Huh…
0
Mikä olo. Vatsa tuntuu siltä, että se repee ja ärsyttää vaan maata petipotilaana. Tänään käytiin ruokakaupassa ja jouduin kiertää kaupan pyörätuolissa istumalla, koska sattuu kävellä. Siis ihan hirveetä!
Ehkä hirveintä on kuitenki se, että nyt alkaa vasta tajuta mitä tässä oikeesti tapahtu. Meille olis ollu tulossa vauva, mutta alkio kiinnitty väärään paikkaan. Onneks en tienny olevani raskaana, koska sen vauvan menettäminen olis ollu jotain ihan hirveetä. Oon ollu elämässäni kerran aiemmin raskaana. Ja todistuskappale siitä lähti just saunaan.
Anteeks tää avautuminen. Tänne on vaan niin helppo kirjottaa. On tässä se hyvä puoli, että saa nauttia jalkahieronnoista ja vahvan miehen käsivarsien voimasta ja ruoasta tarjoiltuna ja saa nukkua päiväunet(tai vaikka kolmet).
Pikkuhiljaa kai se paraneminen tapahtuu. Sitä odotellessa..
-S
It’s hard to be a woman
Tämä viikko on ollu ehkä elämäni vaikein nii henkisesti kuin fyysisesti. Tiistaina heräsin aivan järkyttävään vatsakipuun, joka nosti kamalan kylmän hien. No lopultahan päädyin ambulanssilla sairaalaan ja suoraan leikkaussaliin.
Ei oo helppoa tämä naisen elämä. Sain sit leikkaussalista tultuani tietää olleeni raskaana, mutta raskaus oli kohdun ulkopuolella munanjohtimessa ja koska munanjohdin repesi, niin verta oli ympäri mahaa ja jouduttiin leikkaamaan ja poistamaan oikea munanjohdin. Onneks säästy toinen, niin pystyn siis edelleen hankkimaan lapsia vaikka ei se ehkä helppoo tule olemaan.
Miksikö kirjoitin siitä tänne? Koska naiset, jos menkat tulee liian pitkään(omat kesti 19 päivää ennen kuin munanjohdin repesi) tai koette jotain kummallisia mahakipuja, menkää heti lääkäriin. Itse meinaan tehdä valituksen, koska kävin lääkärissä niiden kuukautisten takia eikä otettu yhtään verikoetta, joka kuulemma on standardi tämän ikäisillä naisilla, jos raskaus on mahdollinen.
Nyt sit vaan makailen sohvalla, koska liikkuminen sattuu aivan liikaa. Mut elämä voittaa.
-S