1. Millaiseen asuun pukeuduit Halloweenina ollessasi 8-vuotias? 

Oon syntynyt -86, joten mun lapsuudessa ei vielä vietetty Halloweenia Suomessa (ainakaan kovin yleisesti). Meillä kotona kyllä vietettiin Halloweenia aika aikaisin, mutta olin kyllä jo teini-iässä siinä vaiheessa.

Muistan kuitenkin monet mun vappu- tai naamiaisasut. Joskus noin 4-5-vuotiaana mulla oli hieno Minni Hiiri-asu, johon kuului punainen samettihame ja siinä oli äitini siihen ompelemia valkoisia palloja. Mulla oli myös joskus intiaanimekko.

Muistan kun mun lapsuudessa Rauhalahden hotellissa vietettiin joka ikinen vuosi Sambakarnevaalia ja sinnekin sain pukeutua samba-asuun.

2. Oletko lukenut fantasia- tai scifi-kirjoja? 

Todellakin! Harry Potterit on ihan mun lemppareita ja oon lukenut ne sekä suomeksi että englanniksi useampaan kertaan.

Tämän vuoden tavoitteena mulla on lukea Taru Sormusten Herrasta, koska ollaan menossa katsomaan kyseistä näytelmää Tampere-talolle joulukuussa Janin kanssa. Kirja on yksi Janin lemppareita. Oon kyllä katsonut leffat, mutta kirja on vielä lukematta. Tai siis kirjat, koska kolmehan niitä oikeasti on, mutta meiltä löytyy myös trilogian yhteisnide. Oon lukenut Hobitin, koska halusin ennen leffaa lukea kirjan, mutta tää isompi nide on vielä lukematta.

3. Tunnetko ketään kolmosia? 

En tunne, mutta tiedän kahdetkin kolmoset. Lauloin nuorempana lapsikuorossa 10 vuotta ja sen aikana samassa kuorossa ehti laulaa kahdet eri kolmostytöt.

4. Kumpi mieluummin Titanic vai Notebook? 

Pakko sanoa Titanic. Olin just se esiteini, joka kävi katsomassa Titanicin leffassa, omisti VHS-kasetin ja katsoi sen kaksi kertaa päivässä. TItanic pyöri usein taustalla, kun tein jotain muuta.

En tiedä oonko katsonut leffaa kertaakaan uudestaan aikuisena, mutta Titanic-huuma oli parhaimmillaan mun ollessa 11- ja 12-vuotias, joten olen ihan OG Titanic-fani.

5. Oletko koskaan syönyt intialaista ruokaa?

En itse asiassa ole syänyt intialaista ruokaa kuin kerran elämäni aikana. Oon aika allerginen, jonka takia en oo uskaltanut mennä aiemmin intialaiseen ravintolaan, mutta kävin lounaalla jokin aika sitten Kuopiossa Sanskritissa ja ruoka oli kyllä hyvää. Suosittelen käymään syömässä siellä, jos satut olemaan kulmilla.

6. Minkä nimen olisit saanut, jos olisit ollut vastakkaista sukupuolta? 

En osaa kyllä sanoa. Mulle ei oo koskaan kerrottu mikä nimekseni olisi tullut, jos olisin ollut poika. Tiedän kuitenkin, että mun vanhemmat mietti pitkään antavatko nimekseni Susanna vai Johanna ja jos pikkuveljeni olisi ollut tyttö, olisi hänestä tullut Johanna.

7. Muistatko unesi yleensä vielä aamulla? 

Muistan. Mä näen tosi todentuntuisia ja välillä myös ihan utopistisia unia. Joskus joudun oikeesti kysymään Janilta aamulla, että oliko joku juttu totta vai unta.

Osaan myös nukahtaa usein niin, että pystyn jatkamaan jo aiemmin näkemääni unta tai näkemään unta jostain asiasta, jota mietin nukkumaan mennessä. Tämän lisäksi osaan usein ohjailla uniani. Saatan unessa ajatella sen olevan unta ja siksi minkä vaan mahdollista. Esimerkiksi jos unessa haluan liikkua paikasta toiseen niin saatan ajatella, että hei tämähän on unta, voin ajaa autoa ilman avaimia tai vaikka lentää.

Kuulostaa hauskalta, mutta ei aina ole ihan sitä, koska joskus aamulla tuntuu kuin en olisi nukkunut silmäystäkään, kun uneni ovat olleet niin hulluja. Tämän takia en voi katsoa mitään pelottavaa tai liian jännittävää, koska ne jutut tulee mun uniin ja pysyy siellä parikin viikkoa.

Oon myös tosi monesti nähnyt jostain tapahtumasta unta ja se on tapahtunut oikeasti muutaman viikon päästä. Usein mulle myös tulee tosi vahva déjà-vun tunne joistain paikoista ja oon ihan varma, että tämä johtuu mun unista. 

