Äitiä (vähän) väsyttää

Alkuraskaudesta minulla oli niin huono olo vuorokauden ympäri, että kuljin kotona ämpärin kanssa joka paikkaan. Kun pahoinvoinnista päästiin, tuli tilalle aivan hirvittävä närästys. Loppuraskaudesta jokainen paikka alkoi olla jo niin hellänä, ettei hyvää asentoa vain löytynyt.  Sanomattakin selvää, ettei nukkuminen ollut erityisen helppoa raskauden aikana.

Vauva syntyi ja pahoinvointi, närästys sekä kolotus hävisivät. Vauvan unirytmi kuitenkin oli aivan vääränlainen. En tiedä johtuiko se siitä, että olin itse valvonut öisin raskauden aikana vai oliko vauvalla vaan oma rytminsä. Joka yö kuitenkin menimme nukkumaan viiden aikaan aamulla. Ei kovin hauskaa, kun isompi lapsi tulee kahdeksan aikaan herättämään ja olet saanut nukuttua vain muutaman tunnin.

Olen aina ollut hyvin herkkäuninen enkä nuku hyvin vieraissa paikoissa. Untani häiritsee usein ruohonleikkuri tai ulkona laulava lintu. Loppuraskauden aikana meidän makuuhuoneen nurkalla oli rakennustyömaa, jonka äänet ajoivat minut usein olohuoneeseen nukkumaan. Nyt rakennustyömaan tilalla on onneksi uusi lähikauppa, jonka piha on rauhallinen aamuisin.

Myös yöimetykset veivät veronsa. Kahlasin päivien läpi zombiena ja aamut olivat tuskaa. Edes se kuuluisa kahvi ei auttanut, koska ensin olisi pitänyt opetella juomaan sitä.

Vauva menee nykyään huomattavasti aiemmin nukkumaan, mutta herää edelleen öisin neljästä kuuteen kertaan. Yleensä hän rauhoittuu pullolle, pelkkä tutti ei kelpaa. Meillä myös nukutaan perhepedissä vähintään puolet yöstä, koska öisin vauva ei rauhoitu kuin viereen. Ainoa, joka helpottaa, on läheisyys. Huono puoli tässä on se, ettemme me saa kunnolla nukuttua, kun varomme vauvaa koko ajan.

Yöt ovat olleet katkonaisia viimeisen puolitoista vuotta eikä loppua näy. Väsyneenä on vaikea nähdä valoa tunnelin päässä. Onneksi aamuisin voi tuijotella nukkuvaa isiä ja vauvaa miettien kuinka onnekas onkaan, kun saa olla heidän vieressään.