Mun syöpädiagnoosista on jo reilu vuosi aikaa ja viime viikolla mulla oli kohdunkaulan syövän vuositarkastus KYSillä. Sain ajan postissa jo pari kuukautta sitten ja kun aikaa vuositarkastukseen oli vajaa kuukausi, aloin stressata tuloksia jo valmiiksi. 

Vaikka mulle kerrottiin leikkauksen jälkeen, että syövän uusiutuminen ei ole kovin todennäköistä, en silti osaa olla välillä ajattelematta kuuluvani siihen pieneen prosenttiin, joka saakin syövän uudestaan. 

Menin ajalle hyvissä ajoin ja jouduin odottelemaan noin vartin yliaikaa. Se ei ollut mitenkään erikoista, koska KYSin naistenpolin lääkärit ovat välillä mukana myös synnytyksissä, joten heillä saattaa välillä venyä. Minäkin olen välillä ollut se, jonka aika on venynyt, joten odottelin ihan rauhassa omaa aikaani. 

Naistenpolille paluu vuosi syöpädiagnoosin jälkeen oli ehkä jopa eheyttävä kokemus. Vuosi sitten käynnit ahdisti todella paljon ja istuin tuolla odotusaulassa muutaman viikon välein milloin mitäkin toimenpidettä odottamassa ja puoli vuotta sitten tarkastuksessa pelkäsin syövän uusiutuneen, joten sekään käynti ei ollut millään lailla mukava. Tällä kertaa pystyin kuitenkin odottelemaan rauhallisin mielin odotushuoneessa (vaikka olinkin stressannut monta viikkoa etuköteen).  

Kun mun vuoro sitten lopulta tuli, minut otti vastqan naislääkäri ja hoitaja. Näillä käynneillä on aina mukana sekä hoitaja että lääkäri ja joskus on ollut myös opiskelijoita, koska KYS on opetussairaala. Mulla on ollut synnytyksissäkin opiskelijat mukana tästä syystä. 

Lääkäri oli todella mukava. Ensiksi hän kyseli vointia tai mahdollisia oireita. Kerroin, että mulla oli ollut jonkinlaisia tuntemuksia/kipuja, mutta en ollut varma voisiko tämä johtua esimerkiksi liikunnasta, koska ollaan Janin kanssa aloitettu sauvakävely hiljattain. Tällä käynnillä minulta myös kysyttiin todella tarkkaan henkisestä voinnista. Lääkäri kyseli monesti ajattelenko syöpää paljon tai onko se mielessä koko ajan, miten osaan suhtautua syöpään tai miltä se tuntuu. Tuntui, että lääkäriä oikeasti kiinnosti. 

Viime kerralla lokakuussa muistan, kun multa kysyttiin kuinka voin henkisesti tai oonko ajatellut tarvitsevani jutteluapua ja vastasin ihan normaalisti, etten usko tarvitsevani mitään, mutta autoon päästyäni kyyneleet tulivat. Itkin autossa varmaan vartin ennen kuin pystyin ajamaan. Nyt kuitenkin olen selvästi päässyt asiassa henkisestikin eteenpäin, koska mua ei itkettänyt tai edes tuntunut pahalta puhua asiasta lääkärin kanssa. Ja uskon, että osasyy on se, että oon avoimesti kirjoittanut tänne syövästä ja sen vaikutuksista. Oon saanut monilta viestiä Instagramissa miten näistä mun teksteistä on apua ja ne keskustelut on auttaneet myös mua pääsemään asiassa eteenpäin. Tästä puhutaan edelleen liian vähän. 

Lääkäri kyseli suvun syöpähistoriasta, johon vastasin, että vain ukilla on ollut melanoomaa, mutta muuten meidän suvussa ei ole ollut mitään syöpää (tai ainakaan en ole tietoinen, jos on ollut). Mulla oli HPV 16 ja lääkäri siinä mainitsikin, että mulla on ollut tosi huono tuuri, kun oon saanut sen agressiivisimman lajin. Sen verran hyvä tuuri kuitenkin oli, että pääsin hoitoon ajoissa. 

