HAASTE – #kehukumppania
2
Lindan blogista tämän bongasin. Kehun J:tä melkein joka postauksessa muutenkin kyllä, mutta silti tämä tuntui jotenkin omalta haasteelta. Haasteessa on siis kolme kysymystä, joihin molemmat vastaa. Ensin vastausvuorossa olen minä.
Milloin viimeksi olit erityisen ylpeä kumppanistasi?
Tänään, kun Lissun keräily-Barbiet piti saada hyllylle eli ensin piti saada hyllyt seinälle. J kiroili ja puuskutti ja sanoi minulle jo monta kertaa, ettei ne hyllyt sinne seinälle mene, mutta loppujen lopuksi sai kuin saikin hyllyt paikalleen.
Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
Siihen kuinka ihanasti J puhui lapsestaan ja otti minunkin lapsen heti huomioon. Myös se, että J teki ensimmäiset siirrot teki minuun vaikutuksen. J oli selkeästi kiinnostunut siitä mistä puhuin eikä ollut vailla vain yhtä asiaa. Ensisuudelmaankin meni monen monta tuntia vaikka lähekkäin sohvalla istuttiinkin. Ja se, joka sai minulla sukat pyörimään jalassa ja varmisti päässäni, että J on se oikea, oli kun kerroin ensimmäisenä iltana, etten koskaan ollut käynyt oikeilla treffeillä ja toisena iltana J järjesti minulle piknikin kynttilänvalossa olohuoneen lattialla.
Mikä on parasta parisuhteessanne?
Rakkaus. Seksi. Se miten meidän ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat kohtaa. J saa mut tuntee itteni maailman ainoaks naiseks vaan yhdellä katseella.
Sitten vastaa kumppani ( ja kirjoitin suoraan J:n vastaukset):
Milloin viimeksi olit erityisen ylpeä kumppanissasi?
Joka päivä, kun olet niin hyvä äiti meidän molemmille tytöille. Ja myös siitä, että olet minun.
Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
Tisseihin. Öö… Sinä olit hirmu kaunis, sinulla oli iloiset silmät ja hiusväri ei ollut blondi. Sinä olit sellanen höpö ja kaunis. Ja sinä tykkäsit minun tyhmistä jutuista. Ja sä tajusit heti, että minä oon outo. Ja sinä olit tosi kaunis.
Mikä on parasta parisuhteessanne?
Seksi. Ja se, että meillä on aina hauskaa. Se, että me ollaan molemmat höpöjä. Maailma on turvallinen paikka, kun saa nukkua sinun vieressä joka yö.
-S (&J)
Synttärikakku
J on meillä se joka leipoo. Minä saan aikaan yleensä vaan sotkua. Voin olla kyllä mukana leipomassa, mutta jos minä oon se toteuttava osapuoli, niin ei tule yleensä mitään. Ihme kyllä sen valkosuklaa-limejuustokakun sain tehtyä melkein kokonaan yksin.
Mulla on huomenna synttärit ja tänään tulee porukat kahville, joten J halus sit leipoa minulle kakun. Ja mitä herkkukakkua se olikaan!
Suklaatäytekakku
6 munaa
Vehnäjauhoa
Sokeria
Leivinjauhetta
Kaakaojauhetta
Levy pandan valko- ja tummaa suklaata
Mustikoita
Vispikermaa 6dl
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Ota kolme saman kokoista lasia. Riko kanamunat yhteen lasiin ja mittaa jauhot sekä sokeri kahteen muuhun lasiin niin, että jokainen lasi on yhtä täynnä. Lisää jauhon joukkoon 1 teelusikallinen leivinjauhetta. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Kääntele vaahdon sekaan jauhot. Kaada taikinasta puolet voideltuun vuokaan sekoita lopputaikinaan kaakaojauhetta oman maun mukaan ja kaada loppu taikina vuokaan. Laita uuniin. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla ja paista, kunnes pohjasta ei tartu taikinaa tikkuun.
J sekoitti sulatetun valkosuklaan vatkatun kermavaahdon joukkoon, jolloin kermavaahto tietysti suli. Suosittelen siis murskaamaan suklaan ja sekoittamaan sitten kermavaahtoon. Jaa kermavaahto kolmeen osaan. Sekoita yhteen osaan valkosuklaa, toiseen kaakaojauhetta ja kolmanteen älä mitään. Täytä kakku valkosuklaa-kermavaahdolla ja sauvasekoittimella murskatuilla mustikoilla. Levitä kakun päälle kaakaojauholla maustettu kermavaahto. Raasta kakun päälle suklaalastuja ja levitä kakun reunoille normaali kermavaahto.
Tarjoile suklaan ystäville.
-S