Videopelaaminen tuli alun perin kaikkien ulottuville isoissa Arcade kabineteissa, joita löytyi ostoskeskuksista ja suurista pelihalleista. Ne olivat kotikäyttöön liian isoja, kalliita ja sisälsivät yleensä vain sen yhden pelin. Ensimmäisiä kodin pelilaitteita olivat pong-pelin useat erilaiset konsolit. Yksinkertainen peli pystyttiin muokkaamaan koneessa vain erilaisiksi versioiksi itsestään, joka ei ole kovin houkuttelevaa kuluttajan kannalta.
Atari oli ensimmäinen valmistaja joka toi markkinoille pelikonsolin, johon pystyi ostamaan ja vaihtamaan pelikasetteja. Tarvittavat komponentit alkoivat samaan aikaan olla saatavilla riittävän edullisesti, jotta kokonaisuutta pystyttiin markkinoimaan kuluttajien käyttöön.
Atarin Video Computer System (VCS) tuli myyntiin loppuvuodesta 1977. Konsoli myi kohtuullisen hyvin ja pelivalikoima oli käännöksiä Atarin omista ja muiden yhtiöiden lisenssoituja Arcade käännöksiä. Vuonna 1980 konsolin suosio kääntyi nousuun Taitolta linsensoidun pelin Space Invadersin myötä. Suosio kasvoi sen verran suureksi että konsolin pelituotantoon alkoi kehittyä uusia peliyhtiöitä. Tuolta ajalta on peräisin myös nykyisin suuri pelitalo Activision.

Vuoteen 1982 asti Atarin pelikonsoli kantoi nimeä VCS, jonka jälkeen konsoli tunnettiin nimellä 2600. Tänään meillä on testissä juuri tuo vuoden 1982 malli, joka kantoi ensimmäisenä nimeä Atari 2600. Syy miksi juuri tuo versio löytyy omista kokoelmistani liittyy konsolin saamaan lempinimeen. Ensimmäiset versiot sisälsivät puukuvioidut paneelit, mutta vuoden 1982 malli oli kokonaan musta. Musta väri ja konsolin muodot innoittivat nimen syntyä toisesta sen aikakauden suuresta ilmiöstä ja konsoli sai lempinimekseen Darth Vader.

Pelejä ohjataan joystick-ohjaimilla, joissa on pääosin yksi lisänäppäin. Pelit ovat nykyaikana varsin karuja ja yksinkertaisia, mutta silti juurtuneet hyvin syvälle länsimaiseen popkulttuuriin. Space Invaders, Pac-man, Centipede ynnä muut tuon ajan suosituimmat pelit ovat nykyäänkin varsin tunnettuja nimikkeitä useista erilaisista lähteistä.

Space Invaders on ammuntapeli, jossa ruudun yläreunasta mönkii erilaisia otuksia pelaajan ammuttavaksi. Mitä useamman otuksen pelaaja ampuu, sitä nopeammin kohteet alkavat liikkua ja pudota alemmas. Ensimmäisissä kentissä pelaajalla on suojaanaan kilpiä vihollisen ammuksilta, mutta pelin edetessä suojat vähenevät ja jäävät pois. Retropelin tyyliin pelin vaikeustaso vaikeutuu nopeasti, joten pitkiä pelisessioita ei pelin kanssa pääse viettämään. Vielä nykypäivänäkin pelin suosion pystyy ymmärtämään, sillä peli on edelleen varsin koukuttava vaikka graafinen ulkoasu on varsin karua. Yksinkertainen ammuskelu, jossa haluaa monta kertaa kokeilla vielä sen yhden viimeisen kerran.

Vaikka vanhan pelikoneen liittäminen moderniin televisioon tuntuu hyvin ikävältä, otan pelikuvat sitä kautta, koska kuvaputki TV:n kuvaaminen on yksi riesa kuvanpäivityksen vuoksi enkä omista kalliita kuvankaappauslaitteistoja.

Koska tällä viikolla oltiin pelihistorian hämärissä, ensi viikolla hypätään suoraan modernin pelaamisen aallonharjalle. Ensi viikolla peliarvostelussa PlayStation VR-peli Astro Bot: Rescue Mission.