Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen
0
Huh! Paljo on tapahtunu viimesen kolmen kuukauden aikana. Anteeks radiohiljaisuus hyvät kuulijat, jos olette vielä siellä.
Kesällä tuntu, etten koskaan löydä ketään, joka oikeesti rakastaa mua sellasena ku oon. Olin oikeestaan tuntenu niin jo pitkään. Ja sit yhtenä nättinä päivänä kävin kahvilla (tai no oikeastaan hampurilaisella) kaverini kanssa ja siitä alko se rumba, jota kutsun elämäkseni nykyään. Se kaveri esitteli mut miehelle, joka muutti mun elämän täysin.
Kolme kuukautta on lyhyt aika, mut toisaalta se on myös tosi pitkä aika. Siinä ehtii rakastua toiseen ihan varpaitaan myöten ja siihen mahtuu monta riitaa, joiden aikana oon pelänny, että se toinen kävelee ulos ovesta eikä enää koskaan tule takasin. Mutta tämä mies on yllättäny mut täysin sillä, että siinä vaiheessa, kun muut olis paiskannu sen oven kiinni, tämä mies halaa lujempaa ja kuiskaa korvaan, ettei koskaan lähde mihinkään.
Ehkä parasta onkin se, että toiseen voi luottaa täysin. En uskonu pystyväni siihen enää kaikkien niiden pettymysten jälkeen, joita oon kokenu. Mut joka päivä huomaan luottavani tähän mieheen entistä enemmän. Ja rakastavani sitä enemmän ja enemmän, kun jo tuntuu, ettei minun pieneen sydämeen mahdu enää yhtään enempää rakkautta.
Ja yks parhaista asioista on se, että saan oikeesti olla oma itseni. Esimerkiks Halloweenina, vaikkei J välitä koko juhlasta, silti se pukeutu mun mieliks ja juhli mun kanssa sitä.
Anteeks, jos oli superällöö, mut toivottavasti vähän avas mun katoamistemppua. Nyt olen tullut jäädäkseni:)
-S
Joulu keskellä kesää
Yritään nyt ottaa kiinni näitä tapahtumia, kun en oo taas hetkeen postaillu, joten anteeksi tämä hidastelu ja se, että tämäkin postaus olisi pitänyt tulla jo heinäkuussa. Tämä kyllä on ehkä maailman paras päivä tälle postaukselle, koska tänään satoi maahan tämän syksyn ensilumi!
Katjalla oli synttärit, joten vein sen yllätysmatkalle. Se ties että aamulla on lähtö viideltä, mut ei tienny minne mennään tai mitä tehdään. Eka oli tarkotus mennä Helsinkiin, mut kiitos Ellun lörpöttelyn piti keksiä jotain muuta 😀
Virkeenä sit viideltä aamulla lähdettiin matkaan. Katja ei arvannu mitään ennen ku Kajaanissa kerroin sille minne oltiin menossa.
Kajaanista asti se istukin sit autossa tonttulakki päässä. Shoppailtiin Oulun Stockmannillaki sillee et Katjalla oli se päässä. Vähä jos saatiin pitkiä katseita, mut ei se meidän menoo haitannu.
No me kaikki kolmehan oltiin ihan seitsemännessä taivaassa siellä. Joulu <3
Napapiirin alituksen kohdalla satoi tekolunta ja koko ajanhan siellä soi joulumusiikki. Lissu oli eniten täpinöissään siitä, että siellä soi Justin Bieberin joulubiisi.
Lumikuningattaren luolassa oli ikijää, Sinne oli joulun aikaan kaiverrettu jouluaiheisia jääveistoksia ja ne pysyy siellä koko vuoden. Siis ihan uskomatonta millasia kaikkia taideteoksia JÄÄSTÄ voi saada aikaseks!
Pitihän se pipareitakin käydä koristelemassa. Glögi ja jouluruoka tältä reissulta puuttu, mut kyllä se joulutunnelma oli kyllä niin läsnä siellä ja sydämestähän se lähtee.
Tonttujakin askarreltiin kotiin viemisiks,
Lopuksi mentiin sit Joulupukin postitoimiston eteen piknikille. Pakkasin meille kotona eväät ja kauheesti kylmäkalleja, että ne eväät myös säilyy 😀 Hyvin oli säilyny ja meistä kävi yks turistipariskunta ottamassa kuvankin, kun tonttulakit päässä eväitä nautittiin.
Ja näkihän se Katja sit viimein sen poronkin! Aika monta itseasiassa matkalla sit lopulta nähtiin. Menomatkalla ei näkyny yhtään, mut tulomatkalla pysähdyttiin, että Katja sai niitä kuvailla. Itse kun on kaikki lapsuuden pääsiäiset niitä katellu niin ei ne kauheesti enää oo kuvauslistan ykkösenä.
