Muistuttiko lapsesi aamulla, että huomenna saa avata kalenterin ensimmäisen luukun?

Ajatus on varmasti aika monen vanhemman mielessä tänään. Olisi pitänyt ostaa se kalenteri jo viime kuussa, kun ne tuli myyntiin vaikkei joulukuu tuntunutkaan silloin vielä kovin lähellä olevan. Jotenkin se kuitenkin joka vuosi hiipii hiljaa ja onnistuu yllättämään.

Meidän uusperheen lapsista Lissu ja Nipsu ovat aina kanssamme joulun, mutta B on joka toinen joulu äidillään. Tänä vuonna päätimme, ettei B:lle hankita joululahjoja kotiin, koska hän uskoo edelleen joulupukkiin (ja haluamme asian pysyvän näin vielä muutaman vuoden). Päätimme siis satsata joulukalentereihin enemmän kuin normaalisti.

Tätä kalenteria varten keräsin joulusatuja koko syksyn. Nyt meillä onkin kasassa 24 erilaista joulukirjaa. Paketoin kirjat joulupaperilla ja joka päivä päiväkodin jälkeen luemme yhden. Näin joulukiireiden keskellä on helppo unohtaa päivittäinen pieni hetki lasten kanssa. Tämä kalenteri kuitenkin siitä joka päivä muistuttaa.

Eli jos haluat kirjakalenterin, hae kirjastosta 24 erilaista satukirjaa ja laita ne koriin. Paketoi kirjat kauniisti. Laita kirjat koriin ja sinulla on lapsille varmasti mieleinen kalenteri valmis!

Legot ovat tällä hetkellä kahdella pienimmällä iso hitti. B leikkii jo pienillä legoilla ja Nipsu Dubloilla. Emme kuitenkaan itse olleet kovin tyytyväisiä kauppojen Lego-kalentereiden hintalaatusuhteeseen, koska paketissa ei kovin montaa palikkaa ole, joten päätimme tehdä Lego-kalenterin itse. Näin pieninkin sai oman Duplo-kalenterin, jollaista kaupoissa ei ole.

Isomman paketiksi valikoitui talvinen laskettelukeskus ja pienemmälle ostimme jouluisen paketin, jonka ansiosta jouluaaton luukusta kuoriutuu Joulupukki. Ohjekirjat meinasimme ensin skannata ja tulostaa, jolloin pussiin olisi saanut aina tietyn osan ohjeesta, mutta laiskuus iski huomatessamme ohjeessa olevan 137 sivua! Päätimme siis ottaa kuvat tablettiin, josta ne on helppo lapselle näyttää. Helpottaaksemme oikean kuvan löytymistä merkkasimme sivunumerojen viereen luukun numerot lyijykynällä.

Käy siis ostamassa Lego-paketti ja paperipussit, pussita osat, ota kuvat puhelimeen tai tablettiin ohjekirjasta ja ripusta pussit nätisti koristamaan asuntoa. Meillä pussit roikkuvat Ikeasta hankitussa muistitaulussa, jossa oli mukana nipistimet. Kerrallaan kehykseen mahtui 12 pussia ja päätimme täyttää kehystä sitä mukaa, kun pusseja aukaistaan.

Tämä oli se kaikista eniten päänvaivaa aiheuttanut kalenteri. Halusin Lissunkin saavan oman pussikalenterin, koska pienemmätkin sellaiset saivat. En kuitenkaan meinannut millään keksiä mitä kalenteriin laitan. Lissu pyysi kaikkea järkevää, joten täytin kalenterin pussit purkalla, pienillä lahjakorteilla, ponnareilla, sukilla ja muulla pienellä, mutta käyttökelpoisella tavaralla. Kynsilakat olivat jo toivelistalla jouluksi, joten päätin laittaa ne kalenteriin.

Lissun kalenteri etsii vielä paikkaansa. Mietin laittavani sen koriin, jonka voi laittaa hänen huoneeseensa. Pusseja ei myöskään ole numeroitu, joten hän saa avata ne siinä järjestyksessä kuin haluaa.

Käy siis ostamassa pieniä paperipusseja, 24 teinin tarvitsemaa pientä tavaraa, pussita tavarat ja laita kauniisti esille.

Nämä meille ostettiin Black Fridayna lähikaupasta, kun joulukalenterit olivat puoleen hintaan.

Tämä lause kuului meidän teinin suusta.

Meillä oli ihanan rauhallinen joulu. Tosi hyvä veto oli mennä jo valmiiksi minun vanhemmille edellisenä iltana vaikka asutaankin lähellä. On se vaan ihan eri fiilis herätä aamulla tietäen, ettei tarvitse enää lähteä minnekään vaan on jo juhlapaikalla. Lapset nukkui pitkään ja katselivat perinteisesti Joulupukin kuumaa linjaa aattoaamuna. Miten se joulu ei tunnu joululta ollenkaan ellei aamulla katsota Joulupukin kuumaa linjaa? Äiti keitteli riisipuuroa aamupalaksi ja annoin J:n nukkua pitkään vaikka muut olivat olleet hereillä jo pitkään. Nuorempana meillä oli tapana koristella kuusi aattoaamuna, mutta nyt meillä ei ollut kuusta ja jos olisi ollut, olisimme sen varmasti laittaneet esille jo aiemmin.

Aattoaamuun kuului kinkun tuoksua, pipareiden koristelua, mantelin metsästystä ja tietysti se iki-ihana Lumiukko. Joku vuosi Lumiukko ei tullut televisiosta (tai muuten vaan teininä nukuin sen ohi) ja ostin jo elokuvan dvd:llä, etten voi enää elokuvaa vahingossakaan missata jouluaattona.

