Onnea on…
Pitkät ja hitaat aamut, jotka voi viettää peittojen ja tyynyjen seassa katsellen Netflixiä. Me vauvan kanssa aika usein nukutaan pitkään ja vielä pötkötellään herättyämme sängyssä hetki katsellen Gilmoren tyttöjä. J nousee antamaan B:lle aamupalaa ja touhuamaan omia juttujaan. Vauva nukahtaa yöllä yleensä vasta kahden ja kolmen välillä, joten aamut ei ole oikein meidän vahvuus vielä; nimimerkillä unohdin Lissun hammastarkastuksen yksi maanantai-aamu. Onneksi Lissu muisti sen itse ja juoksi sinne koulusta.
Mökkireissut koko perheen voimin. Meillä ei ole minun vanhempieni mökille kovin pitkä matka ja ollaankin nyt monena viikonloppuna oltu mökillä. J:lle on hommaa ulkona ja B tykkää leikkiä sekä ulkona että mökin pihalla. Parasta siellä taitaa olla leikkimökki, jonka isäni on rakentanut minulle, kun olin pieni. Ensi kesänä meillä olisikin tarkoitus vähän rempata ja sisustaa leikkimökkiä. Pinterestissä on vaikka mitä ihania ideoita leikkimökin laittamiseen. Mökillä parasta on, ettei kenelläkään ole kiire minnekään ja siellä tulee väkisinkin vietettyä aikaa yhdessä, koska tekemistä ei ole samalla lailla kuin kotona. Viimeksi pelailimmekin B:n ja mummin kanssa Unoa ja Dominoa.

Tyytyväinen vauva ja se tuhina, joka kuuluu vauvan nukkuessa onnellisena sylissä tai vieressä. Onko olemassa mitään parempaa kuin vauvan tuoksu? Välillä huomaan jääneeni vain tuijottamaan ja nuuhkimaan rauhallisesti nukkuvaa vauvaa. Jos voisin, pullottaisin vauvan tuoksua ja nuuhkisin monen vuoden kuluttua, kun lapset on isoja.


Sopivat vaatteet vauvalle. Nipsulle oli koon 50 vaatteet monta viikkoa liian isoja ja nyt alkaa vaatteet näyttää sopivilta. Alla oleva kuva on otettu noin 4 viikkoisena ja nyt 7 viikkoisena vauva alkaa täyttää bodyn oikein. Tuo kuva on otettu myös mökkireissulla ja jotenkin oli hassua huomata miten pieni tuo meidän neiti onkaan, kun pehmolelut oli samankokoisia. Ja minun omassa lapsuudessa leikeissä ollut rakas vauvanukke oli isompi kuin vauva. Se oli aika järkytys.


Oma isosisko <3 Tai oikeastaan omat isosiskot, koska Nipsultahan niitä löytyy kaksi. Molemmat tytöt ovat ottaneet vauvan vastaan tosi hyvin ja haluaisivatkin osallistua vauvan hoitoon mahdollisimman paljon. Lissultahan se onnistuu huomattavasti helpommin, koska Lissu voi nostella ja kantaa vauvaa toisin kuin B. Tämä helpottaakin arkea, kun voin antaa vauvan Lissulle, jos haluan mennä suihkuun J:n ollessa muualla. B on saanut pitää vauvaa sylissä useamman kerran ja käykin pussailemassa vauvaa useaan otteeseen päivän mittaan. B on myös haka tuomaan tutin, kun sitä tarvitaan.

Lautapelit J:n kanssa lasten mentyä nukkumaan. Me molemmat tykätään tosi paljon pelata lautapelejä ja mökillä me pelataan sekä koko perheellä että keskenämme. Pitäisi varmaan alkaa pelaamaan enemmän kotonakin lasten mentyä nukkumaan. Nyt meillä on mennyt kaikki illat huutavan vauvan hyssyttelyyn, mutta ehkä koliikin poistuttua saataisiin pelailtua paremmin. Yksi kaikkien aikojen suosikeista on Scrabble ja se onkin meidän joulutoivelistalla englanninkielisenä.

Mikä teillä on parasta just nyt?
Mitä toivon jokaiselle lapselle? – Unicefin #foreverychild kampanja
Mielikuvitus. Se on kumma juttu se. Sillä voi kuvitella olevansa jossain ihan muualla tai joku ihan muu. Voi leikkiä olevansa ritari kaukaisessa valtakunnassa ja taistelevansa lohikäärmeitä vastaan. Tai leikkiä olevansa kaunis prinsessa, joka ihana mekko päällään ja tiara päässään laulelee kauniin linnan puutarhassa.
Mielikuvitus voi myös auttaa nukahtamaan inhottavan päivän päätteeksi. Voi kuvitella, että kaikki oli vain leikkiä ja että aamulla se olikin vain unta. Mielikuvituksen voimalla voi lentää kauas pois omasta todellisuudestaan jonnekin parempaan paikkaan.
Mielikuvitus kukoistaa luultavasti parhaiten turvallisissa ja onnellisissa elinolosuhteissa. Sitä siis toivon kaikille maailman lapsille. Tarpeeksi turvallista ja onnellista lapsuutta, jota värittää mitä mahtavin mielikuvitus. Ei ole mitään niin mahtavaa kuin lapsen avoin mieli, jossa kaikki on mahdollista eikä mikään este ole liian korkea etteikö sen yli pääsisi.

Toivon, että jokaisella lapsella on aikuinen, joka tukee ja värittää tätä mielikuvitusta eikä lyttää lapsen unelmia. Lapsella on oikeus tulla aikuisena vaikka presidentiksi tai prinssiksi tai prinsessaksi, jos hän niin haluaa. Myös pikkupojan, joka leikkii prinsessaa tai tytön, joka kuvittelee olevansa kuningas, pitäisi antaa leikkiä leikkejään ja antaa hänen mielikuvituksensa laukata. Silloin lapsella on aina toivoa. Toivoa hyvästä tulevaisuudesta, paremmasta tulevaisuudesta tai onnellisuuden pysyvyydestä.
Aivan kuin Peter Pan sen sanoi : ”tarvitset vain uskoa, toivoa ja keijupölyä”.
Nyt on lapsen oikeuksien viikko. Sen kunniaksi osallistun tällä tekstillä Unicefin Pieniä tarinoita -kampanjaan. Kampanjassa mukana yli 40 maata ja 160 kirjailijaa.
#ForEveryChild


0