Årstaviken Hotell, Tukholma
0
Tukholma on yksi meidän lempimatkakohteita, koska sinne on edullista matkustaa, se on lähellä ja siellä on ihan suunnattomasti nähtävää ja tehtävää. Käymmekin yleensä Tukholmassa jollain kokoonpanolla pari kertaa vuodessa. Osaksi tämän mahdollistaa Silja Linen etuasiakkuus, joka kerryttää meille joka matkustuskerralla bonusta, jonka ansiosta seuraava matka on aina aika edullinen. Hyödynnämme yleensä myös joka vuosi tulevat jouluetusetelit.
Olemme usein käyneet vain risteilyllä ja olleet maissa sen kuutisen tuntia mikä siellä on aikaa olla. Nyt olemme kuitenkin uskaltautuneet jo muutaman kerran hotelliinkin yöksi ja kulkeneet laivalla vain reittimatkoja risteilyn sijaan. Tällä tavalla Tukholmassa ehtii tehdä niin paljon enemmän.
Joka kerralla olen hotellissa ollessamme ottanut kuvat blogia varten, mutta postaukset ovat unohtuneet jonnekin blogin luonnosten syövereihin. Nyt olenkin tehnyt itselleni uuden vuoden lupauksen, että alan kirjoittaa näitä Tukholma-postauksia ulos, joten tänä vuonna saatte nauttia useamman hotellin ja museon esittelystä. Olemme menossa Tukholmaan taas maaliskuussa, joten saatanpa esitellä muutaman ravintolasuosikin myös!
Olimme Melissan kanssa elokuussa 2017 Tukholmassa kahdestaan katsomassa Melissan lempibändiä 5 Seconds of Summeria Gröna Lund-huvipuistossa. Koska konsertti oli vasta illalla, tarvitsimme reissulle majapaikan. Olimme varaamassa hotellihuonetta sen verran myöhässä, että kaikki keskustan hotellit olivat joko täynnä tai kauhean kalliita. Löysinkin kivan hotellin hieman ydinkeskustaa kauempaa ja varasin huoneen hotels.comin kautta. Varaan yleensä aina hotellihuoneet sitä kautta sekä kotimaan että ulkomaan matkoille, koska sitä kautta ne on myös helppo perua, jos matka äkillisesti peruuntuukin.
Årstaviken Hotell on ison sairaalan vieressä ja osa sen kerroksista toimiikin sairaalahotellina. Meidän kerros oli ilmeisesti kokonaan normaalissa hotellikäytössä, mutta seuraavassa kerroksessa toimi sairaalahotelli vastasyntyneille ja heidän vanhemmilleen.
Hotellille pääsee suht helposti julkisilla. Me kysyttiin reittiohjetta keskusaseman infotiskiltä, koska olin vähän epävarma millä meidän kannattaisi kulkea. Ei se infotiskinkään tyttö asiastaan kovinkaan varmalta vaikuttanut ja hän ohjasi meidät lähijunaan, joka kulki aika lähelle hotellia, mutta jouduimme sitten loppumatkan kävelemään käyttäen puhelimen navigaattoria. Onneksi nykyään on liittymät, joissa netti pelittää myös ulkomailla. Kävelymatkaa oli noin kilometri, johon kuului todella korkeat portaat, koska hotelli ja sen vieressä sijaitseva sairaala on rakennettu mäen päälle.
Pääsimme kuin pääsimmekin perille. Huoneemme ei ollut vielä aamulla valmis, koska olimme todella aikaisin liikenteessä. Jätimme matkalaukut hotellin matkatavarasäilytykseen ja kysyimme parempia reittiohjeita hotellin vastaanotosta.
Saimme tietää, että sairaalan edestä lähtee busseja melkeinpä nonstoppina. Bussilla voi kulkea muutaman pysäkin, että pääsee metroon eli tunnelbanaan, joka vie keskustaan. Taisipa joku bussilinja kulkea aika lähelle keskustaakin. Kannattaa kurkata SLn oma nettisivu ja katsoa aikataulut sieltä. Vaikka sivu on ruotsiksi, on etusivulla olevaa reittihakua ihan helppo käyttää vähän ruosteessa olevallakin ruotsin kielen taidolla.
