Hae
Colour Outside the Lines

Tämä vai tuo?

Bongasin tämän postauksen idean Iidan matkassa-blogista ja ajattelin, että olisi itsekin hauska täyttää tällainen tämä vai tuo? -postaus. Tykkään muutenkin aina täytellä tällaisia blogikyssäreitä, joissa lukijallekin avautuu mun ajatuksen juoksu paremmin.

iso kaupunki / pieni paikkakunta

Tykkään Kuopiosta tosi paljon, koska tämä ei ole liian iso kaupunki, mutta ei myöskään liian pieni. Toisinaan haaveilen maalle muutosta, mutta en todellisuudessa ehkä kestäisi maaseudun hajuja ja ötököitä. Joku pieni paikkakunta voisi toisaalta olla kiva, mutta just nyt on hyvä näin.

En välttämättä haluaisi asua tätä suuremmassa kaupungissa vaikka tykkäänkin niihin matkustaa.

aamut / illat

Olin aiemmin ihan iltaihminen, mutta päivätyö on tehnyt minusta selvästi aamuihmisen. En enää viikonloppuisinkaan nuku kovin pitkään ja jotenkin tuntuu, että aamuisin saan enemmän aikaiseksi kuin iltaisin. Vapaapäivinäkin aina haaveilen meneväni takaisin nukkumaan kun lapset lähtee kouluun, mutta huomaan tekeväni kuitenkin kotitöitä, opiskelevani tai kirjoittavani blogia ja oikeasti olevani tehokkain niinä aamun ensimmäisinä tunteina.

kesä / talvi

Mä tykkään tosi paljon talvesta, oon oikeastaan aina tykännyt. Kesäkin on kiva, mutta jos on liian kuuma niin en oikein välitä kesästä. Joten pakko valita talvi.

kevät / syksy

Tykkään enemmän syksystä, koska ruska ja putoavat lehdet on niin kauniita. Syksyllä on myös jotenkin ihanan kirpsakka ilma hengittää.

Kevään loskasta en oikein tykkää, koska aina on sukat märät. Muutenhan luonto on oikeasti aika kaunis puhjetessaan kukkaan. Siitepölylle allergisena kevät ei oikein ole muutenkaan mun juttu, kun on niin vaikea hengittää.

elokuvat / sarjat

Sarjat ehdottomasti. Niissä pääsee tutustumaan päähenkilöihin niin paljon paremmin kuin elokuvissa. Tykkään kyllä katsoa myös elokuvia, mutta silti valitsen sarjat.

puhelut / viestit

Ennen tykkäsin puhua puhelimessa, mutta nykyään laitan aina vaan viestejä. Aika usein laitan ääniviestejä, jos asia on yhtään pidempi ja ne ovatkin ehkä niitä tämän ajan puheluita.

sushi /tacot

Oon allerginen kalalle, joten en voi syödä sushia. Sushipaikoissa kun ei voida taata, ettei kontaminaatioriskiä ole.

Tacot on yksi mun lemppariruoka, joten tämä oli helppo valinta.

aamupala / illallinen

Hotelliaamupala on yksi mun lemppariasia, mutta (taas) moniallergisena valitsen kuitenkin illallisen. Yleensä aamiaisen antimet on mulle usein aika rajalliset, myös hotellissa.

Illallisella ruokia on helpompi muunnella ja tilata sellaista mikä oikeasti käy mullekin. Ehkä myös tykkään illallisen antimista enemmän.

aina myöhässä / aina ajoissa

Ennen olin aina myöhässä joka paikasta, nyt osaan jo ajoittaa lähtöni ja saapumiseni hieman paremmin. Tai en ainakaan ole samanlainen aikaoptimisti kuin ennen. En kuitenkaan ole superajoissa ikinä missään.

haaveilija / realisti

Olen aika realisti, mutta toisaalta myös haaveilen asioista ihan päivittäin. En kuitenkaan ajattele haaveilevani mahdottomista asioista vaan haaveet on usein aika realistisia.

