Aloitimme kiinteät soseista, joita syötin vauvalle. Opittuaan istumaan syöttötuolissa syöttäminenkin alkoi olla helpompaa ja innoissani kokeilin uusia sormiruokailureseptejä. Laitoin ruoan lapsen eteen pöydälle, josta se oli helppo poimia.  Alkuun ruoasta päätyi suuhun ehkä yksi prosentti ja loput 99 prosenttia löytyi lattialta. Kun vauva alkoi hahmottaa käsiensä liikettä ruokapöydässä enemmän, parasta oli vetää pöydältä kaikki suoraan lattialle. 

No, eihän sitä ruokaa silloin suuhun mennyt. Olin kuitenkin edelleen sitä mieltä, että halusin sormiruokailua jatkaa, koska siinä oppi hyvin pinsettiotetta ja olin varma, että lopussa kiitos seisoisi ja lapsi oikeasti söisikin eteensä saamansa ruoan. Ostimme silikonisen ezpz Happy Mat-ruokailualustan, joka kiinnittyy materiaalinsa ansiosta pöytään ja jossa on itsessään lautanen, johon ruoan voi laittaa. Tavallinen lautanen olisi lentänyt lattialle alta aikayksikön, mutta silikonialusta pysyi pöydässä hyvin kiinni. 

Alustan ansiosta vauva alkoikin syödä itse enemmän kuin aiemmin. Ruoasta lensi enää noin puolet lattialle. Vatsan täyttyessä lapsi yritti repiä myös alustaa irti pöydästä siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Sormiruokailutaipaleemme on siis edelleen käynnissä. Nykyään Nipsu osaa työntää sormet alustan alle ja heittää alustan lattialle sillä tuulella ollessaan, mutta yleensä alusta pysyy nätisti pöydällä. Rakastan myös tuon alustan helppokäyttöisyyttä. Olemme laittaneet siihen niin kylmää kuin kuumaakin ruokaa ja pesseet sen astianpesukoneessa useita kertoja eikä alusta ole mennyt miksikään. Värit ovat myös pysyneet aivan yhtä hyvinä kuin uudessa alustassa. 

Edelleen meillä syödään sekä syötettynä että itse. Sormiruokailu on aikamoista sotkupekkailua välillä, mutta mikäpä ei lasten kanssa olisi? 

Joulu meni rauhallisissa merkeissä minun porukoiden luona. Lapset saivat isot kasat lahjoja, kuten joka joulu. Saattoi ehkä tällä äitipukilla vähän karata käsistä tuo lahjojen ostelu. Uutena vuotena oltiin myöskin minun porukoilla. Syötiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Raketteja ei ostettu, mutta tähtisadetikkuja B sai isin kanssa polttaa. 

 

 

Uuden vuoden tullessa meidän tytötkin päättivät uusia hammaskalustoaan. Ensin Lissulla lähti peräkkäisinä päivinä kaksi maitohammasta ja B:llä heti perään ensimmäinen maitohammas. Hammaskeijua odoteltiin meillä siis monena iltana. Tosin Lissu ei taida hammaskeijuun enää uskoa. 

Joululoma meni vähän liiankin nopeasti ja arki alkoi. Se tarkoittaa myös sitä, että tietokone tulee avattua päivittäin ja blogikin alkaa päivittyä tiivimpään tahtiin. Kotona ollessa tietokone saattoi vähän muun elämän lomassa unohtua jonnekin pöydälle ja blogin kirjoittamisen kynnys vain kasvoi. 

Meihin iski vielä kaiken lisäksi flunssa heti päiväkodin aloituksen mukana. Täällä siis maataan sohvalla kuumeessa ja nuhassa.