Viisi mun suosikkiblogia
2Sen lisäksi, että kirjoitan tätä blogia, luen muutamaa blogia itsekin ahkerasti. Tässä niistä viisi mun suosikkiblogia.
Iina Hyttinen (But I’m a Human not a Sandwich)
Iinan blogi on varmaan niitä ensimmäisiä blogeja, joita koskaan aloin lukea. Iina on saanut esikoisensa nuorena ja osasin samaistua siihen tilanteeseen. Hänellä tosin on ollut toimiva parisuhde siitä asti ja ehkä siksikin aloin aluksi lukemaan hänen blogiaan ja koukutuin, kun oma tilanne oli aivan erilainen.
Iina on mahtava ihminen (oon tavannut hänet useampaan otteeseen) ja aivan yhtä iloinen ja positiivinen myös oikeasti. Hänellä on ihana ote perhe-elämään ja blogikin täyttyy positiivisista asioista. Blogi ei päivity enää samaa tahtia kuin alkuaikoina, koska hän on siirtynyt enemmän Instagramiin, mutta edelleen joka vuosi tulee esimerkiksi suosittu joulukalenteri. Iinan IG on myös ihan mun lemppari.
Saran blogin löysin muutamia vuosia sitten. Seurasin häntä kyllä IGssä jo aiemmin, mutta blogiin en ollut eksynyt. Sara kertoo ihanan arkisistakin jutuista blogissaan ja vaikka hän on jo tunnetumpi, on ote edelleen tosi helposti lähestyttävä. Ja siitä tykkään Saran kanavissa muutenkin, että hän tekee ammattimaisella otteella töitä, mutta vaikuttaa silti siltä, että jalat on maassa.
Oltiin Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kanssa yhtä aikaa bloggaajana Kaksplussalla ja sieltä jäin seuraamaan hänen juttujaan. Jossain vaiheessa itsekin suurperheestä haaveilleena on ihanaa seurata miten heidän perheellään menee.
Iida on ihan mahtava persoona ja aloin seurata häntä jo pitkä aika sitten. Kun hän odotti esikoistaan ja jäi yksinhuoltajaksi, samaistumispintaa oli paljonkin. Ollaan Iidan kanssa juteltu IG:n kautta muutamia kertoja, kun meillä on tosiaan se yksinhuoltajatausta molemmilla ja nyt oon iloinnut hänen ihanasta perheestään, joka tässä matkan varrella on kasvanut.
Iida on upea ihminen ja blogi on visuaalisesti kaunis.
Jennin kanssa me ollaan molemmat muutettu tänne Vaikuttajamedialle Kaksplussalta. Ollaan molemmat aloitettu blogit pienillä seuraajilla ja Jenni on kasvattanut blogiansa upeasti viime vuoden aikana.
Jennin blogi (ja IG) on visuaalisesti kaunis, upeasti kirjoitettu ja kaiken tämän päälle hän on aivan upea ihminen. Ollaan juteltu ja tavattu monta kertaa, joten tiedän tämän faktaksi. Kannattaa ottaa Jenni seurantaan.
Kuvakaappaukset blogeista oon ottanut blogit.fi-sivulta, jossa pystyt seuraamaan blogeja. Mun blogi löytyy sieltä myös eli ota TÄSTÄ se seurantaan!
Oliko mun viisi suosikkiblogia sulle ennestään tuttuja?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Beth O’Leary : Törmäyskurssi
*Sisältää mainoslinkkejä
*Kirja saatu arvostelukappaleena WSOY
Beth O´Learyn kirja Törmäyskurssi on ihana ja samalla raastava lukukokemus. Luin kirjan muutaman illan aikana, koska en vaan voinut laskea sitä käsistäni. Tämä oli kyllä odotettavissa, koska kaksi edellistä hänen kirjaansa, Kimppakämppä ja Vaihtokauppa, ovat olleet myös yhtä koukuttavia.