Palasimme hotellille kolmen aikaan, jolloin saimme huoneen. Huone oli toimiva kahden hengen huone kahdella erillisellä sängyllä. Tuolla oli muute ihan älyttömän pehmeät ja mukavat sängyt ja tyynyt. Mielelläni olisin ollut synnytyksen jälkeen tuollaisessa hotellissa yötä. Kuopiossa ei vaan harmillisesti ole potilashotellia.
Huoneessa oli myös kirjoituspöytä ja vähän turha nojatuoli sekä pieni kaappi, johon sai ripustettua takin. Kylpyhuone oli tarpeeksi iso jopa pyörätuolia käyttävälle, mutta huone itsessään olisi ehkä ollut pyörätuolin kanssa aika ahdas.
 |
| Iloitsin kokovartalopeilistä, jota ei aina hotelleista löydy. |
Kävimme konsertissa Grönä Lundissa ja pääsimme vielä puolen yönkin jälkeen hyvin julkisilla takaisin hotellille. Hotellin edessä oli iso valotaideteos, josta hotelli oli helppo pimeässä tunnistaa.
Pakko muuten sanoa, että olen aika monesti nyt kulkenut myöhään noilla julkisilla Tukholmassa ja koskaan en ole siellä tuntenut oloani turvattomaksi. Siellä on asemilla vartijoita aina näkyvillä ja junissa konduktöörit kulkevat edestakaisin. Päivisin näkee paljon kodittomia kerjäämässä rahaa, mutta hekään eivät ole millään lailla hyökkääviä.
Aamupala oli runsas eikä oikeastaan mitään puuttunut. Valinnanvaraa oli useammalla pöydällä. Tarjolla oli hedelmiä, erilaisia leipiä, leikkeileitä, juustoja, muroja, puuroa, hedelmäsalaattia ja paljon muutakin.
Meissä aiheutti hilpeyttä tuo Kallen mätitahna, jota ehkä on kyllä aika usein Ruotsissa aamupalalla tarjolla. Enää siihen ei ole niin tullut kiinnitettyä huomiota hotellin aamupalalla.
Meissä aiheutti hilpeyttä tuo Kallen mätitahna, jota ehkä on kyllä aika usein Ruotsissa aamupalalla tarjolla. Enää siihen ei ole niin tullut kiinnitettyä huomiota hotellin aamupalalla.
Kaikista parasta hotellin aamupalalla oli kuitenkin se, että aamupalalle oli tullut myös vastasyntyneiden vanhemmat vauvojensa kanssa. Vauvat olivat niissä samanlaisissa sairaalasänkykärryissä kuin Suomessakin. Aamupalalle mentäessä ruokasalissa oli jo noin 10 vauvaa ja ainakin viisi uuttakin näimmekin aamupalan aikana.
Joku saattaa ajatella, että vauvojen takia ruokasalissa oli kamala meteli. No ei ollut vaan juuri päinvastoin. Eihän ne vastasyntyneet tee oikein muuta kuin nuku, joten ruokasalissa oli ihan hiljaista, jos ei sitä isien lepertelyä lasketa mukaan. Ihana oli katsella niitä vanhempia ja miettiä vuoden takaisia aikoja. Äidit olivat vielä ehkä vähän väsyneitä rankasta synnytyksestä ja keskittyivät syömään ja keräämään voimiaan. Isät sen sijaan unohtivat juoda kahvinsa kuumana, koska olivat ihan niiden vastasyntyneiden lumoissa.
Ja niin oltiin muuten mekin Melissan kanssa. Olisimme olleet varmaan puolet nopeammin valmiita, jos ei olisi ollut niitä kaikkia vauvoja siellä ihasteltavana.
Uloskirjautuminen onnistui helposti ja matkatavarat olisi saanut jättää vielä päiväksi säilöön, jos olisi tarvinnut. Plussaa siitä, että kaikki työntekijät puhuivat hyvin englantia.