Meinasi ihan unohtua kirjoittaa Tallinnan reissun viimeisestä päivästä. Jos haluat lukea reissusta Tallinnaan tapahtumajärjestyksessä, käy lukemassa ensin postaukset perjantaista, lauantain alkupuolesta ja lauantain loppupuolesta.

Sunnuntaiaamu koitti liian pian ja olin nukkunut hieman huonosti edellisenä päivänä kadonneen puhelimeni takia. Se harmitti edelleen, mutta eihän sille mitään voinut. Nousimme reippaina ylös ja menimme aamiaiselle. Aamiaisravintola oli täynnä porukkaa, mutta onnistuimme kuitenkin löytämään pöydän aika nopeasti.

Aamiaisen jälkeen päätimme mennä hetkeksi nauttimaan hieman edellistä päivää hiljaisemmasta kylpylästä. Suurin osa hotellivieraista taisi käyttää kylpylää iltapäivällä ja illalla. Aamusta siellä olikin ihanan tyhjää ja saimme höyrysaunan sekä porealtaan kokonaan itsellemme.

Lähdimme Tallinkin Megastarilla takaisin 13.30. Ennen laivan lähtöä luovutimme huoneen ja menimme odottelemaan terminaaliin. Päätimme mennä terminaaliin uberilla, koska toisesta matkalaukustamme hajosi reissussa rengas ja sitä olisi ollut inhottava raahata perässä. Tämä viimeinen uber-kuski oli ihan huippu. Hän kävi nostamassa laukkumme takakonttiin ja pois, oli ystävällinen ja kaikin puolin kehuttava. Jätimmekin hänelle ison tipin. Uberista ei siis jäänyt huonoja muistoja, lukuunottamatta sitä kuskia, jonka autoon puhelimeni jäi ja joka ei enää yhtäkkiä muistanutkaan meitä kuskanneensa.

Jos viime hetken ostoksia olisi vielä halunnut tehdä tai jos Tallinnaan tulee vain muutamaksi tunniksi, olisi terminaalin läheisyydessä ollut vielä paljon mahdollisuuksia shoppailuun. Nautica-ostoskeskuksesta olisi varmasti löytynyt kaikki tarvittava, kuten iso Rimi-ruokakauppa, joka näytti palvelevan iltaisin 23 asti.

Terminaalissa oli todella paljon ihmisiä. Taisi olla tuo 13.30 lähtevä shuttle se kaikista suosituin Tallinkin lähtö. Koska oli sunnuntai ja kello ei ollut vielä kovinkaan paljon, näkyi terminaalissa aika monta ihmistä krapulassa. Terminaalin baaritiski olikin täynnä ihmisiä hakemassa tasoittavia. Olimme edellisiltana ravintolassa palattuamme todistaneet yhden suomalaisen painelemassa hissin nappia aika monta kertaa ennen kuin hän tajusi hissin jo oikeasti tulleen ja sama kaveri näytti aika huonovointiselta terminaalissakin.

Löysimme laivasta onneksi istumapaikat ja yllätykseksemme laiva lähti liikkeelle varttia aiemmin kuin oli tarkoitus. Ilmeisesti se lähtee kaikkien matkustajien kyytiin tultua. Laivamatka kesti pari tuntia, jonka jälkeen meillä oli Helsingissä aikaa muutama tunti ennen bussin lähtöä. Kävimme syömässä ja menimme sielläkin terminaaliin istumaan. Aika väsyneitä olimme reissusta ja bussissa molemmat nukuimmekin osan matkasta.

Lähdimme reissuun rentoutumaan ilman lapsia ja olihan se reissu osaksi ihan rentouttava. Kuopiosta on kuitenkin aika pitkä matka Tallinnaan ja muaallekin, kun kulkee bussilla ja laivalla ja meillä menikin iso osa kahdesta päivästä pelkkään matkustamiseen. Seuraavalle kahdenkeskiselle ulkomaan matkalle lähdelle kyllä lentokoneella jo Kuopiosta. Näin säästämme huomattavasti aikaa ja matka tuntuu jo alusta asti rentouttavammalta.

Kysymyspostauksessa pyysin teitä kyselemään kaikkea mikä kiinnostaa ja sain useamman kysymyksen Beaan liittyen. Ajattelin koota nämä kysymykset yhteen postaukseen.

Kyllä, olen Bean äitipuoli. Bealla on myös oma äiti enkä edes yritä häntä korvata vaikka olenkin arjessa päivittäin äitihahmona mukana. Bea saa kutsua minua kuten haluaa. Joskus pienempänä hän sanoi minua muutaman kerran äitiksi ja makusteli miltä se kuulostaa, mutta päätti itse, ettei sitä nimeä käytä. Hän kutsuu minua Sussuksi ja kertoo usein ihmisille, että olen hänen äitipuolensa. 

Bea näkee äitiään noin kerran kuukaudessa ja sukulaisiaan siltä puolelta siinä samalla. Näin on ollut jo useamman vuoden, joten tämä järjestely tuntuu Beasta luontevalta. Yhden päiväkotikaverin isä asuu myös eri kaupungissa, joten Beasta ei ehkä ole niin outoa, ettei hänen äitinsä asu lähellä. 

Pakko myöntää, ettei uusperhe-elämä ole aina ollut kovinkaan auvoista. Meitä oli kaksi perhettä, joissa molemmissa oli lapsi, joilla oli eri säännöt. Helppoa niiden yhteen sovittaminen ei ollut, mutta onneksi meidän molempien lapset sopeutuivat nopeasti. 

Melissa oli pienenä hyvin rauhallinen lapsi ja tähän tottuneena minulle oli aika shokki, kun Bea ei ollutkaan ihan niin rauhallinen tapaus. Bea on myös huomattavasti tulisempi kuin Melissa ja kahtena tulisieluna olemmekin ottaneet hyvin useasti yhteen. Varsinkin uhmakaudet ovat olleet vaikeita. 

Aluksi (ja ajoittain vieläkin) Bea oli todella mustasukkainen isästään. Hän työnsi itsensä väliimme, jos pussasimme tai halasimme ja muistutti minua aina hänen omasta isästään. Bea asui isänsä kanssa vajaan vuoden kahdestaan ennen minun ja Melissan kuvioihin tuloa, joten ehkä Bea tunsi meidän olevan uhka. Nykyään hän kuitenkin tietää meidän olevan perhe. Pusuista ja haleista hän on kuitenkin edelleen hyvin mustasukkainen. 

Yritän kohdella kaikkia lapsia samalla tavalla ja ajattelenkin Bean omanani vaikkei hän sitä biologisesti ole. Asumme yhdessä ja hoidan hänen kanssaan neuvolakäynnit, päiväkodin vasu-keskustelut ja ilmoitinpa hänet esikouluunkin. Leikimme yhdessä usein myös kampaajaa ja Bea rakastaakin näitä yhteisiä hetkiä. 

Huomaan ärtyväni Bealle helpommin kuin Melissalle tai Vivialle. Olen ehkä liian kärsimätön, kun Bea kaipaa virikkeitä huomattavasti enemmän kuin Melissa kaipasi eikä hän tee asioita heti kun pyydetään vaan saattaa tehdä ensin kolme muuta asiaa ja unohtaa jo siihen mennessä mitä pyysin tekemään. 

Bea ei ehkä ole biologisesti minun, mutta hän on minun lapseni ihan kuin Melissa ja Viviakin. 

Postauksen kuvat on otettu viime viikon Lapsimessuilta, joilla olimme lasten kanssa.