Lissun kuoro lauloi joulukirkossa ja me Nipsun kanssa käytiinkin siellä kuuntelemassa. Annettiin samalla joulumuistaminen kuoron johtajalle. Kirkon jälkeen mentiin takaisin mummilaan syömään jouluruokaa. Miten se onkin niin hyvää? Kai se taika häviäisi, jos sitä samaa ruokaa söisi vuoden ympäri.

Ja se joulupukki. Sitähän hetkeä meillä odotettiin koko viikko kuin kuuta nousevaa, että Joulupukki tulee ovelle koputtelemaan. Lapset auttoi pukkia jakamaan lahjoja ja laulettiin pukille muutama laulukin. B:tä taisi jännittää aluksi aika kovasti, mutta paketit veivät jännityksen mukanaan. Kauhea kasa niitä olikin. Molemmat tytöt saivat mieleisiä lahjoja ja monta juttua, joita oli listalla ollut. Kuulemma parhaat olivat B:n lahjoista Frozen-kruunu ja Lissun lahjoista Adidaksen verkkarit. Nipsu katseli ihmeissään, kun joka puolella vilisi värikkäitä joulupapereita ja kuului mukava rapina. Me aikuisetkin saimme kivoja paketteja.

Lapset saivat kovasti toivomiaan Frozeneita ja Adidaksia ja Nipsukin sai muutaman paketin. Kiitos vaan pukille lahjoista! Kuviin asti ne eivät kerenneet ennen kuin tytöt olivat ne jo levittäneet ympäri taloa.

J sai työkaluja, Wiener nougatia, lukemista, uudet Reinot vanhojen vuotavien tilalle ja mini-NESin. Minun oli tarkoitus ostaa tuo samainen mini-NES jo isänpäiväksi ja olinkin ollut kesästä asti jonotuslistalla, mutta liike saikin konsoleita huomattavasti luultua vähemmän ja jäin nuolemaan näppejäni. Onneksi kuitenkin joulupakettiin sen sain. Tuntui olevan mieleinen lahja. Eilen J sitä innoissaan kokeilu lasten mentyä nukkumaan. Tuon vanhan NESinhän minä sain synttärilahjaksi pikkuveljeltäni aiemmin.

Heidiltä, eli Nipsun sylikummilta, sain ihan huippuihanan lahjan, jonka kokoamiseen oli käytetty sekä aikaa että ajatusta. Lahjapussiin oli kerätty lempiväriäni eli vaaleanpunaista vaikka missä muodossa sekä muutama muu juttu. Lempikirjailijani Cecelia Ahernin-kirja on jo luettavana ja tuo ihana kuva Heidistä ja Lissusta noin kymmenen vuotta sitten on työpöydälläni ilahduttamassa blogin kirjoitushetkiä. Ei siitä voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Juomapullo oli muuten huippujuttu, koska juon aivan liian vähän vettä ja nyt olenkin täyttänyt pullon aina illalla odottelemaan seuraavaa päivää.

Serkultani sain kierrätyslahjani edesmenneen mummomme vanhan Marimekon vahakangasliinan, jonka serkkuni oli perinyt. Hänellä ei ollut sille enää käyttöä ja hän halusi liinan pysyvän suvussa. Arvostan kierrätyslahjoja ja tuo liina vielä sattui olemaan yhtä lempparikuoseistani, Lumimarjaa, joten lahja oli oikein mieleinen.

Äitini oli pitänyt korvat auki syksyllä, koska juttelimme silloin Hanna Gullichsenin jauhelihakirjasta, joka vaikutti kiinnostavalta. Sehän sitten löytyi lahjapaketista. Tuo tuli tarpeeseen, koska jauhelihasta on tosi vaikea keksiä mitään uutta arjen keskellä. Sain myös Harry Potter-kokoelmaamme kivan lisän. Muista paketeista löytyi muun muassa uudet värikynät, joissa on kunnon pigmentti. Viime vuonna sain lahjaksi värityskirjan, mutten kyniä ja värityskirjan värittäminen vanhoilla kynillä oli yhtä tuskaa. Nyt pääsen taas värittämään ilman, että kyniä täytyy painaa kuin viimeistä päivää.

Joulun paras lahja oli kuitenkin jotain mistä olen puhunut todella pitkään ja josta on apua myös tässä blogiharrastuksessa. J oli maailman ihanin ja osti minulle kameran! Aiemminhan olen siis kuvannut pelkästään iPhone kutosella (ja kuvaan edelleen myös sillä osan kuvista). Vielä kun osaisin käyttää tuota kameraa. Täytyy varmaan kustantaa itselleni lahjaksi kuvauskurssi.

Lahjoja sain siis huomattavasti enemmän kuin odotin. Ennen jouluahan en siis ollut kertonut kenellekään yhtään toivetta, koska en osannut itsekään keksiä mitä haluaisin. Tuosta kamerasta olin kyllä J:lle vihjaillut, mutten oikeasti uskonut hänen sitä ostavan.

Pelailtiin vielä illalla lahjaksi saamiamme pelejä ja katseltiin äidin kanssa telkkarista Rakkautta vain. Se on kyllä yksi parhaista jouluelokuvista mitä löytyy.

Tänä aamuna lähdettiinkin J:n sukulaisten luo viettämään muutamia synttäreitä ja joululomaa. Huomenna päästäänkin nauttimaan taas jouluruoista.