Meillä oli lapsena aina pusseista koottu kalenteri, jonka mummo täytti meille valmiiksi ja jokainen sai vuorollaan avata pussin. Kalenterista löytyi nameja, pieniä leluja tai joskus jopa rahaa. Olinkin sitten innoissani hakemassa kalenteria mummolasta, kun Lissu oli pieni, mutta mummo oli jossain hävitysvimmassaan päättänyt myydä sen kirpparilla.

Onneksi äiti tuli apuun ja ompeli Lissulle uuden kalenterin. Nyt kalenteri onkin ollut joka vuosi mummilassa missä Lissu sai sen avata joka kerta käydessään. Ennen asuimme niin lähellä, että kalenteria tuli avattua joka päivä, mutta nyt pusseja tulee ehkä avattua useampi kerralla. Tänä vuonna Lissu joutuu myös vuorottelemaan B:n kanssa.

Halusinkin jonkinlaisen itse täytettävän kalenterin myös kotiin jo viime vuonna ja etsin sellaista muutamasta eri paikasta, mutta kaikissa luukut olivat niin pieniä, ettei niihin oikein olisi mahtunut mitään. Olisihan luukkuun tietysti voinut laittaa vihjeen, jonka avulla luukun oikean sisällön olisi voinut etsiä, mutta jätin kalenterit kuitenkin kauppaan. Tänä vuonna kuitenkin päätin tuunata kalenterin itse niin, että luukkuihin mahtuukin jotain. Halusin myös kalenterin, jota voi käyttää vuodesta toiseen.

Löysinkin Pinterestistä kivan idean Ikean lokerikkoon tehdystä kalenterista, mutta jostain syystä lokerikko ei kuulunut Suomen Ikean valikoimaan ollenkaan. Se idea piti siis unohtaa ja keksiä jotain uutta. Aloin pyöritellä mielessäni ideaa korkeasta kuusesta, jossa olisi joulupallon muotoiset pussit. Mainitsin ideasta J:lle ohimennen ja olinkin hieman yllättynyt, kun J ideasta innostui. Aika usein ideani nimittäin hylätään.

J rakensi kuusen vanerista käyttäen kuviosahaa ja reikäsahaa. Kuuseen tuli reiät, joihin laitettiin koukut pusseja varten. Meille jäi siis 24 pyöreää vaneripalaa yli, joista ajattelin askarrella myöhemmin jotain. Kuusen taakse J vielä kuumaliimasi Ikeasta ostetut valot, joiden väriä saa vaihdettua.

Pusseihin sain äidiltä jonkin ylijäämäkankaan, josta leikkasin pyöreän vaneripalan avulla 48 pyöreää kangaspalaa. Ompelin kaksi kangaspalaa nurjalta puolelta yhteen jättäen niihin pienen aukon, josta pussin saa auki. Käänsin valmiiksi ommellun kankaan ympäri, jolloin minulla oli suunnilleen pyöreä joulupussi. Lenkin koukkua varten tein Tigerista ostamastani kangasnauhasta. Siinä oli aika sommitteleminen, että nauha oli kohdallaan, mutta kyllä se oikea paikka sieltä sitten lopulta löytyi. Jokaisessa pussissa onkin nyt vähän erilainen lenkki. Pussien suulle ehkä haluaisin vielä tarranauhapalat niin ne pysyisivät kiinni. Tigerista löysin myös numerot pusseihin kätevinä pinsseinä.

Kalenterin sisältö meillä on pieniä askartelutarvikkeita, koristeita, tarroja ja ehkä muutamana päivänä nami tai kolikko. Suurin osa on ostettu Tigerista.

Kokonaishinnaksi tuli siis noin 64 euroa. Ensi vuonnahan kalenteriin menee rahaa vain sen verran mitä pusseihin laitetaan sisälle.

Näin mammalomalla tuo on aika osuva kysymys. Aiemmin seurasin muotia aika tarkasti ja ostinkin aina kaupassa käydessäni uuden muodilehden. Mieluiten ulkomaalaisen, koska Suomeen trendit rantautuvat yleensä vähän jälkijunassa.

Vauvan myötä muoti on aikalailla unohtunut. Tänään uutta Cosmoa lukiessani järkytyinkin, kun huomasin hiihtareiden olevan taas muotia. Siis HIIHTOHOUSUJEN! Niiden samojen hiihtareiden, joita silloin reilu 20 vuotta sitten meillä oli jalassa koulussa ja joita vertailtiin kenellä on kivoimman väriset. Minulla oli punaiset ja se oli onnenpäivä, kun sai mustat. Nuo samaiset mustat tänään siellä Cosmossakin näkyivät. Pitää kai mennä kaivelemaan vanhempien varastot läpi, siellä kai ne minun vanhat hiihtarit vieläkin majailevat.

Vauvan ja raskauden myötä (ja sen stressin, jota tunsin raskautta yrittäessä) jotenkin tuo itseensä panostaminenkin unohtui. Valvottujen öiden ja nautitun suklaamäärän jälkeen peilikuva on jotain aivan toista kuin muutama vuosi sitten. Kiloja on se 15 enemmän, josta varmaan viisi kiloa on pelkkiä silmäpusseja. Ei siinä uudet vaatteet tai kiva meikki kauheasti auta, että tuntisi itsensä hotiksi. Eikä se ainakaan auta, että neljävuotias kysyy päivittäin ”Miksi sulla on niin iso maha?”.

Pitäisi siis varmaan tehdä asialle jotain, saattaa joku sanoa. Väsyneenä ei kauheasti tee mieli lähteä lenkille ja helposti kääntyykin sen suklaan puoleen.Minulla on huono itsetunto, sen tiedostan itsekin. Jotenkin se huono itsetunto vielä lisää sitä suklaan syöntiä, koska kun tunnen itseni rumaksi, syön lohtusuklaata, joka lihottaa minua ja sitten tunnen oloni taas huonoksi, koska olen lihava. Loputon kierre.

Toisaalta olen ajatellut asian niin, että koska minulla on pieni vauva, en jaksa stressata ulkonäöstäni kauheasti vaan mieluummin keskityn olennaiseen eli siihen vauvaan. Peilistä siis tulee jatkossakin katsomaan vähän kulahtanut äiti, kunnes vauvan unirytmi vähän muuttuu.

Painoa aion pudottaa kyllä pikkuhiljaa, koska en tunne itseäni itsekseni näin painavana. Minulla on myös odottamassa varastossa kauhea määrä vanhoja vaatteita, jotka eivät luonnollisesti tällä hetkellä mahdu päälle ja joihin haluaisin vielä mahtua. Ehkäpä keväällä liityn johonkin nettivalmennukseen.

Luulenpa, etten niitä hiihtareita vetäisi jalkaan tämän painoisena enkä myöskään 15 kiloa laihempana.