Meillä on aina synttäreillä tarjolla kakkua. Otettiin Vivian ekoilla synttäreillä kuva kakun kanssa keittiön nurkassa, jossa meillä on aina juhlissa tarjoilut esillä.

Ollaan sen jälkeen otettu Vivian kanssa jokaisena syntymäpäivänä kuva kakun kanssa ja oon niin onnellinen, että aloitin tän perinteen. Ja että oon pitänyt siitä kiinni. Nyt meillä on jo kuva samassa paikassa neljän vuoden ajalta.

Jos meidän suunnitelmat toteutuu (plus onni on meidän puolella) ja saadaan isompi asunto tässä seuraavan vuoden aikana, ei enää voida ottaa kakkukuvaa samassa paikassa. Onneksi voidaan silti jatkaa perinnettä, mutta vaan uudessa paikassa samoilla naamoilla. 

Ärsyttää vaan, kun 2-vuotissynttäreiden kuvat on tosi sumeita, koska en tajunnut, että kameran asetukset oli väärin. 

Vivia oli ihan innoissaan, kun pääsi puhaltamaan taas kynttilöitä. Vaikka se on vaan se nanosekunti mikä puhaltamiseen menee, on se lapselle ihan hirvittävän tärkeä hetki ja meillä puhalletaan aina kynttilät. Onneksi mun iskä on joskus myynyt kakkukynttilöitä ja meillä on niitä varasto loppuelämäksi. Me myös säästetään aina vanhat kynttilät, koska eihän ne oikeasti kerkeä palaa loppuun tuossa kakun päällä ja käytetään samoja kynttilöitä useammilla synttäreillä. 

Ekoille synttäreille tilasin kakun, mutta meillä oli myös juustokakku, johon tökättiin kynttilä. Muille synttäreille en ole tilannut enää kakkua, koska usein kaikki vieraat ei edes syö kakkua eikä meillä ole yleensäkään niin isot juhlat, että kovin suurta menekkiä kakulla olisi. 

Vaikka synttärikakku on hyvää, ei sitä kakkua viitsisi itse syödä koko seuraavaa viikkoa.  

Onko teillä mitään synttäriperinteitä? 

LUE MYÖS:

Star Wars-teemasynttärit 1-vuotiaalle

Mikki Hiiri-synttärit 2-vuotiaalle

3-vuotiaan Ryhmä Hau-synttärit

MUISTATHAN SEURATA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Toisten kiusaaminen on yksi aihe, jota kukaan ei haluaisi kohdata. Ei työpaikalla, koulussa eikä varsinkaan päiväkodissa.

Meidän ensi viikolla 4 vuotta täyttävä Vivia on ollut päiväkodissa jo useamman vuoden. Aiempaa kokemusta päiväkodeista meillä on tietysti jo kahden vanhemman lapsen osalta.

Aiemmin en ole kohdannut päiväkodissa kiusaamista vaan Vivialla on ollut kivaa ja kaikki ovat leikkineet yhdessä. Nyt kuitenkin, kun palasimme päiväkotiin viiden kuukauden tauon jälkeen, Vivia on vähän pudonnut porukasta. Hän on useamman kerran sanonut, ettei hänellä ole ystäviä – toteutunut pelko, joka hänellä oli päiväkodin jatkuessa.

Yksi ihana ystävä Vivialla on päiväkodissa, mutta tämä tyttö on siellä pienillä tunneilla ja näin ollen he näkevät toisiaan vain muutamana päivänä viikossa.

Olen aiemmin ajatellut, että Vivia ei vain ole löytänyt sellaista omaa paikkaa vielä pitkän tauon jäljiltä, kun hän on valitellut aamuisin, ettei päiväkodissa ole kavereita tai ettei sinne ole mukava mennä. Kuitenkin aina, kun menen hakemaan, minua vastassa on iloinen lapsi, jolla on ollut tosi kiva päivä eikä konflikteista ole tietoakaan.

Kuitenkin muutama viikko sitten lähtiessämme päiväkodilta kuulin, kun muutama muu lapsi ilkkui sitä, että Vivialla oli rattaat, joihin hän meni istumaan. Myös sanaa vauva käytettiin. Meillä on päiväkotiin matkaa reilu kilometri, joka on väsyneelle 3-vuotiaalle aika pitkä matka kävellä sekä aamulla että iltapäivällä. Tämän takia käytämme edelleen rattaita eikä minun mielestäni siinä ole mitään väärää. 3-vuotias ja 4-vuotiaskin kun on vielä aika pieni.