Hän myös alleviivasi mulle kuinka tärkeää on rokottaa lapset HPVtä vastaan ja kerroinkin, että vanhin on kyllä saanut rokotteen ja nuoremmatkin ehdottomasti rokotetaan. Mähän olin itse HPV-rokotteen tutkimusryhmässä, mutta sain lumelääkkeen ja lääkäri ihmetteli miten en ollut saanut kuitenkaan sitä rokotetta, kun kuulemma sitä on tarjottu lumelääkkeen saaneille myöhemmin. Luulen, että on käynyt vaan joku moka ja sitä kutsua ei oo ikinä tullut postissa, koska mun äiti on sairaanhoitaja ja ollaan kyllä otettu aina kaikki mahdolliset rokotteet, joten olisin aivan varmasti sen ottanut. Eihän mulle tullut 30-vuotiaana papakokeen joukkotarkastukseenkaan kutsua eikä kukaan vieläkään ymmärrä miksi olin jäänyt ilman sitä. Siitä ei siis ole minkäänlaista jälkeä edes terveydenhuollon papereissa. 

Rokotteen on nyt huomattu oikeasti estävän kohdunkaulan syöpää, joten rokottautuminen kannattaa kyllä! Mä en voi painottaa tarpeeksi miten tärkeää on myös käydä niissä joukkoseulonnoissa viiden vuoden välein. Vaikka se papakoe vähän nipistää sen muutaman hetken, niin mieluummin se pienen hetken epämukavuus kuin syöpä ja sen kanssa eläminen. Kun se kutsu tulee, niin varaa aika! 

Tämä kohdunkaulan syövän vuositarkastus sisälsi pelkästään sisätutkimuksen, painelun vatsan päältä sekä rintojen ja kainaloiden tutkimisen. Kuulemma papakoetta (harjapapaa) ei oteta vuositarkastuksessa, kun puolivuotistarkastuksessa HPV oli ollut negatiivinen ja silloin tuloksen pitäisi pysyä noin viisi vuotta samana. Lääkäri kuitenkin sanoi, että on todella epätodennäköistä, että mun syöpä uusisi, koska se saatiin pois jo ennen leikkausta ja kohtukin on varotoimena poistettu. Tämä syöpä voisi uusia vain, jos limakalvoille olisi jäänyt jotain. 

Kaikki näytti normaalilta eikä tutkimuksissa tullut mitään esille, joten sain terveen paperit taas vuodeksi. Seuraava tarkastus on (mun yllätykseksi) vasta vuoden päästä. Kävin kurkkaamassa mitä omakantaan oli merkattu ja siellä luki, että harjapapa otetaan taas ensi tarkastuksessa. Luulin, että seuraava tarkastus olisi jo puolen vuoden päästä, mutta olin väärässä. 

Jos seuraavassa vuositarkastuksessa ei ole mitään poikkeavaa, jatkuu tarkastukset vain joukkoseulonnoilla eli mun tapauksessa kahden vuoden päästä ensi tarkastuksesta ja sitten taas viiden vuoden välein. Puhuttiin kyllä Janin kanssa, että oman mielenrauhani vuoksi taidan alkaa käydä yksityisellä papakokeessa parin vuoden välein, koska en usko tutkimuksen olevan niin kallis, etteikö siihen olisi varaa. Viisi vuotta on kuitenkin aika pitkä aika stressata syövän mahdollista uusiutumista. 

Hyviä uutisia tuli siis ja kohdunkaulan syövän vuositarkastus meni mainiosti. Nyt voin taas hengähtää ja nukkua, kun pari viikkoa ennen vuositarkastusta unetkin oli tosi katkonaisia. 

Muistakaa käydä papakokeessa!

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS. Sieltä löytyy syöpämatkasta kaikki! Mene mun profiiliin ja esittelytekstin alta paina palluraa otsikolla ”SYÖPÄ” niin näet kaikki tarinat, joita olen syöpämatkasta tallentanut. 

LUE MYÖS:

Kaikki syöpätekstit yhden otsikon alla

Mulla on kohdunkaulan syöpä

Nyt olen kohduton – kuinka kohdunpoisto onnistui?

