Tajusin olevani teini-ikäisen äiti, kun…
0- Lapsi alkoi huudattaa musiikkia huoneessaan.
- Puhelin alkoi kummallisesti liimautua lapsen käteen.
- Jokaiseen viestiin vastaus alkoi olla ”joo”
- Lapsen kynnet oli joka päivä lakattu –mustaksi.
Kuviakaan ei enää saa ottaa. Kelpaa vain hänen itse ottamat ja hyväksymät.
- Nukkumaan lasta ei saanut enää millään. Paitsi tietysti aamuisin.
- Lapsen kiinnostuksen kohteet vaihtuivat barbeista poikiin.
- Lapsen sanastoon alkoi tulla sanoja kuten ragee.
- Lapsi alkoi olla todella itsekriittinen.
Huomenna se teini-ikä vasta virallisesti alkaa, kun Lissu täyttää kolmetoista. Siltikin nämä ja monta muuta teini-iän merkkiä on ollut näkyvissä jo yli vuoden päivät. Toivottavasti aikainen puberteetti tarkoittaa sitä, että se menee myös nopeasti ohi.
Taaperon unirytmin etsintä alkaa tuottaa tulosta
Meillä on aina ollut huonosti nukkuva vauva. Tai vauva on kyllä nukkunut hyvin nukahdettuaan, mutta se nukkumaan meneminen on ollut se ongelma. Vauvaa kun ei väsyttänyt vielä iltaseitsemältä, eikä iltakymmeneltä -joskus ei vielä yöllä neljältäkään.
Täällä on siis ollut yli vuoden yksi hyvin väsynyt äiti. Asiaa ei auta se, että olen todella herkkäuninen. Enkä todellakaan ole aamuihminen.
Nyt alkaa jo hieman näkyä valoa tunnelin päässä. Nipsu aloitti päiväkodin muutama viikko sitten, josta suurin osa ajasta on mennyt kyllä sairastaessa, mutta päiväkoti toi jonkinlaista uutta unirytmiä. Iltaisin nukkumaan mennään yleensä jo kymmeneltä, joinain iltoina jopa jo ennen yhdeksää. Aamuisin nukutaan yhdeksään ja päiväunillekin nukahdetaan viimeistään yhdeltä iltapäivällä.
Parasta tässä rytmin etsinnässä on ollut se, että lapsi itse tahtoo nukkumaan. Hän etsii tutin ja rakkaan pupupehmolelun ja menee joko sängyn luokse tai sohvalle pötköttämään. Jos oikein kovasti väsyttää, hän kiipeää syliin ja alkaa nukkumaan. Tämä on jotain ihan uutta meille, kun ei kumpikaan isommista tytöistä ole koskaan itse kömpinyt nukkumaan vaan valvonut kunnes kerrotaan olevan uniaika.
Taapero siis kaipaa jo jonkinlaista unirytmiä itsekin. Ehkä tämän uuden unirytmin myötä alkaa löytymään ne ehjät yöunetkin. Tai ehkä uni alkaisi joskus maistua omassakin sängyssä. Nykyäänhän siis nukumme vähintään puolet yöstä perhepedissä.