Olin 12-vuotias, kun naapuriin syntyi vauva. Tuosta vauvasta tuli minulle tärkeä heti synnyttyään. Menin joka päivä koulun jälkeen katsomaan vauvaa ja hoitamaan häntä. Hoidin häntä monesti myös viikonloppuisin ihan yksin. Vauva oli 3 kuukautta vanha, kun ensimmäisen kerran hoidin häntä yksin.Vanhempani olivat viereisessä talossa ja olisin saanut apua, jos olisin tarvinnut, mutta kertaakaan en apua pyytänyt. 

Tuo pieni naapurin vauva kasvoi ja minä hoidin häntä. En ollut äiti enkä kummitäti vaan tärkeä naapurin Sussu. Kun sain oman vauvan ja myöhemmin muutin pois jo koululaiseksi kasvaneen naapurin vauvan läheltä, tuli tuo pikkutyttö luokseni yöksi joka viikonloppu. Kesäisin hän melkeinpä asui meillä. 

Kolmannella luokalla mukaan tarttui ystävä, joka alkoi myös viettää aikaa meillä. Leivoimme, laitoimme ruokaa, leikimme barbeilla, kuuntelimme musiikkia, katselimme elokuvia. Oma vauvani oli aina menossa mukana. Nukuimme kaikki neljä samassa kasassa minun pienessä parisängyssä. Meillä oli hauskaa yhdessä ja tytöillä oli aina paikka, jonne tulla. 

Lapsellani oli siis aina isosiskoja vaikka he eivät biologisia lapsiani olleetkaan. Ja minulla oli suurimman osan ajasta kolme lasta. Oli niillä lapsilla omatkin kodit, mutta he viettivät aika ison osan vapaa-ajastaan meillä, koska halusivat. Kasvatin kolme tyttöä ja he kasvattivat minut aikuiseksi. 

Ajan myötä nuo isommat tytöt kasvoivat teineiksi ja vierailut alkoivat vähentyä. Pian mukaan tulivat poikaystävät ja opiskelut. Vierailut vähentyivät entisestään. Side välillämme kuitenkin pysyi vaikkemme nähneetkään niin usein. Sydänsurut ja ilon aiheet jaettiin ja jaetaan edelleen Whatsappissa vaikkei kuukausiin nähtäisi. Tytöt myös tietävät meillä olevan aina heille vapaa sohva, jos he ovat yöpaikkaa vailla. 

Viimeksi uutena vuotena tuon naapurin tytön äiti kiitti minua siitä kuinka hyvin olen hänen lapsensa kasvattanut. Molemmista tytöistä on kasvanut naisia, joista olen todella ylpeä ja jotka ovat edelleen parhaita ystäviäni. Jonain päivänä toivon heidän olevan kaasoina häissäni. 

Olen myös kiitollinen siitä, että omalla kiukuttelevalla teinilläni on kaksi esikuvaa, joille hän voi aina soittaa, jos haluaa. Aivan kuten olin itse näille tytöille. 

B rakastaa tällä hetkellä roolileikkejä yli kaiken. Välillä hän on noita, välillä hyvä haltija, välillä prinsessa, välillä supersankari. Vaatteet vaihtuvat nopeammin kuin kukaan ehtii huomata ja tämä onkin yksi hänen supervoimistaan. Supersankarina hän auttaa pikkusiskoaan opettelemaan leikkimään ja pukeekin myös pikkusiskon usein roolivaatteisiin. Pikkusiskon supervoimiin tosin kuuluu roolivaatteiden päältään pois repiminen kuin Hulk konsanaan.

Meillä lapset saavat haaveilla ja käyttää mielikuvitustaan niin paljon kuin sielu sietää. Meillä myös katsotaan lastenohjelmia ja elokuvia yhdessä, koska muistan lapsuudestani kuinka rakastin varsinkin Disneyn piirrettyjä. Rakastan niitä edelleen. Haaveilu saa jokaisen lapsen kurottamaan hieman korkeammalle elämässään ja antaa siivet tehdä mitä vain.

Rohkaisenkin lapsiani kurottamaan vaikka tähdet taivaalta, kun he suunnittelevat mitä haluavat olla isona. Viimeksi tänään juttelin Lissun kanssa tulevaisuuden haaveammateista. Ei hän vielä tiennyt mitä haluaa isona tehdä, mutta ulkomailla työskentely kuului haaveisiin. Keskustelimme erilaisista mahdollisuuksista kuinka sen haaveen voisi toteuttaa. Ja rohkaisin häntä pitämään kiinni siitä haaveesta.

Haluan lasteni tietävän heillä olevan rakkautta, turvaa ja lämpöä. Tämä antaa siivet mielikuvitukselle, joka laukkaa villinä. Silloin tavallisesta tytöstä voi tulla supersankari, joka pelastaa maailman tai prinsessa, joka johtaa valtakuntaa.