Sain papa-kokeen tulokset

Mä oon varmaan jotenkin outo, koska kun kaikki muut aina hehkuttavat miten lisääntynyt valon määrä tuo heille tosi paljon lisää energiaa, minut valtaa ihan suunnaton väsymys ja uupumus.

Tämä ilmiö tapahtuu ihan jokaisena keväänä, joten mikään uusi juttu tämä ei ole. Jotenkin tuntuu, että mulla on aina eniten energiaa tammikuusta maaliskuuhun ja sen jälkeen minut valtaa sellainen tunne, etten jaksaisi oikein tehdä mitään. Vaikka ulkona onkin kaunis ilma, niin mun ei tee mieli yhtään esimerkiksi ulkoilla, koska valo on niin kirkasta ja jopa aurinkolasit päässä saan auringosta päänsäryn.

Tämä väsymys on nyt myös hiipinyt mun koulutöiden pariin, kun ei yhtään huvittaisi opiskella. Vaikka tiedän opiskelun edistävän opintoja eteenpäin ja tiedän, että valmistun sitä nopeammin mitä enemmän teen töitä, mua ei just nyt jaksaisi yhtään kiinnostaa koko opiskelu. Onneksi oon jo hyvällä mallilla kurssien kanssa ja kahdesta kevään kurssista oon jo saanut opintopisteetkin.

Tänä keväänä väsymystä selvästi lisää myös ensi viikolla lähestyvä syöpäkontrolli. Vaikka yritän pysyä positiivisena ja ajatella, ettei kannata stressata huonoja tuloksia ennen kuin sellaisia saa, nukun superhuonosti enkä oikein pysty keskittymään ajatuksiltani mihinkään. Olen yrittänyt karata ajatuksiani kirjojen maailmaan ja olenkin lukenut viisi kirjaa vajaassa kahdessa viikossa.

Toivon, että tulokset on edelleen hyvät kuten viime tarkastuksessa, mutta silti takaraivossa jyskyttää pelko huonoista tuloksista.

Pieniä juttuja, joilla yritän edistää jaksamistani

• Nukkuminen. Unenlaatu on selvästi ollut nyt huonompaa, joten välillä lasten ollessa koulussa ja eskarissa, oon nukkunut myös päiväunia.
• Veden juonti. Oon tosi huono juomaan vettä, joten oon nyt yrittänyt päivittäin juoda edes muutaman lasillisen enemmän vettä kuin ennen.
• Ulkoilu. Edelleenkään en ulkoile päivittäin, mutta hankittiin Janin kanssa sauvakävelyyn sopivat sauvat ja ollaan käyty jo muutamia kertoja yhdessä kävelyllä. Yritän vielä päästä kynnyksestä (pääni sisällä) yli, että kävisin kävelyllä myös yksin.
• Lukeminen. Aiemmin aina katsoin jotain esimerkiksi syödessäni yksin, mutta nyt oon yrittänyt vaihtaa tän lukemiseen. Luen lehteä tai kirjaa samalla kun syön. Yritän myös lukea kirjoja enemmän kuin tuijottaa ruutua.
• Kauneudenhoito. Meikkaan aika harvoin, mutta silloin kun oon tosi väsynyt ja pitää jaksaa paremmin, meikkaan ja herään siinä samalla. Varasin itselleni myös ajan brow liftiin ja lash liftiin, jos niillä saisi taas hieman helpotettua meikkaamista.

Jos säkin kaipaat hemmottelua, saat Timmaan mun kaverikoodilla UEJSOE 5€ krediittejä.

Tässä nyt vaan muutama juttu, joilla mä yritän edistää omaa jaksamistani. Tiedän, että heti kun tuo kaikki lumi ja loska on ulkoa poissa, tykkään taas ulkoilla ja jaksaminenkin on taas ihan eri luokkaa. Kesäisin olen yleensä täynnä energiaa, paitsi jos on kamala helle. Toivottavasti tästä kesästä tulee lämmin, mutta ei kuuma.

Valtaako sinut väsymys kesäisin?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA JA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE  @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Nappaa 5€ Timma koodi omaa hetkeä varten

Kuinka päästä eroon epäonnistumisen tunteesta oman pään sisällä?

Mun kolme tulevaisuuden haavetta

Mulla on kohdunkaulan syöpä