakin lohduttauduin aina ajatuksella, että koska oltiin kaksin, sain lapselta kaiken rakkauden itselleni eikä lasta tarvinnut jakaa kenenkään kanssa. Ehkä itsekäs ajatus, mutta se sai mut jaksamaan.
Äärimmäisen hyvä pointti! Mulla myös särähtää korvaan ikävästi, kun joku tuttava tuskailee facessa olevansa koko viikon yksinhuoltaja, kun mies on työmatkalla tms. Mun mielestä suurin ero totaaliyh:n ja yh:n välillä on vastuun taakka. Totaaliyh on yksin vastuussa kaikista lasta koskevista päätöksistä, yksinhuoltaja usein ainakin jossain määrin saa/joutuu ottamaan toisen vanhemman mielipiteen huomioon.
Niin totta! <3
olen vähän eri mieltä tuosta ”toista vanhempaa ei ole paperilla eikä missään”. Mun tilanne oli se, että lapsi ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa, koska isä ei piitannut pätkääkään (ei ollut pitkä välimatka). Kuitenkin, hän oli paperilla toinen huoltaja ja maksoi elatusmaksut.
Koin em. tilanteessa olleeni totaaliyksinhuoltaja, tuosta yhteishuoltajuuspaperista ja elareista huolimatta. Kaikki vastuu oli muuten täysin minulla, paitsi taloudellinen.
(kirjoitan menneessä ajassa, koska lapsi on muuttanut pois kotoa jo)
Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille. Varsinkin totaaliyksinhuoltajien tilanne on mielestäni ennen kaikkea psyykkisesti raskasta. Tosi harvat meistä valitsee olla totaaliyhäri.
Hei ja kiitos kommentistasi. Uskon, että tilanne on ollut teilläkin vaikea.
Kirjoitan omista kokemuksistani ja mulle totaaliyksinhuoltajuus tarkoitti sitä, ettei toista vanhempaa oikeasti ollut.
Mun exää ei kiinnostanut tutustua lapseen edes siinä vaiheessa, kun tiesi olevansa niin sairas, että kuolee pian. Elatussopimusta ei ollut, koska isyydentunnustusta ei tehty. Alunperin olisin sen halunnut tehdä, mutta exä ei siihen suostunut ja näin päätin, että mieluummin elätän lapsen yksin ja onnellisena kuin vastaan koko ajan taistelevan narsistin kanssa, joka aiheuttaa lapselle suurempi traumoja kuin isättömyys. Ja mielestäni tein oikean päätöksen.
Minunkin lapseni on jo aikuinen ja muuttanut pois kotoa, mutta ennen lapsen täysi-ikäistymistä mun mies adoptoi hänet huollettavakseen. Näin ollen en enää ollut loppujen lopuksi paperillakaan yksinhuoltaja.
Toivon sulle kaikkea hyvää jatkoon!