Muistan edelleen sen päivän, kun sain luvan ekan kerran värjätä hiukset. Väri oli joku kevytsävyte, väriltään tumma ruskea ehkä jollain punaisella vivahteella. Se päivä on jotenkin syöpynyt mieleen, koska se oli silloin esiteininä jotenkin niin iso juttu, että sai vihdoin luvan värjätä omat hiukset. Siihen asti hiusten värjäys oli ollut vain aikuisille tarkoitettu juttu ja ehkä se saikin tuntemaan itsensä vähän vanhemmaksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo tumman ruskea kevytsävyte punaisella vivahteella on ollut aika turha. Mun omat hiukset on tummanruskeat -juurikin sillä punaisella vivahteella. Siitä kevytsävytteestä kuitenkin alkoi vuosikymmenien hiusten värjäyskierre. Aika pitkään värjäsin hiuksia vain sen mukaan mihin sain äidiltäni luvan eli jollain ruskean sävyllä, joka ei muuttanut ulkonäköä kovinkaan hirveästi. Korkeintaan paras kaveri huomasi minun värjänneen hiukseni. Kunnes…

Tuli teiniys täysillä päälle ja aloin kapinoida hiuksilla. Minulla oli ollut aina pitkät hiukset (jos ei lasketa sitä pottakampausta 4-vuotiaana, kiitos vaan äiti) ja isäni olikin sitä mieltä, ettei hiuksia saa leikata vaan ne pitää olla pitkät. Minäpä sitten teininä räväytin ja leikkasin hiukset aivan lyhyeksi. Siihen aikaan Victoria Beckhamilla oli lyhyet hiukset ja suurena Spice Girls-fanina hain sieltä vaikutteita. Toinen juttu, jolla kapinoin, oli hiusten vaaleaksi värjääminen. Tiesin sen ärsyttävän isääni ja yksi päivä parhaan ystäväni kanssa värjäsimme hiukseni aivan vetyperoksidiblondiksi. Oli se ilme kyllä näkemisen arvoinen, kun isäni ne hiukset näki. Ukkini ei itse asiassa edes tunnistanut minua uudella tukallani.

Siitä kokeilusta se kierre vasta alkoikin. Aloin värjäämään hiuksia aikalailla kuukauden välein. Blondissahan se oma ruskea juurikasvu näkyi samantien. Pakkohan sitä oli värjätä, jos sen halusi hyvännäköisenä pitää. Hiukset alkoivat myös jossain vaiheessa vaihtaa väriä totaalisesta vähintään puolen vuoden välein. Ne on olleet blondit, mustat, punaiset, ruskeat, pinkit ja kerran jopa vahingossa vihreät. Vuosien värjäyskierre alkoi kuitenkin näkyä hiuksissa. Hiukset olivat huonolaatuiset, katkeilivat, irtoilivat ja eivät enää näyttäneet hyvältä. Kun aloin odottaa Nipsua, päätin olla värjäämättä hiuksia raskaana ollessani tai imettäessäni. En myöskään leikannut hiuksia kummemmin, koska halusin kasvattaa hiukseni pitkiksi. Hiusten edellisestä värjäyksestä on kohta puolitoista vuotta. Olin jo pitkällä kasvatusprojektissani, kun vielä jäljellä oleva värjätty hius alkoi katkeilla ja irtoilla. Synnytyksen jälkeiset hormonit tekivät temppujaan, mutta tuntui, että kaljuunnun ja kävin leikkauttamassa hiukseni. Nyt jäljellä on pelkästään oma väri ja tämähän on oikeastaan aika kiva.

Alla näkyy muutos. Tunnen näyttäväni huomattavasti vanhemmalta tällä äititukalla, mutta onneksi hiukset on uudistuva luonnonvara ja kasvavat nopeasti pituutta.

ENNEN:

JÄLKEEN:

En ole luopunut hiusten värjäyksestä lopullisesti, mutta nyt annan hiuksilleni rakkautta ilman hiusvärejä.

