Esikoiseni puhui 2-vuotiaana täysin selviä ja ymmärrettäviä lauseita. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan ihan kunnolla. Kun jotain kysyi, sai selvän vastauksen. Ja kun itse vastasit hänen kysymyksiinsä, ymmärsi hän vastauksen. 

minä, Vivia (välillä Pipia), minun
äiti, Sussu
isi, isä
Bea
Eissa, isko, Pissa = Melissa
Noppa = kilpikonna (meidän lemmikki)
ukki
mummi
pappa, mamma, myy/muu, nipsu, haisu
nenä
pää
tissi
ei, joo
auppaan = kauppaan
hoitoon
pupu, toinen pupu
koija, hau = koira
maaau = kissa
uokaa = ruokaa
että = vettä
mimmi, ikki = Minni, Mikki
Aku, Hessu
ankka
heppa
piitää = piirtää, kynä
ukkuu = nukkuu
nakki
eipä = leipä
tyttö, poika
hattu, takki
kakka
kaaka, kakka = kenkä
tukka
heippa, hei hei

Puhuvatko teidän 2-vuotiaat paljon? 

Kuvat on otettu meidän kotoa tavallisena arkiaamuna syyslomalla, kun Vivia oli kipeänä. Olimme siis kaksin Vivian kanssa kotona. Jani oli töissä ja isommat lapset reissussa.  

Meillä ei koskaan ole ollut supersiisti koti. En häiriinny pienestä sotkusta, mutta ahdistun, jos koti on ihan mullin mallin. Näissä kuvissa on sotkua ja päivän agendana olikin siivota ne pois, jossa hyvin onnistuin ja saimme taas hetken nauttia täysin siististä kodista. 

Meidän asunnossa on ulkoeteinen ja pieni sisempi eteinen. Ulkoeteisen lattia täyttyy yleensä kengistä ja hiekasta, takit yleensä sentään päätyvät paikalleen kaappiin. 

Sisempi eteinen on tarkoitettu sekä Emmaljungien että päiväkotimatkoja varten hankittujen Brion rattaiden säilytykseen. Se kuitenkin usein täyttyy pullokasseista, kirppistavaroista ja muista random-pussukoista kuten näissäkin kuvissa. Minun huivikin on päätynyt lattialle Vivian leikkien jälkeen. Sen takia Emmaljungat ovat odottamassa paikalleen pääsyä ulkoeteisessä. 

Olohuone pysyy yleensä ihan siistinä. Ainoat paikat, johon tavaraa yleensä kertyy on pieni pöytä nojatuolin luona. Tuoli on Janin valtakuntaa ja hän lastaakin aina tavaransa siihen. Siinä on yleensä muun muassa kahvikuppi, rakennuslehti ja vichypullo. 

Kuten kuvissa näkyy, meillä on vielä Vivian synttärikoristeet paikoillaan. Nuo koristelut tuppaavat aina unohtumaan esille ja nämä ovat Vivialle niin mieluisia, ettemme ole senkään takia niitä vielä ottaneet alas. 

Melissan huone on asunnon ainut paikka, joka on yleensä supersiisti. Hän vihaa sotkua eikä kestä olla huoneessaan, jos siellä on sekaista. Tosin tänä syksynä huone on alkanut näyttää enemmän teinin huoneelta ja lattia on alkanut täyttyä vaate- ja tavarakasoista. Sänkykin on yleensä pedattu, mutta kouluaamuina se jää usein petaamatta kiireen vuoksi ja Melissa petaa sen kotiin tultuaan. 

Koska Bea oli reissussa ja Vivia vasta herännyt näiden kuvien ottamisen aikaan, oli huone vielä siisti lukuunottamatta muutamia laatikoita, jotka olin nostanut Bean sängylle ja Vivian petaamatonta petiä. Normaalisti Vivia levittelee leluhyllystään lelut pitkin lattioita ja siivoamme ne muutaman kerran päivän aikana takaisin. Ne siivotaan viimeistään iltaisin nukkumaan mennessä. 

Meidän makuuhuone ei yleensäkään ole kovinkaan siisti, koska kannan sinne kaikki hinnoittelua odottavat kirppistavarat ja muutkin tavarat, jotka etsivät paikkaansa. Ne kertyvät huoneen nurkassa olevalle työpöydälleni ja näin ollen työpöytää on yleensä aika mahdoton käyttää. 

Sängyn pyrin petaamaan vähintään viikonloppuisin, mutta arkisin en aina jaksa siihen koskea. Näissä kuvissa sänky on petaamatta ja petasin sen vasta kuvien ottamisen jälkeen, koska halusin tuoda esille kotimme juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä oli. Tyynyt ovat Janin jäljiltä lattialla, koska hän heittää ne aina sinne viilentymään ja vaihtaa tyynyä kesken yön. 

Makuuhuoneeseeen olisi tarkoitus ostaa uudet verhot, kun löytäisi jotkut kivat. Olen haaveillut Vallilan mustavalkoisista Kuopio-verhoista jo hetken, ne ehkä saattavat päätyä meille jossain vaiheessa. Vaihdoimme makuuhuoneen ja olohuoneen verhot keskenään, koska halusimme vaihtelua, mutta jotenkin nämä keltaiset verhot tuntuvat makuuhuoneessa aika levottomilta. Nukumme jo levottomissa Pokemon-lakanoissa, joten kaipaan rauhallisempia verhoja. 

Keittiössä vallitsee usein aikamoinen kaaos. Nostan hattua kaikille monen lapsen äideille, jotka oikeasti jaksavat pitää kodin koko ajan supersiistinä. Meillä pitäisi olla kaksi tiskikonetta, että meidän tiskimäärällä tiskipöytä pysyisi tyhjänä koko ajan. 

Keittiössä on kuvissa myös Janin rakennusprojekti meneillään ja kaikki työkalut ovat esillä. Vivia on aamiaisella. En normaalisti anna hänen katsoa tabletilta ruokapöydässä mitään, mutta tämä oli hieman spesiaalimpi hetki, koska hän oli kipeänä ja olimme kaksin kotona. 

Tuo keittiön ja olohuoneen välissä oleva baaritiski muuten kerää aivan hirvittävästi tavaraa. Siihen läntätään aina kaikki paperit, silitystä odottavat hamahelmet ja keskeneräiset projektit.