Siksi minuun iski niin kovasti Tully-elokuvan traileri. Charlize Theronin näyttelemä kolmen lapsen äiti Marlo on ylirasittunut ja väsynyt. Vanhin lapsi on 8-vuotias Sarah, joka turhautuu läksyihinsä. Keskimmäinen Jonah on viisi ja hänellä on erikoisia käyttäytymismalleja ja ongelmia sopeutua esikouluun. Uusi vauva itkee öisin ja valvottaa jo valmiiksi väsynyttä Marloa. 

Tämän takia Marlon veli haluaa maksaa vauvalahjana Marlolle ja tämän miehelle Drewlle yöhoitajan, joka tulee hoitamaan vauvaa öisin. Ovelle ilmestyy Tully, nuori ja hauska vapaa sielu. Tully tuntuu löytävän aina ne oikeat sanat ja teot, jotka saavat Marlon puhkeamaan kukkaan. 

Tully on mukaansatempaava ja hyvin samaistuttava elokuva äitiyden raskaudesta ja tunteista, jotka tulevat äitiyden myötä. Charlize Theron tekee ihan huikean näyttelijäsuorituksen elämäänsä väsyneenä Marlona. Pystyin monta kertaa astumaan hänen saappaisiinsa elokuvaa katsoessani. 

Loppua kohden elokuvan luonne muuttuu ja paikoittain teki hieman pahaakin katsoa elokuva loppuun, koska se muuttui sen verran jännittäväksi. Marlo on niin sympaattinen ja samaistuttava, että koko elokuvan ajan pitää sormet ristissä hänen kannustamisekseen. 

Suomessa ei varmaan edes ole tuollaista yöhoitaja-käsitettä vielä käytössä, mutta voi mikä apu se olisikaan ollut, jos joku olisi tullut pariksi ekaksi kuukaudeksi vauvaa hoitamaan ja itse olisi saanut nukkua. En kyllä tiedä olisinko osannut antaa toisen ihmisen huolehtia vauvasta, mutta kunnon yöunet olisivat tehneet varmasti ihmeitä. 

Tully on elokuva, johon väsyneiden vanhempien on helppo samaistua, mutta luulen elokuvan viihdyttävän myös niitäkin, joilla ei omia lapsia ole. 

Elokuva löytyy ainakin Viaplaysta, josta itse sen katsoin. Tully on julkaistu vuonna 2018 eli se on aika uusi elokuva ja muista suoratoistoista sitä ei taida löytyä kuin vuokrattavana versiona. 

 

Meidän 2,5-vuotias taaperomme Vivia kyselee jotain aivan koko ajan. Ihanaa, miten tiedonjanoinen hän on jo noin pienenä. Kaikkea pitää tutkia ja kysyä miksi jokin asia toimii tietyllä tavalla.

Lapset olivat muutama viikko sitten mummilassa viikon ajan ja tuon viikon aikana Vivian puheenkehitys otti aimo harppauksen. Hän oppi huimasti uusia sanoja ja alkoi puhua aivan uusia lauseita. Nykyään hänen suustaan kuuluu sanoja kuten dinosaurus, traktori ja hammaslääkäri. Tosin eihän ne nyt ihan oikealta vielä kuulosta vaan hänen sanomanaan ne on dinosaaus, kakoji ja hammasjääkäji. 

Puhe on kehittynyt kovaa vauhtia jo pitkään, mutta jotenkin sitä kehitystä ei itse ehdi rekisteröimään, kun lapsen kanssa on koko ajan. Vähän kuin lapsen kasvamistakaan ei huomaa itse niin selvästi kuin joku joka näkee lasta vähemmän. 

Ihan parasta on myös huomata, että Vivia on alkanut toistaa kuulemiaan uusia sanoja ja taivutuksia. Yksi päivä hän esimerkiksi sanoi minulle ”kissat ja hauvat on ihanoita” ja vastasin, että kissojen ja hauvojen olevan ihania, jolloin hän heti toisti sanan ihania. Huippua, että lapsi haluaa oppia oikeat taivutusmuodot.

Lauseet on myös alkaneet pidentyä tosi paljon. Eilen Vivia oli flunssan jäljiltä vielä kotona ja vein Bean aamulla eskariin, jonka ajan Melissa ja Vivia olivat keskenään kotona. Kotiin tultuani Vivia sanoi minulle.

Hän on alkanut myös laskea ja luetella kirjaimia. Meillä on muovikirjaimia, joita hän aina järjestelee ja luettelee random kirjaimia, joita muistaa. Hänen sanomansa kirjain ei aina ihan vastaa sitä muovikirjainta, mutta kirjaimet selvästi kiinnostavat. Vivia myös laskee ”yksi, kaksi, kolme”, jonka jälkeen tulee joskus seitsemäntoista ja toisinaan vaikka kuusi. Melissa ja Bea ovat molemmat oppineet lukemaan ennen koulun alkua ja vähän vaikuttaa siltä, että Viviakin lukee hyvissä ajoin ennen kouluun menoa.