Mä oon aina ollut tosi aamu-uninen ja kadehtinut niitä, jotka oikeasti jaksavat nousta aikaisin. Varmasti päivässä saisi paljon enemmän aikaiseksi, jos heräisi aikaisin aamulla. Vaikka nousisin aikaisin, olen väsynyt vielä pitkään ja se herääminen kestää muutaman tunnin eli ei mitään toivoakaan, että lähtisin vaikka lenkille heti herättyäni. J myös nukkuu mieluummin pitkään aamulla ja valvoo myöhään illalla, mutta jotenkin meidän kaikki lapset ei ole tätä geeniä perineet.

Lissua odottaessani ajattelin unirytmin muuttavan vauvan myötä, koska kaikki vauvathan ovat aamuvirkkuja. Voi, kuinka väärässä olinkaan. Lissulla oli koliikki, jonka takia valvoimme kahdestaan neljään aamuyöllä ja nukuimme puolille päivin. Silloin ei ollut edes sitä toista hyssyttelijää vaan valvoin vauvan kanssa yksin. Koliikin hävittyä vauva alkoi kyllä nukkumaan aiemmin, mutta olisi mielellään vetänyt sikeitä iltapäivän puolelle, jos vaan olisi siihen ollut mahdollisuus. Koko lapsuutensa Lissu on ollut illan virkku ja aamun torkku enkä usko siihen tulevan muutosta, kun teini-ikä on lähestymässä. Nukuimmekin aina vapaapäivinä pitkään yhdessä ja nautimme aamujen hitaudesta.

B on taas aivan toista maata. Olemme asuneet yhdessä lähemmäs kolme vuotta ja alussa B saattoi päiväkotirytminsä takia nousta viikonloppuisinkin jo aamukuudelta. Meistä toinen nousi aina hänen kanssaan katsomaan lasten ohjelmia. Tämä nouseminen siis tarkoitti unisena peittoa ja tyynyä raahaten olohuoneeseen kävelemistä, television aukaisemista ja sohvalla torkkumista. Myöhemmin hankimme toisen television makuuhuoneeseen ja B sai katsella aamun lastenohjelmat meidän sängyssä, jolloin saimme molemmat J:n kanssa vielä nukkua hetken pidempään. Nykyään B ei ole päiväkodissa, joten aamut alkavat muutamaa tuntia myöhemmin.

Raskausaikana ajattelin tämänkin vauvan olevan aamuvirkku kuten B, jolloin voisimme aina aamuisin kaikki nousta yhdessä ja aloittaa päivän touhut. No, taas olin väärässä. Eihän se vauva aluksi mennyt nukkumaan ennen aamuviittä ja B saattoi nousta jo seitsemältä. Oli muuten rankat muutama ensimmäinen kuukausi vaikka meitä kaksi aikuista tällä kertaa olikin. Vauva nukkui kyllä aamulla pitkään, mutta ei sitä itse kuitenkaan kovin saanut nukuttua. B ei enää nuku päiväunia ja vauvakaan ei nukkunut kuin muutamia kymmenen minuutin pätkiä päivän aikana.

Nykyään Nipsu menee yöunille noin yhdeltätoista illalla. Kesäaika hieman sotki tätä, koska meillä mentiin jo hienosti kymmenen aikaan yöunille talviaikaan. Yöllä Nipsu herää syömään muutaman kerran, yleensä noin puoli neljän ja puoli seitsemän aikaan. Hän kuitenkin nukahtaa pullolle ja jatkaa uniaan. Pahimmasta univajeesta ollaan siis päästy eroon. Aamulla Nipsu herää yleensä noin puoli yhdeksän eli suunnilleen samaan aikaan B:n kanssa. Aamulla Nipsu kuitenkin nukkuu vielä noin tunnin unet viimeistään yhdeltätoista. Muuten päivällä tosiaan nukutaan niitä 10-15 minuutin torkkuja vähän milloin sattuu. Nyt viimeisen viikon ajan hän on kyllä alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä. Varmaan joku kasvukausi menossa.

Parasta aamuissa on Nipsun mielestä se, kun aamulla herättyä saa tulla isin ja äidin väliin (tai kuten kuvista näkyy, välillä myös isosiskon viereen) ja kölliä siinä vähän aikaa. Aamuisin Nipsu jutteleekin paljon ja selvästi nauttii seurasta ja siitä, että ollaan vaan eikä ole kiire mihinkään.