Viime viikkojen kaaos alkaa helpottaa
0Meillä on ollut todella hektiset pari viikkoa. On ollut taaperolla korkeaa kuumetta ja lievää vatsatautia, vapun ja äitienpäivän juhlintaa, konmaritusta ja nyt viimeisimpänä teini joutui sairaalaan tarkkailuun selittämättömän vatsakivun vuoksi.
Aloitetaan nyt vaikka siitä taaperon kuumeesta. Ennen vappua Vivialla nousi korkea kuume, jota kesti 4 päivää. Mietin jo onko hänellä enterorokko, koska kuumeen mukana nousi suun ympärille pientä näppyä ja syöminen ei oikein onnistunut. Näppylät kuitenkin hävisivät aika nopeaan kuumeen mukana eikä niistä muodostunut rakkuloita kuten enterorokossa. Näppyjä ei myöskään ollut muualla kuin suun ympärillä. Syömättömyyskin tuntui olevan vain kuumeen tuomaa huonovointisuutta. Pillimehut onneksi menivät alas, joten nesteytys pysyi kunnossa.
Tällaista söheröä nousi huulien ympärille, mutta punoitus hävisi nopeasti eikä näppyläistä muodostunut rakkuloita.
Meillä meinasi siis mennä vapun juhlinta kokonaan ohi tämän takia, koska ajattelimme enterorokon eristävän meidät kotiin. Saimme kuitenkin onneksi lähdettyä vanhempieni luo vapun viettoon. Pikkuveljeni puolisoineen olivat nimittäin siellä myös. Toisella veljelläni on Viviaa neljä kuukautta vanhempi poika ja taaperoilla olikin kivaa keskenään.
Kävimme vapputorilla, ostimme lapsille huimasti iloa tuottaneet vappupallot ja grillasimme. Pitkästä aikaa Vivia nukkui todella pitkät päiväunet ja sain luettua loppuun jännittävän kirjan. Kävimme myös päiväkävelyllä etsimässä sorsia, mutta sorsille tarkoitettu vaalea leipä meni kotimatkalla Bean suuhun, koska sorsat olivat piilossa.
Vapun jälkeen olemme muun muassa nauttineet ihanasta ilmasta, katsottu lätkää (tai no Jani on katsonut, meitä tyttöjä se ei oikein kiinnosta) ja grillanneet. Äitienpäivänä sain lapsilta ihania lahjoja ja sain nukkua pitkään kuten toivoin. Edellisilta meni euroviisuja jännätessä vaikka eihän tuo Suomen huono viisusijoitus tullut kenellekään varmaan yllätyksenä. Voittaja oli varmaan aika mielipiteitä jakava, itse en siitä kovinkaan paljon tykännyt.
Kävin myös ekaa kertaa pitkästä aikaa mammatreffeillä. Ihana oli nähdä ystävää ja hänen pienokaistaan. Oli myös kiva oikeasti nähdä toista äitiä, joka painii suunnilleen saman ikäisen lapsen kasvatuksen kanssa ja huomata, ettei olekaan ainut, jonka lapsi toilailee.
Äitienpäivän jälkeinen viikko onkin kulunut paikallisessa sairaalassa teinin kanssa, jolla ensin epäiltiin umpisuolen tulehdusta, mutta syyksi on nyt paljastumassa ihan muu. Instagramin storyn puolella olenkin jakanut meidän sairaala-arjesta palasia. Tänään teinin luona vieraili muun muassa sairaalapellet, jotka rakastuivat rusettisandaaleihini.
Pakko muuten sanoa, aika puuduttavaa tämä kaikki päivät sairaalassa istuskelu ja odottelu. Olen käynyt kotona vain syömässä ja nukkumassa. Uni on joka ilta tullut heti pään osuessa tyynyyn. Tänään toivottavasti pääsemme kotiin.
Tässäpä siis muutama viikko tiivistettynä. Yritän päästä takaisin postausrytmiin, kun tämä hullunmylly vähän laantuu. Tällä viikolla olisi tarkoitus vielä julkaista ainakin muutama ihana yhteistyöjuttu, yksi arvonta Instagramiin ja ehkä yhdet asukuvat. Vähän jänskättää noiden asukuvien julkaiseminen, mutta onneksi oli ihana kuvaaja kameran takana niin osasin edes vähän rentoutua.