”If you can dream it, you can do it”. -Walt Disney

 

autolla / kävellen

Meen ehkä vähän liiankin usein autolla joka paikkaan. Nyt on vähän pitänyt opetella taas käyttämään bussia ja kävelemään osa matkasta, kun meidän auto on ollut yli viikon korjaamolla ja on siellä vielä useamman viikon.

Autolla siis, mutta yritän opetella enemmän menemään kävellen lyhyitä matkoja.

kotona / viihteellä

En ole koskaan ollut viihteellä viihtyjä. Se saattaa johtua siitä, että sain lapsen 18-vuotiaana kun kaikki muut alkoivat käymään baareissa. Olin raskaana ollessani muutamia kertoja kuskina, mutta koska en juonut kuten muut, en koskaan oikein älynnyt niiden baarien viehätystä. Enkä oikein vieläkään tajua.

Kotona tykkään olla ja minusta olisi paljon mukavampi viettää iltaa ystävien kanssa kotona kuin lähteä illan päätteeksi baariin.

introvertti / ekstrovertti

Aiemmin olin täysillä ekstrovertti, mutta nykyään olen ehkä aika introvertti. Olen kyllä puhelias ja seurallinen eikä minua haittaa olla ihmisten kanssa, mutta mun on vaikea sopeutua uusiin ihmisiin. Siksi esimerkiksi PR-tilaisuuksiin meno yksin hirvittää enkä kovinkaan usein käy missään, jos en tiedä jo tuntevani paikan päältä jonkun.

(Ei sillä, että täällä Kuopiossa kovin usein niitä PR-tilaisuuksia olisikaan)

spontaani / suunniteltu

Haluaisin olla spontaanimpi, mutta aika usein suunnittelen esimerkiksi matkoille edes jonkinlaisen rungon. Jani on aika samanlainen ja selvästi kaipaa sellaista runkoa, jonka mukaan mennään.

Viikonloppuisin ei niinkään suunnitella mitä tehdään, mutta harvoin kovin spontaanisti tehdään mitään.

syödä ulkona / kokata itse

Tykkään tehdä ruokaa, mutta myös syödä ulkona. Kyllä mä silti sanoisin, että kotiruoka voittaa ulkona syömisen, koska en nyt ihan joka päivä haluaisi syödä ulkona.

Silloin tällöin on kuitenkin kiva käydä ravintolassa.

Instagram / TikTok

Instagram ehdottomasti. Tykkään jakaa Instagramiin päivittäin arkeani ja jotenkin TikTok ei ole koskaan tuntunut sellaiselta alustalta, jossa niin paljon haluaisin jakaa elämääni. Oon kuitenkin miettinyt, että aloittaisin tekemään TikTokiin tekemään kirjoista sisältöä, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi kuvattua videoita. Jotenkin tuntuu, että mitä kauemmin oon odottanut TikTok-videoiden kuvaamisen aloittamista, sitä isommaksi kynnys niiden kuvaamiseen on kasvanut.

Kun mun esikoinen oli teini, hän kielsi minulta TikTokiin videoiden laittamisen, koska se olisi ollut kuulemma noloa. Siksi en aloittanut TikTokia, kun se oli uusi juttu ja jotenkin nykyään sen aloittaminen tuntuu tosi vaikealta. Ehkä tämä on nyt sellainen asia, jossa pitää vaan olla spontaanimpi tai ainakin rohkeampi.

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Viime viikolla….

Ihana second hand löytö – oversize neuletakki

Deitti-ilta

La Vallée Village – Pariisin outlet-kylä lähellä Disneylandia

Viime keväisellä Pariisin matkalla ei menty Disneylandiin, mutta käytiin La Vallée Village designer outlet-kylässä lähellä Disneylandia.

