Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume
0Oltiin Janin kanssa kaksin Pariisissa viime toukokuussa, jonka jälkeen en oo yksinkertaisesti ehtinyt purkaa kaikkia kuvia puhelimesta, saatikka sitten kirjoittaa kaikesta tänne. Tänä keväänä korjaan sen vääryyden ja kirjoitan vähintään kerran viikossa meidän matkasta jotain. Eli jos joku suunnittelee matkaa Pariisiin keväällä tai kesällä, niin vinkkejä satelee tänne pitkin kevättä.
Me oltiin yötä hotellissa, mutta meidän huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista. Aamiainen hotellissa olisi maksanut vajaan 25€ per nenä, joten päätimme skipata sen ja syödä aina muualla. Näin päästäisiin näkemään kahviloitakin paremmin.
Ekana aamuna Pariisissa me lähdettiin Les Hallesin ostoskeskukseen, koska siellä oli Lego Store ja Sephora. Lego Storessa me haluttiin käydä ja Sephorasta oltiin luvattu viedä esikoiselle tuliaisia. Meidän päästyä Les Hallesiin, Lego Storessa oli kuitenkin jonkinlainen maksupäätehäiriö menossa ja päätettiin sitten kävellä hetki siinä Les Hallesin ympäristössä, että saataisiin aika kulumaan. Ja nälkähän meidät yllätti, koska ei oltu syöty sitä aamupalaa vielä.
Meidän huomion herätti kauniisti koristeltu kulmaravintola, joten päätettiin mennä kurkkaamaan millainen aamiaislista heillä olisi.
Ravintola oli yhtä kauniisti sisustettu sisältäkin kuin ulkoa. Sisällä oli muitakin turisteja ja selvästi sisälle heidät kaikki ohjattiinkin. Ravintolassa oli myös katettu terassi, jossa istui jonkin verran paikallisia juomassa aamukahvejaan.
Meidät ohjattiin sisälle ja saatiin englannin kieliset listat, kun pyydettiin. Tarjoilijoista osa ei selvästikään puhunut ollenkaan englantia, koska ensimmäinen tarjoilija, joka meidät otti vastaan, haki toisen tarjoilijan meitä palvelemaan.
Paikka oli niin upean näköinen. Sisällä oli rauhallista, tosin meidän lähellä oli iso brittiperhe aamiaisella ja he olivat aika äänekkäitä. Saatiin kuitenkin pian rauhallisempi ympäristö, kun he poistuivat.
Jani tilasi aamiaisen, johon kuului patonkia, croissant, hilloa ja voita sekä tuoremehu. Mä tilasin tuoremehua ja omeletin, koska gluteenitonta vaihtoehtoa tuolle Janin aamiaiselle ei ollut. Ajattelinkin ja sanoin Janillekin ääneen, että onpa hyvä, kun omeletillahan mä pärjään kaikki aamiaiset. Voi miten väärässä olinkaan, koska tää oli ainut paikka meidän aamiaispaikoista, joista oikeasti sain kunnon aamiaista.
Jani tilasi näiden lisäksi kahvin. Vielä tässä vaiheessa me ei tajuttu, että jos tilaat vaan kahvin, sulle tuodaan espresso ja jos haluat kunnollisen kokoisen kahvin, täytyy tilata café americain. Opittiin se kyllä pian ja Jani sai kahvia vähän enemmän kuin pienen kupillisen kerrallaan.
Maksettiin aamiaisesta yhteensä vajaa 30€ eli se oli huomattavasti halvempi kuin meidän hotellin aamupala. Hotellin aamupala olisi ollut ilmeisesti aika lähellä tuota Janin aamiaista, joten mä en olisi siitä oikein saanut irti mitään näin vilja-allergisena.
Oltiin tosi tyytyväisiä ravintolaan ja pakko sanoa, että tämä oli paras aamiainen Pariisissa meidän reissulla. Suuri suositus siis tälle ravintolalle, jos satut olemaan joskus sen kulmilla.
Oletko sä koskaan syönyt aamiaista pariisissa?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA, AAMIAISIA JA REISSUJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Tammikuu on aina mulle kirppiskuukausi
En tiiä ootteko huomanneet, mutta tammikuu on aika usein kirppiksillä tosi hiljainen ja tammikuu ei ole monenkaan mielestä kirppiskuukausi.
Toisaalta ihan ymmärrettävää, jos joulun jälkeen on sellainen tavaraähky, ettei halua kotiin mitään uutta. Mutta mulle se ainakin on sellainen ihan päinvastainen kirppiskuukausi eli mulle tulee joulun jälkeen aina sellainen tavaraähky, että haluan siivota kaikki kaapit ja tehdä niihin tilaa.
Ei osteta nykyisin kauhean paljon lapsille lahjoja ja vielä vähemmän toisillemme, mutta silti jotenkin tammikuussa aina mua alkaa ahdistaa se tavarapaljous. Ehkä se johtuu siitä, että usein mun työt pakkautuu joulua edeltäville kuukausille eikä mulla oo samalla lailla aikaa pitää kaappeja siistinä kuin normaalisti.
Joten joka tammikuu mä karsin meidän tavaroita ja siistin kaappeja, kunnes iskee se lamaannus, kun olohuone on täynnä tavaraa, jotka on lähdössä pois enkä enää jaksa tehdä niille mitään.
Tänäkin vuonna kävi niin. Ensin innoissani siivosin kaappeja monta päivää, täytin kuusi isoa ikeakassillista ja siinä ne sitten olohuoneessa seisoivat pari viikkoa, kun en jaksanut alkaa purkaa sitä kasaa. Tai ehkä suurempi ongelma oli se, että osa tavaroista oli sellaisia, jotka voisi myydä jossain myyntikanavassa, mutta kuvaaminen, myyminen ja lähettäminen tuntui hetken jotenkin ihan ylivoimaiselta hommalta
Sain kuin sainkin lopulta otettua itseäni niskasta kiinni ja hinnoiteltua osan kirppikselle ja osan kuvattua Toriin. Osa on vielä odottamassa kuvaamista ja aika paljon tavaraa lähti ihan vaan SPR:n Konttiin lahjoituksena. Pari jätesäkillistä vietiin ihan vaan roskiinkin.
Mä oon aika hyvä karsimaan tavaraa ilman huonoa omatuntoa. Oon hävittänyt jonkin verran myös lahjaksi saamaani tavaraa, jos ne on oikeasti olleet kaapissa vuosia käyttämättä, koska vaikka lahjan takana on varmasti ihana ajatus, en mä tee mitään tavaralla, jolle ei ole käyttöä ja jota joku muu voisi mielellään käyttää. Siksi rakastan nykyään aineettomia lahjoja.
Vielä olisi jotain tavaraa tästä kaappien siivouksesta laittamatta eteenpäin, mutta olohuoneessa näkyy jo lattia ja siitä oon iloinen. Monta kaappiakin on vielä siivoamatta, mutta onhan tässä koko vuosi aikaa.
Jotenkin mun on vaan niin paljon helpompi hengittää, kun joka paikka ei ole täynnä tavaraa tai kun ainakin jokaisella tavaralla on oma paikka. Siksi aion tällä viikolla saada tuon olohuoneen siivottua loppuun ja vietyä ne tavarat joko kierrätykseen tai kirppikselle. Torissa myynnissä oleville tavaroille pitää keksiä joku oma hylly.
Iskeekö sinuunkin kaappien siivous into joka tammikuu?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA KIRPPISTELYJÄ MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Viime aikojen kirpparilöytöjä 6-vuotiaalle