Mun ihana, pieni, rakas esikoinen on jo täysi-ikäinen
0Mun ihana, pieni, rakas esikoinen täytti jo 18 eli on täysi-ikäinen. Vastahan hän oli ihan pieni vauva eli miten mä voin olla jo täysi-ikäisen äiti?
Hänestä on kasvanut itsenäinen, oman arvonsa tietävä ja itseään rakastava nuori nainen, joka ei suostu jäämään muiden jalkoihin. Hän tietää mitä tahtoo ja mitä täytyy tehdä saadakseen sen.
Ja en voisi olla yhtään ylpeämpi!
Pieni muistojen matka kuvien muodossa nyt hänen synttäreiden kunniaksi.
Minä ja esikoinen hänen ristiäisissään. Mun 19-vuotissynttärit oli ihan kulman takana.
Oltiin mun äitin kanssa museoretkellä Kuopion keskustassa. Veloursetit oli 2005 kova juttu.
Esikoinen puoli vuotiaana. Mä olin lähdössä viettämään ystävän synttäreitä ja lapsi taisi tajuta, että lähden pois.
Caravan-alueen joulujuhlassa. Rakastin yli kaiken tuota asua, joka ei ehkä enää olisi niin muodikas kuin silloin.
Versaillesissa vuonna 2012 eli esikoinen on tässä 7-vuotias.
Pariisin Disneylandissa samalla reissulla 2012.
Harvahammas ehkä 8-vuotiaana. Esikoiselta lähti muihin verrattuna tosi myöhään hampaat.
Ekassa kuvassa lähdössä Kroatiaan 2016 ja toisessa Ed Sheeranin keikalla 2019.
Kotisohvalla pelaamassa Mario Kartia 2019.
Viime keväänä Tukholman laivalla.
Elokuussa 2022 Janin ja minun häissä.
Rakas täysi-ikäinen esikoinen.
Vaikka kasvaisit kuinka vanhaksi ja itsenäiseksi, sä olet aina se, joka teki minusta äidin.
Esikoisella on jo kova kiire aikuistua ja itsenäistyä, mutta toivottavasti hän vielä hetken malttaisi asua meidän kanssa. Vaikka hän itse on valmis aikuistumaan, luulen että minä en ole valmis siihen. Vaikka tottakai me hänen valintojaan tuetaan täysillä mihin hän sitten päätyykin. Onnea vielä kerran, mun täysi-ikäinen esikoinen!
Onko sulla vinkkejä täysi-ikäiselle?
TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Minä tammikuussa x 10
Näin joskus jonkun blogissa tämmöisen hauskan kuvasarjan, johon oli otettu monelta eri vuodelta. Mun julkinen blogi täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Sitä ennen kirjoitin pari vuotta lähinnä itselleni ja todella rajatulle yleisälle.
Tänä vuonna siis jaan joka kuussa 10 kuvaa itsestäni siinä kuussa-yhden kuvan jokaiselta blogin vuodelta. Nyt vuorossa 10 vuoden tammikuut.
2013
2013-2014 laihdutin melkein 30 kiloa ja olin niin ylpeä itsestäni. Otin siis peiliselfieitä melkein joka päivä (ihan kuin tää olis muuttunut 10 vuodessa mihinkään).
Olin kuitenkin superonneton ja oikeasti saatoin kävellä 20 kilometrin lenkkejä, laskin kaloreita ja menin tosi usein nälkäisenä nukkumaan. En siis todellakaan laihduttanut oikein vaan näännytin itseäni. Rakastin kuvan kenkiä yli kaiken ja kun ne oli kulutettu ihan puhki, itkin verta. Nykyään en enää edes osaa kävellä korkkareilla.
2014
Kuva napattu tammikuun postauksesta And if you are in love, then you are the lucky one . Muistan miten rakastin yli kaiken tuota puhelimen kuorta ja näitä hiustenpidennyksiä. Ei ne ehkä kovin luonnolliset olleet, mutta rakastin niitä silti. Tuo oli muuten mun ensimmäinen älypuhelin ikinä, joku iphonen tosi aikainen malli.