Oltiin Pariisissa pitkä viikonloppu toukokuussa, jolloin Disneylandin lippujen hinnat oli huipussaan ja luultavasti puistossa olisi ollut todella paljon ihmisiä. Itseni tuntien myös tiesin, ettei mulle olisi riittänyt puistossa vain yksi puolikas päivä, joten jätettiin Disneylandissa käynti tarkoituksella hamaan tulevaisuuteen, jolloin lapsetkin olisi mukana.

Päätettiin kuitenkin käyttää puolikas päivä designer outlet-kylän kiertämiseen. Olin suunnitellut ennen matkaa, että ostaisin itselleni käsilaukun ja harkitsin pitkään Pariisista ostavani Polenen nahkaisen laukun, mutta päätimme kuitenkin katsoa laukkua ensin outlet-kylästä.

Varasimme jo kotoa käsin shuttle-bussikuljetuksen outlet-kylään. Se oli helppoa heidän omilta nettisivuiltaan.

Matkan olisi pitänyt maksaa 30€/aikuinen, koska me oltiin varattu shuttle-kyyti puolen päivän reissulle. Jostain syystä nettikauppa kuitenkin veloitti meiltä 25€/aikuinen, joka oli koko päivän shuttlen hinta. Tämä hinta oli siis molempiin suuntiin ja katsottiin, että hinta junalipuille olisi ollut melkein samaa luokkaa. Juna-asemalta olisi pitänyt myös osata suunnistaa oikeaan suuntaan. Tämä kyyti vei suoraan porteille ja lähtikin helposti läheltä meidän hotellia, joten maksettiin shuttle-kyydistä oikein mielellämme.

Saatiin kyytiin mennessä tarrat, joihin oli merkattu missä olemme jäämässä pois ja tarra piti liimata näkyville paidan etuosaan. Luultiin, että shuttle-kyyti vie vain tuonne outlet-kylään ja melkein itku pääsi, kun tajusin, että osa kyydissä olevista on menossa Disneylandiin. Vielä enemmän meinasi itkettää, kun kyyti ajoikin ensin Disneylandin porteille ja linnan huippu tuli näkyviin. Olin koko ajan ajatellut, ettei mua haittaa, että mennään Pariisiin enkä pääse Disneylandiin, koska me ei mennä näköetäisyydelle tai edes käydä lähellä puistoa, mutta se, että oltiin porteilla menemättä sisään, teki kipeää. Onneksi ollaan sovittu vievämme lapset joskus vielä Disneylandiin niin ei tarvinnut harmitella sitä ihan liikaa.

Oltiin lähdetty hotellilta matkaan jo ennen yhdeksää ja perillä outlet-kylässä oltiin vähän kymmenen jälkeen. Ei oltu syöty aamupalaa, koska ajateltiin tuolta löytyvän jonkun kivan kahvilan, jossa voidaan syödä aamupala. Olihan siellä aamupalaa tarjolla, mutta vain yksi vaihtoehto ja se oli täynnä gluteenia. Mä söin vähän hilloa ja juotavaa, Jani veti kaksi aamupalaa. Ei oltu ihan varmoja mitä kaikkea tuo aamupala sisältää, joten tilattiin molemmille siksi oma.

Asiakaspalvelu tuolla ravintolassa ei myöskään ollut kovinkaan hyvää. Lähinnä ravintolasta myös jäi mieleen vaan ampiainen, joka pörräsi meidän ympärillä koko ajan sisällä ravintolassa. Ei kauhean hyvä mielikuva, mutta se siitä jäi mieleen.

Pakko sanoa tähän väliin, että huomattiin vasta koko outlet-kylä kierrettyämme, että vieressä sijaitsee todella suuri ostoskeskus, jossa sen toisen puolikkaan päivästä olisi saanut helposti kulumaan. Ei oltu tajuttu tätä ollenkaan etukäteen ja tuolta olisi varmasti löytynyt minullekin jotain sopivaa aamupalaa, jos olisi sen olemassaolosta tiedetty. Käytiin siellä lounaalla mäkkärissä, koska ei jaksettu odottaa ruoan saapumista muualla ja mulla varsinkin oli aivan järkyttävä nälkä jo siinä vaiheessa. Mäkkärissä ei ollut (yllätys, yllätys) gluteenitonta sämpylää tarjolla, joten vähän riskillä söin pelkän pihvin hampurilaisesta. Mullahan siis ei ole keliakia vaan vatsa ei kestä viljaa, joten sinänsä tuo ei ollut vaarallista.

