Teiniäidistä teinin äidiksi. Miten cool mom status pidetään?
Esikoiseni on kasvanut lapsesta teiniksi ja on outoa olla teinin äiti. Olen kuitenkin selvästi teinin kavereiden silmissä se cool mom, mutta miksi?
- Annan teinin kavereiden olla meillä yökylässä.
- Olen 15-20 vuotta nuorempi kuin muiden äidit. Melissa voittaa jokaisen kisan siitä kellä on nuorin äiti, isistä puhumattakaan. Melissan isäpuoli on 28-vuotias eli vain 15 vuotta häntä vanhempi.


- Järjestän teinilleni pyjamabileet joka vuosi synttäreiden aikaan. Juhliin hän saa kutsua kaikki kaverinsa. Tästä sain isot pisteet tänä vuonna, koska kuulemma toisten äidit eivät antaisi järjestää samanlaisia bileitä. Kavereita ei tuntunut edes haittaavan, että olin itse kotona vahtimassa heitä.
- Olen ajan hermolla. Käytän Instagramia, Snapchatia ja Twitteriä. Seuraan myös teinin kavereita kaikissa näissä kanavissa.
- Tunnen teinien kuuntelemat bändit ja ymmärrän muotivillitykset kuten pinkit hiukset.
- Käytän teiniä konserteissa. Reilun kuukauden päästä menemme Ruotsiin Demi Lovaton konserttiin. Saatan itse olla kyllä enemmän innoissani.
- Juttelen teinille ja hänen kavereilleen esimerkiksi autolla heitä jonnekin kuskatessani tai heidän meillä ollessa. Kuuntelen myös oikeasti heidän mielipiteitään.
- Annan teinille vapauttaa olla oma itsensä ja toteuttaa itseään.
- Jos teini ja hänen kaverinsa kaipaavat rauhaa, jätän heidät omiin oloihinsa.
Oletko sinä teinin äiti?
Tunnetko sinä olevasi cool mom?
LUE MYÖS:
ONKO IÄLLÄ VÄLIÄ? ÄIDIKSI 18-VUOTIAANA VS ÄIDIKSI 30-VUOTIAANA
MUISTATHAN SEURATA MINUA MYÖS INSTAGRAMISSA!
Kun sosiaalisesta, kavereiden ympäröimästä teinistä kasvaakin yksinäinen aikuinen
Tämä on minulle todella vaikea aihe kirjoittaa. Niin vaikea, että melkein jätin aiheesta kirjoittamatta.
Olen aina ollut ihan supersosiaalinen. Asuimme ennen kouluun menoani rivitalossa ja pihalla leikkiessäni kysyin jokaiselta ohi kulkevalta minne he olivat menossa, mistä tulossa, kenen kanssa ja miksi. Näin jälkikäteen ajateltuna olen ollut varmaan monen aikuisen mielestä aika rasittava lapsi.
Muutimme uudelle asuinalueelle juuri ennen kuin menin kouluun. Kouluun mennessä en siis tuntenut luokaltani ketään. Kaikilla muilla oli ne tutut päiväkoti- ja eskarikaverit, mutta minä olin yksin. Kunnes ensimmäisellä välitunnilla sain ensimmäisen ystäväni. Tai saattoi siinä mennä hetki kauemmin, mutta viikon kuluttua olin ystävä jo koko luokan tyttöjen kanssa.
Viidennelle luokalle menin taas uuteen kouluun, koska vanha koulumme lakkautettiin. Koko luokkamme ripoteltiin eri luokille ja taas sain uusia ystäviä hyvin nopeasti. Yksi näistä ystävistä on myös Melissan kummi ja minä olen hänen tyttärensä kummi. Niin ne jotkut ystävyyssuhteet vain kestävät <3

Myös yläasteelta ja lukiosta löysin nopeasti kavereita. Vielä lukiossa sosiaalinen kalenterini oli hyvin täynnä vaikka minulla oli poikaystäväkin viemässä aikaani.
Teininä raskaaksi tuleminen ja lapsen pitäminen ei kuitenkaan tee ihmeitä isolle kaveripiirille. Tai no, kyllä se ihmeen nopeasti pieneni. Minulle jäi laajasta kaveripiiristä jäljelle alle kourallinen ihmisiä, joille soittaa. Vuosien kuluessa ne ihmiset hupenivat yhteen. Siihen samaiseen, jonka löysin viidenneltä luokalta <3
Olen ystävystynyt myös aikuisiällä sekä työn että blogini kautta. Minulla on myös ne kaksi ihanaa ystävää, joiden kasvua ensin lapsesta teiniksi ja sitten teinistä aikuiseksi seurasin.
Vaikka minulla on vieläkin verrattain paljon ystäviä, en ole ikinä ennen ollut näin yksinäinen.
Onhan minulla parisuhde, jossa olen parhaan ystäväni kanssa, mutta ei sitä voi verrata tavalliseen ystävyyssuhteeseen. Kaipaisin myös elämääni äitikaveria, jolle voisin tarvittaessa jakaa huoliani. Sen jonkun joka ymmärtäisi kaiken lapsiin liittyvän.
Voin syyttää tilanteesta vain ja ainoastaan itseäni. Olen todella huono lähtemään minnekään. En ole kertaakaan käynyt lasten kanssa perhekerhoissa ja nykyään uusien ihmisten tapaaminen ahdistaakin minua. Pakko myöntää, että tuttujenkin tapaaminen ahistaa, koska häpeän sitä miltä näytän. Muut äidit ovat jo elämänsä kunnossa ja minä olen vain kerännyt lisää painoa raskauden jälkeen.
En viihdy omassa kehossani, joten en ajattele muiden viihtyvän seurassani.
Yksi tätä häpeää vahvistava kokemus sattui viime viikolla, kun näin vanhaa tuttuani, moikkasin häntä ja hän katsoi minua pitkään ennen kuin tajusi kuka olen. Hän myös sanoi ääneen, ettei meinannut tunnistaa minua vaikka olemme hyvin aktiivisesti vuorovaikutuksessa sosiaalisessa mediassa.


0