2015
Kuva napattu tammikuun postauksesta Tämän viikon touhuja. 2015 tqmmikuussa oltiin asuttu Janin kanssa jo melkein puoli vuotta yhdessä.
2016
2015 aloitin International Business-linjalla polkuopiskelijana ja olinkin innoissani uudesta koulutuksesta. Kävin opiskelijabileissä, olin mukana viikon vaihdossa Alankomaissa ja muutenkin opiskelin tosi innokkaasti.
2017
Tammikuussa 2017 olin äitiyslomalla vauvan kanssa, joka ei nukkunut ikinä yöllä. Olin ihan loppu vaikka ei se ehkä ulospäin näkynyt. Myöhemmin mulla todettiinkin synnytyksen jälkeinen masennus, jota varmaan edesauttoi tuo unettomuus.
2018
Mulla on ollut vaan 2018 vuoden alussa ripsienpidennykset. Oon miettinyt niitä monesti sen jälkeenkin, mutta koskaan en oo raaskinut ottaa. Ehkä mä tänä vuonna vihdoin otan ne.
2019
Tammikuussa 2019 käytiin teinin kanssa Tukholmassa konserttimatkalla ja me ollaan aina kuljettu Tukholmaan laivalla. Tuolla kerralla kuljettiin Turusta tukholmaan eikä kauheasti tykätty laivasta, kun ollaan totuttu Helsingistä kulkeviin.
2019 aloin olla suht tyytyväinen ulkonäkööni enkä enää ottanut siitä samalla tavalla paineita kuin ennen. Silloin aloin myös enemmän ottaa asukuvia ja uskaltamaan kameran eteen. Noi kengät oli mun ihan lempparit ja kulutin ne puhki asti ennen kuin, melkein itkun kanssa, luovuin niistä.
2020
Tammikuussa 2020 pääsi vielä kouluun paikan päälle ja mä teinkin silloin kovasti töitä sen eteen, että pysyisin kursseilla mukana. Kävin kuraattorilla juttelemassa siitä miten vaikeaa oli olla väärien ryhmien mukana, kun koulusta ei tuntenut ketään. Ammattikorkeakoulu ei oo selvästi mulle tehty, kun oon aina tuntenut olevani ihan ulkopuolinen siellä.
2021
2021 oltiin vielä pääosin etäopetuksessa ja välillä se oli tosi hankalaa, kun lapset sairasti paljon ja oli kotona. Opiskelin tosi paljon ja yritin ottaa kiinni muita opiskelijoita, mutta en siinä ihan onnistunut.
2022
2022 tammikuussa jäin pois koulusta ja työttömäksi kotiin. Olin ihan poikki ja pari kuukautta meni, että sain raha-asiatkaan rullaamaan, kun tukihakemukset oli milloin missäkin jumissa. Olin ihan suunnattoman väsynyt enkä oikein edes ymmärtänyt miksi (lopulta syyksi paljastui kohdunkaulan syöpä).
BONUS: 2023
Tänä vuonna olen saanut ihan uutta motivaatiota opiskeluun, kodin kunnossa pitämiseen sekä ihan vaan elämään. Elämä on ihanaa ja aion nauttia siitä. Tuo paita repesi kainalosta auki tän kuvan ottamisen jälkeen, täytyisi hankkia oikean väristä lankaa ja korjata.
10 vuodessa oon oppinut ottamaan rennommin, stressaamaan vähemmän ja uskaltamaan olla enemmän oma itseni. 10 vuoden aikana oon myös rakastanut, saanut lapsen, mennyt naimisiin, matkustanut moneen eri paikkaan ja julkaissut yli 1000 blogipostausta.
Mitä sä oot oppinu viimeisen 10 vuoden aikana?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA ELÄMÄÄ MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
30 tiukkaa kysymystä viime vuodesta