Jania tämä mun tapa nähdä unia ärsyttää, koska hän itse nukkuu niin sikeästi, että on varma, ettei koskaan näe unia tai ei ainakaan koskaan muista niistä yhtään mitään.

Viime toukokuun reissulla me Janin kanssa haluttiin syödä hyvin ja etsittiinkin muutamia ravintoloita valmiiksi, joihin tehtiin pöytävaraus.

Yksi näistä ravintoloista oli Michelin-listalle päässyt 20 Eiffel, joka sijaitsi aivan Eiffel-tornin kupeessa. Ravintolassa olisi ollut mahdollisuus syödä myös terassilla, josta oli suora näkymä Eiffel-tornille, mutta meidän siellä ollessa ilma oli aika viileä ja päätimme syödä sisällä. Terassipaikkoja ei saanut varattua vaan ne olivat täysin tuurista kiinni. Meidän syömään mennessä niitä olisi kuitenkin ollut ja niitä tarjottiinkin meille ravintolaan mennessä.

Olimme varanneet pöydän tosiaan etukäteen ja varatessa näkyi, että tarjolla on ateriakokonaisuus, joka maksaa 37€. Tähän kuului alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, jotka sai listalta valita.

Olin tutkinut ennen matkaa ruokalistoja, koska olen moniallerginen eikä useinkaan ravintolan annokset minulle sovi. Täältä ravintolasta minulle sopi useampi pääruoka, joten valikoimme tämän silläkin perusteella.

Olimme ennen tätä ravintolaa syöneet Michelin tähden saaneessa ravintolassa ja koska tämäkin ravintola oli saanut Michelin maininnan, oli meidän odotukset aika korkealla.

Toisin kuin Benoit-ravintolassa, täällä palvelu ei ollut läheskään yhtä laadukasta. Tarjoilijat puhuivat todella vähän ja huonosti englantia. Yritin selittää, etten voi syödä gluteenia ja tarjoilija näytti ymmärtävän asian, mutta (päätellen jälkiruoasta) ei selvästikään ymmärtänyt.

Myöskään alkuruoan kanssa tuotua leipää ei ollut mahdollista saada gluteenittomana, joka oli mielestäni aika iso miinus. Tämä oli kuitenkin tosi yleistä Pariisissa, joten en ollut kovinkaan yllättynyt.

Jani tilasi alkuruoaksi etanoita ja chorizoa, minä tilasin punajuurisalaatin. Alkuruoka oli molemmilla oikein hyvää.

Pääruoaksi minä tilasin kania tomaatti-hunajakastikkeessa. Liha irtosi luusta kivasti ja ruoka oli maukasta. Se oli kuitenkin mun makuun aika suolaista.

Jani tilasi possun poskea perunoilla ja punaviinikastikkeella. Janin ruoka oli minunkin mielestä paljon paremman makuista kuin mun oma.

Ruoka oli ihan hyvää ja hintakin oli ihan ok näille, mutta ehkä se palvelun, ruoan ja kokonaiselämyksen laatu oli niin paljon korkeammalla Benoitissa, että tämä ei yltänyt mitenkään sille tasolle. Jos oltaisiin käyty täällä ensin, niin ei varmaan olisi ollut mitään pahaa sanottavaa. Palvelua saatiin kuitenkin selvästi huonommin me ja pari muuta turistia kuin ranskaa puhuvat.

Jälkiruoaksi me tilattiin kaksi erilaista jälkiruokaa ihan sillä, että päästään maistamaan kahta erilaista jälkiruokaa. Muuten olisi varmasti molemmat suoraan tilattu crème brûlée.

Minä tosiaan kysyin vielä jälkiruokaa tilatessa tarjoilijalta, että mikä jälkiruoka olisi varmasti gluteeniton ja hän kävi asian tarkistamassa keittiöstä. Hän suositteli sitruunamoussea, jossa oli mukana jäätelöä ja marenkia. Olihan se muuten gluteeniton, mutta annoksessa oli pohjalla keksiä, joka ei varmasti ollut gluteenitonta. Söinkin marengin ja moussen päältä ja Jani söi loput.

Jani tilasi pähkinäisen crème brûléen, joka oli taivaallista.

Ravintola oli ihan kiva kokemus ja ruoka oli hyvää, mutta en ehkä menisi itse sinne enää uudelleen syömään. Jos palvelu olisi ollut parempaa, olisin varmasti toista mieltä.

Onko sulla ravintolasuosituksia pariisiin?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Benoit -Pariisilaista asiakaspalvelua parhaimmillaan

Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume

Mitä pakkasin mukaan Pariisiin viideksi päiväksi?