Suomeen verrattuna tarjonta oli aika samanlainen, mutta tarjolla oli myös macaronseja jälkiruoaksi. Ja mukit oli uudelleenkäytettäviä, tehty muovista eikä pahvisia kertakäyttöisiä kuten meillä.

Kierrettiin aika moni liike, mutta ei löydetty kauhean suuria ostoksia. Katselin useampaakin käsilaukkua, mutta mikään ei sykähdyttänyt niin paljon, että olisin halunnut sen ostaa ja lähdin pois siis ilman laukkua. Ainut laukku mikä ehkä jäi vähän mietityttämään, oli Coachin hauska ampiaislaukku, mutta en oikein välittänyt tuosta metallisesta hihnasta. Muuten laukku olisi ollut täydellinen.

Timberlandilta ostettiin Janille kengät sekä mulle tennarit ja varrettomia sukkia. On olleet muuten superhyviä käytössä!

Furlalta ostin korttikotelon, jota olin etsinyt. Mulla on Furlan lompakko, mutta se on aika iso ja joskus pienempi kotelo olisi käytännöllisemmän kokoinen.

Haaveilin jäätelöstä, mutta jono oli koko ajan todella pitkä enkä olisi voinut tuutin vohvelia syödä kuitenkaan. Ostin Ladureelta macaronseja, joista olin haaveillut koko reissun ajan ja Jani osti kahvilasta suklaisen croissantin sekä kahvin, kun odoteltiin shuttlen tuloa. Kahvilassakin oli aika paljon ihmisiä, mutta saimme pöydän, jossa pystyimme rauhassa istumaan vähän pidempään.

Ei niitä Laduréen macaronseja turhaan kehuta. Oli parhaita mitä oon ikinä maistanut ja jokaisen sentin arvoisia. Nämä oli myös vehnättömiä, kun aika monissa muissa käytettiin mantelijauhon lisäksi vehnäjauhoja.

Koska me ei oltu ostohousut jalassa eli ei oltu menty tuonne ihan urakalla shoppailemaan, olisi meille riittänyt huomattavasti lyhyempikin aika kuin mitä me outlet-kylässä oltiin. Paikalla oli paljon asiakkaita, jotka kantoivat isoa määrää pusseja eli he olivat oikeasti ostaneet paljon tavaraa. Outlet-kylä tarjosi myös pientä maksua vastaan palvelun, jossa ostokset sai jättää kassalle ja ne vietiin kaikki parkkipaikan läheisyydessä olevaan varastohuoneeseen, josta ne pystyi hakemaan ennen lähtöään. Tuo huone oli meidän shuttlen lähtöpaikan lähellä ja lähtiessä nähtiikin, kun joku tuli hakemaan ostoksiaan. Kaikki paperikassit oli niistä outlet-kylän kalleimmista liikkeistä ja niitä oli vähintään kolmekymmentä. Eli kyllä siellä osa ihmisistä oikeasti kulutti paljonkin rahaa.

Jos tykkäät ostaa merkkivaatteita ja tykkäät ostaa niitä alennuksella, on tää ihan käymisen arvoinen paikka. Ja täällä on helppo käydä myös Disneyland-reissulla, koska La Vallée Village outlet-kylä sijaitsee yhden junapysäkin päässä Disneylandista eli sinne pääsee nopeasti.

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

20 Eiffel -ravintola lähellä Eiffel-tornia

Le B’art – tunnelmallinen pieni bistro Sacre Couerin juurella

Viisi vinkkiä Louvreen

Benoit -pariisilaista asiakaspalvelua parhaimmillaan