Koska olimme jo ulkona portista, en tähän millään lailla reagoinut siinä hetkessä. Vivia ei asiaa tainnut edes kuulla. Mainitsin tästä hoitajille kuitenkin seuraavana päivänä ja sanoin, että me tulemme jatkossakin kulkemaan rattailla, joten olisi kiva, ettei siitä tarvitsisi kuunnella ilkuntaa muilta lapsilta.

Luulin, että kiusaaminen oli vain sen kerran juttu, mutta ilmeisesti eilen oli päiväkodissa jotain tapahtunut. Vivia nukkui huonosti, jonka näin jälkikäteen oletan johtuneen siitä, että hänellä oli mielensä päällä jotain, josta ei uskaltanut sanoa. Hän oli aamulla allapäin, kun olimme lähdössä päiväkotiin ja kertoi surullisena, ettei hänen kanssaan haluta leikkiä ja ettei hänellä ole ystävää. Se yksi ainut ystävä kun ei tänään päiväkodissa olisi.

Juttelimme muusta päiväkotiin mennessä ja mieli jo vähän parani, kunnes pääsimme päiväkodin portille. Vivia tunnisti jo kauempaa, että kaksi hänen ryhmänsä tyttöä on kiikkumassa ja ensimmäisenä aidan takaa kuului

Vivia tuli. Vivia ei ole meidän ystävä. 

Tämä sai lapsen hiljaiseksi ja surulliseksi sekä särki minun sydämeni. Vivia on tosi sosiaalinen ja haluaisi olla kaikkien ystävä, mutta hänet torjutaan jo ennen kuin hän edes ehtii päiväkodin portista sisään. Kävelimme tyttöjen ohi hoitajan luo, joka ohjasi Vivian sisähommiin. Vivia juoksi sisälle edeltä, koska oli ilmeisesti innoissaan, että pääsi pois ahdistavasta tilanteesta.

Minä kuitenkin jäin hoitajan luo ja kerroin edeltävästä tilanteesta, jossa kaksi muuta tyttöä oli meille huudellut. Ajattelin, etten halua pahoittaa Vivian mieltä tästä asiasta yhtään enempää ja luultavasti päiväkodin hoitajalla on enemmän auktoriteettia näihin lapsiin kuin minulla, joten siirsin tilanteen hänelle.

Menin Vivian perässä sisälle ja pian tytöt tulivat hoitajan kanssa pyytämään anteeksi. Toivon, että asia on sillä käsitelty eikä Viviaa enää päiväkodissa kiusata.

Kiusaaminen on kuitenkin mun mielestä aihe, josta ei voi ikinä puhua liikaa. Sitä tapahtuu ihan joka paikassa ja ne käytösmallithan opitaan jo lapsena, oli se sitten kotona tai päiväkodissa.

Niitä klikkejä kun tyttöjen keskuudessa syntyy aina ihan pienestä pitäen ja joku jää aina valitettavasti ulkopuolelle. Kuitenkin pienet lapset voivat vielä oppia käyttäytymään kauniimmin toisiaan kohtaan, kun näihin asioihin puututaan ja kerrotaan miksi toisia ei saa kiusata. Kiusaaminen kun voi jättää elinikäiset henkiset (tai pahimmassa tapauksessa) fyysiset arvet.

Tein tästä aiheesta heti tapahtuneen jälkeen IGTV-videon (klikkaa tästä niin pääset katsomaan sen!), jossa kerroin tapahtuneesta ja sainkin muutamilta seuraajilta viestejä heidän omista tai lasten kokemuksista. Kiusaaminen on jotain mitä tapahtuu liian paljon eikä se lopu, jos me ei tehdä asialle jotain. Jos teidän lapsia kiusataan päiväkodissa tai koulussa, ottakaa yhteyttä päiväkotiin tai kouluun ja kertokaa tilanne niin kuin se on. Jos tämä meidän tilanne jatkuu yhtään pidemmälle niin minä aion ihan kylmänviileästi pyytää päiväkotia olemaan yhteydessä kiusaajien vanhempiin.

Sain yhdeltä Instagram-seuraajaltani muistutuksen ihanan konkreettisesta esimerkistä, jolla kiusaamista voi demonstroida lapsille hyvin.

”Ota valkoinen paperi ja rytistä, tallaa, leikkaa, tee mitä ikinä itse sille haluat. Kun olet valmis, suorista se ja tee siitä taas yhtä ehjä kuin se oli ennen aloittamaasi tuhoamista.”

Eihän se paperi enää palaa ennalleen. Eikä palaa se kiusattukaan.

Onko sinua kiusattu joskus tai oletko ollut itse se kiusaaja?

LUE MYÖS: 

Tiedätkö miltä koulukiusaaminen tuntuu?