Vaikka olenkin kotona joka päivä eikä aamuisin yleensä ole kovin kiire minnekään, jaksan yleensä vain viikonloppuisin panostaa aamiaiseen enemmän. Silloin valmistetaan aamiaista, jota ei normaalisti syötäisi. Lauantaiaamuna meillä oli täytettyjä bageleita, sunnuntaiaamuna Lissun toiveesta uunipuuroa. Bageleita oli tullut Lidlin paistopisteelle ja oi ne oli ihania, kun hieman paahtoi leivänpaahtimessa ja täytti mieleisillä täytteillä. Namskis!

Viikolla kaikilla on omat harrastuksensa ja menonsa, mutta viikonloppuisin yleensä ollaan kaikki vapaalla. Lissulla oli tänä viikonloppuna kylläkin voimistelukisat, joten lauantain hän oli aikalailla siellä, mutta sunnuntai on vaan löhöilyä.

Tykkäämme katsoa yhdessä elokuvia, pelata lautapelejä, lukea kirjoja ja vain olla. Luistimien sovittaminen on nyt edessä B:n kanssa, koska yhdessä olisi kiva mennä luistelemaan ensi viikolla.

Olen aivan koukussa kaikenlaisiin hääohjelmiin. Rakastankin uutta TLC-kanavaa, koska sieltä tulee juuri sellaista häähömppää, jota tykkään katsoa, joka päivä moneen otteeseen. Ja viikonloppuna ne kaikki tulevat maraton-uusintana! Ihan mahtavuutta, kun voi Nipsun päikkäreiden aikaan käpertyä peiton alle ja katsoa toinen toistaan upeampia hääpukuja sekä kauhistella niiden hintoja.

Viikonloppuisin harvemmin on mitään heti aamusta, joten unia voi rauhassa jatkaa niin pitkään kuin nukuttaa. Tänä lauantaina tosin Lissulla oli ne voimistelukisat ja aikaisin aamulla piti nousta hänen hiuksiaan kihartamaan. Onneksi sain mennä sen jälkeen jatkamaan vielä unia. Viikonloppuaamuissa on myös parasta se, että kun on noussut, voi peiton alle käpertyä takaisin kaakaomukin kanssa ja katsella rauhassa televisiota -vaikka niitä häähömppäohjelmia.

Yleensä viikolla ystävät ovat niin kiireisiä, ettei heitä ehdi tapaamaan, mutta viikonloppuisin asia on yleensä ihan toinen. Tykkään kutsua ystäviä syömään, tosin se on vähän ollut katkolla vauvan saamisen jälkeen. Eilen nähtiin Jadea, joka kävi pikaisesti moikkaamassa meitä ja vaihtamassa kuulumiset. Tänään taas mennään Sallan kanssa kuvailemaan. Kyllä se vaan kummasti piristää, kun näkee ystäviä eikä vaan pysy näiden neljän seinän sisällä.

Reilu vuosi sitten minuun otti yhteyttä Meidän Perhe-lehden toimittaja, joka oli tekemässä juttua risteilyillä käyvistä perheistä. En ole kirjoittanut tästä aiemmin blogiin, en kyllä edes tiedä miksi. Jotenkin asia alkoi pyörimään mielessä, kun huomasin Meidän Perheen uudistuneen logon ja lehtijutusta alkoi olla lähemmäs vuosi.

Me tykkäämme koko perheellä käydä Tukholman risteilyllä muutaman kerran vuodessa. Tytöt ovat käyneet monta kertaa jo laivalla ja tietävät mitä odottaa, kun risteilylle mennään. Pallomerta ja jälkkäripöytää, jos heiltä kysytään.

Juttuun tehtiin haastattelu ja meillä kävi kuvaaja kotona. Yhtä pääkaupunkiseudulla asuvaa perhettä oli kuvattu ihan laivassa, mutta meiltä on se reilu viiden tunnin matka ensin taitettava satamaan, että pääsee edes laivaan. Siksi laivamatkoille lähteminen on hieman isomman kynnyksen päässä. Matkat tekevät näin isolla perheellä jo aika ison loven matkabudjettiin.

Kuvaajan kanssa me sitten mietimme mikä voisi olla hyvä tapa ottaa kuvia, kun tosiaan oltiin kotona. No, me kerättiin kauhea määrä pöydille karkkia ja tuliaisia, että näyttäisi siltä kuin olisimme juuri tulleet risteilyltä kotiin. Otimme myös ulkona kuvia matkalaukkujen kanssa. Vedimme siis tyhjiä matkalaukkuja perässämme ja kävelimme pihaa edestakaisin kuvaajan räpsiessä kuvia. Kyllä siinä muutama naapuri saattoi ihmetellä mitä me oikein puuhaamme.

Tytöthän olivat ihan innoissaan kameran edessä. Me aikuiset ehkä olimme hieman jäykempiä ja hetki meni lämmetä kameralle. Hyviä noista kuvista nyt kuitenkin tuli ja lehtijuttukin oli kiva. Meillä onkin jemmassa oma lehti niin tytöt voivat sitä lukea sitten isompana ja muistella kuvauksia.