Onko sää suosinut teidän paikkakunnallanne?
Ja millainen äitienpäivä juuri sinulla oli?
Asuuko teilläkin rasavilli Piltti?
”Olipa kerran äiti, lempeä ja kiltti,
jolle oli syntynyt rasavilli Piltti.
Vain vaarallista, jännää tahtoi poika puuhata.
Milloinkaan totellut ei äidin ohjeita.”
Näin alkoi yksi Melissan lempikirjoista pienenä. Luimme tätä kirjaa aina uudelleen ja uudelleen, koska Melissasta oli hassua, että joku voisi olla niin villi ja tuhma kuin rasavilli Piltti, joka leikkaa omia hiuksiaan, leikkii hammastahnalla, rikkoo leluja ja saa äidin hermoromahduksen partaalle teoillaan. Tarinassa parasta Melissan mielestä taisi kuitenkin olla se, kuinka paljon lempeä ja kiltti äiti rakasti Pilttiä vaikka tämä oli kuinka villi ja tuhma.
Tuolloin minun kävi sääliksi Piltin äitiä. Ja kaikkia niitä äitejä, joilla oli rasavillejä Pilttejä. Melissa oli aina hyvin rauhallinen lapsi, teki kuten sanottiin eikä joutunut kovinkaan usein hankaluuksiin. Hän myös totteli kerrasta, jos jotain kiellettiin.
Ehkä siksi minulle oli niin suuri kulttuurishokki, kun Bea olikin aivan toista maata. Perheeseen tulikin yhtäkkiä rasavilli Piltti, joka ei totellut mitä sanoin, teki mitä huvitti eikä käskyt menneet perille vielä kymmenennellä kerrallakaan. Taidan vielä kaiken lisäksi kovaa vauhtia olla kasvattamassa toista rasavilliä Pilttiä ja siitähän se vasta riemu syntyy, kun kaksi rasavilliä Pilttiä lyö päänsä yhteen.
Takki, sukkahousut ja hame H&M, kengät Converse, huivi saatu Little Maya
Nyt olen itse muuttunut äidiksi, jota toisten ehkä käy sääliksi kirjaa lukiessaan. Olen tajunnut miksi Piltin äiti on niin rähjäinen, hiukset harjaamatta ja näyttää aina kuolemanväsyneeltä. Tämä oli minulle nimittäin suuri ihmetyksen aihe aiemmin kirjaa lukiessamme. Mietin joka kerta kirjan avatessani kuinka äiti ei muka jaksa edes hiuksiaan harjata. Nyt minä olen tuo äiti.
”Pihassa mamma heitä odotteli pitkän tovin,
niin kuin kaikki mammat – huolissaan kovin.”
Joidenkin mielestä olen liian tiukka kasvattaja ja osin se on varmaan totta. Tiedän kuitenkin meidän rasavillin Piltin tarvitsevan tiukat säännöt ja kurin toimiakseen ja oppiakseen paremmin. Osin minusta tekee tiukan kasvattajan myös se, että minua pelottaa (kyllä, äitiäkin joskus pelottaa) lapsen satuttavan itsensä villiintyessään.
Olen asunut samassa perheessä rasavillin Piltin kanssa nyt melkein neljä vuotta. Siinä ajassa lapsesta on tullut minulle kuin oma ja tiukka kuri tai säännöt eivät tee lapsesta millään lailla vähemmän rakasta minulle.
”Ja toista äitiä ei löydy tästä maailmasta
YHTÄ ONNELLISTA KUN HÄN HALAA OMAA LASTA.
Ikiomaa rasavilliä Pilttiä,
joskus vähän villiä, joskus taas ihan kilttiä. ”
Oli lapsi rasavilli tai ei, hän on silti minun lapseni ja rakastan häntä yhtälailla. Ja lapsenikin tietävät tämän.
Lainaukset: Barbro Lindgren, Eva Eriksson: Rasavilli Piltti, suomentanut Saima-Liisa Laatunen ja Natalia Baschmakoff, 2003, Tammi
LUE MYÖS:
MUISTATHAN SEURATA MINUA MYÖS INSTAGRAMISSA!