Törmäyskurssi kertoo Addiesta, joka lähtee siskonsa kanssa road tripille kohti ystävänsä Cherryn häitä. Häät järjestetään Skotlannissa ja matkaan lähdetään Lontoon liepeiltä, joten matka-aika on pitkä. Addien sisko, Deb, on varustautunut matkaan sekä naposteltavilla että rintapumpulla ja kylmälaukulla, koska hän edelleen imettää esikoistaan. Auton kyydissä on myös Cherryn työkaveri Rodney, joka oli pyytänyt tytöiltä kyytiä häihin.
Ennen kuin matka ehtii edes kunnolla alkaa, Addie ja Deb ajavat kolarin. Toisessa autossa on yllättäen Addien eksä Dylan ja hänen paras ystävänsä Marcus. Dylanin ja Marcusin auto hinataan korjaamolle ja koska aikataulu on tiukka, lupautuu Addie ottamaan heidät kyytiin.
Autossa on tiivis tunnelma ja lukija pääseekin pomppimaan sekä nykyhetkessä että neljän vuoden takaisissa tapahtumissa niin Addien kuin Dylanin näkökulmasta. Mä rakastan sitä, että kirjoissa päästään molempien päähenkilöiden pään sisälle, koska se tuo kirjaan aina ihan erilaista syvyyttä.
Tässä kirjassa seurataan Addien ja Dylanin suhteen syntymistä, syvenemistä, heidän äkillistä eroaan, sen jälkimaininkeja ja tuota kiusallista automatkaa Cherryn häihin. Jokainen hahmo tulee tutuksi ja vaikka aluksi vihasin yli kaiken Marcusin hahmoa, oli hän kirjan lopussa mun mielestä jo ihan ok tyyppi.
Kirjassa kuitenkin oli tosi monta asiaa, jotka joko oli menneet kirjailijalta kirjoittaessa sekaisin tai sitten suomentajalta oli mennyt jotain ohi.
Alussa oli tosi sekavaa kuka ajaa ja kenen autoa. Välillä sanottiin Dylanin ajavan isänsä autoa, välillä Marcusin isän autoa ja välillä Dylanin omaa autoa. Kirjan edetessä käy selväksi, ettei auto voi olla Dylanin tai hänen isänsä. Juttelin tästä ystäväni kanssa, joka oli myös lukenut kirjan vähän aikaa sitten ja hän oli kiinnittänyt huomiota aivan samaan asiaan. Myös Debin ja Addien autosta oli hieman epäselvyyksiä. Autosta puhuttiin Debin autona, mutta yhdessä kohtaa Addie sanoi maksavansa vakuutuksen autoon. Jotenkin tosi sekavaa.
Toisekseen mua häiritsi se, että Deb varastoi rintamaitoaan kylmälaukkuun koko matkan ajan. Jotenkin en usko, että se säilyy siellä koko viikonloppua. Ehkä se oli sähkökäyttöinen kylmälaukku ja rintamaito oikeasti säilyi, mutta tää kuulosti kummalliselta.
Muuten kirja oli oikein mainio ja tykkäsin sen juonikuvioista. Rakastin Addien ja Dylanin välistä kemiaa ihan alusta loppuun ja tykkäsin henkilöhahmoista.
Beth O´Learysta on hurjaa vauhtia tulossa yksi mun lempikirjailijoista, koska hänen kirjansa ovat mukaansatempaavia, hauskoja ja niin liikuttavia. Jos et oo vielä lukenut hänen kirjojaan ja kaipaat jotain kevyttä luettavaa, suosittelen hakemaan hänen kirjojaan kirjastosta tai kuuntelemaan äänikirjapalveluista.
Ja hei, Kimppakämpästä on tehty myös minisarja, joka ainakin tällä hetkellä (helmikuu 2024) löytyy Yle Areenasta.
Kirja äänikirjapalveluissa: *BOOKBEAT | *NEXTORY | *STORYTEL | *PODIMO
Onko Beth O’Learyn kirjat sulle tuttuja? Onko Törmäyskurssi jo luettu?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA, KIRJAVALINTOJA JA JUTTUJA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS: