Hae
Colour Outside the Lines

Taaperon unirytmin etsintä alkaa tuottaa tulosta

Meillä on aina ollut huonosti nukkuva vauva. Tai vauva on kyllä nukkunut hyvin nukahdettuaan, mutta se nukkumaan meneminen on ollut se ongelma. Vauvaa kun ei väsyttänyt vielä iltaseitsemältä, eikä iltakymmeneltä -joskus ei vielä yöllä neljältäkään. 
Täällä on siis ollut yli vuoden yksi hyvin väsynyt äiti. Asiaa ei auta se, että olen todella herkkäuninen. Enkä todellakaan ole aamuihminen. 
Nyt alkaa jo hieman näkyä valoa tunnelin päässä. Nipsu aloitti päiväkodin muutama viikko sitten, josta suurin osa ajasta on mennyt kyllä sairastaessa, mutta päiväkoti toi jonkinlaista uutta unirytmiä. Iltaisin nukkumaan mennään yleensä jo kymmeneltä, joinain iltoina jopa jo ennen yhdeksää. Aamuisin nukutaan yhdeksään ja päiväunillekin nukahdetaan viimeistään yhdeltä iltapäivällä. 
Parasta tässä rytmin etsinnässä on ollut se, että lapsi itse tahtoo nukkumaan. Hän etsii tutin ja rakkaan pupupehmolelun ja menee joko sängyn luokse tai sohvalle pötköttämään. Jos oikein kovasti väsyttää, hän kiipeää syliin ja alkaa nukkumaan. Tämä on jotain ihan uutta meille, kun ei kumpikaan isommista tytöistä ole koskaan itse kömpinyt nukkumaan vaan valvonut kunnes kerrotaan olevan uniaika. 
Taapero siis kaipaa jo jonkinlaista unirytmiä itsekin. Ehkä tämän uuden unirytmin myötä alkaa löytymään ne ehjät yöunetkin. Tai ehkä uni alkaisi joskus maistua omassakin sängyssä. Nykyäänhän siis nukumme vähintään puolet yöstä perhepedissä. 

Millainen unirytmi teidän taaperolla on?

Äiti, olet oman elämäsi supersankari!

Sain aivan ihanan kommentin tekstiin, jossa kerroin miksi hankin lapsen yksin 18-vuotiaana

”Sä oot mun sankari! Mä sain lapsen 31-vuotiaana yksin ja pelkäsin ihan helvetisti, voin kuvitella miten yksinäiseltä susta on tuntunu. Oot ihan huippu äiti, sen lukee tuolta rivien välistä. Kaikkea hyvää sulle, tää teksti kosketti <3”

Sain kommentin huonona päivänä, jolloin tunsin olevani maailman huonoin äiti. Tällaiset päivät eivät ole kovin harvinaisia, kun on teinin, uhmaikäisen ja taaperon äiti. Otan ehkä äitinä vähän liian helposti itseeni ja ajattelen olevani huono äiti, jos lapset eivät minua tottele tai jos en itse jaksa lasten kanssa koko ajan touhuta. Tämä kommentti tuli siis juuri oikeaan aikaan
Kuvituksena äiti, silmäpussit ja alle kaksiviikkoinen vauva.
Kuvituksena äiti, silmäpussit ja alle kaksiviikkoinen vauva.
Halusinkin sanoa teille kaikki äidit: Rakkaus riittää. Ei lapset kaipaa kaikkia maailman leluja tai gourmet-ruokaa tai maailman aktiivisinta äitiä. Heille riittää vilpitön rakkaus.
Äidit, antakaa vähän itsellenne (ja toisillenne) armoa! 
Jokainen äiti tekee varmasti parhaansa ja ihan jokainen teistä on oman elämänsä supersankari. Kysykääpä tänään lapsiltanne mitkä ovat teidän supervoimianne. Vastaukset saattavat yllättää teidät. 
Seuraathan blogiani jo Facebookissa?