Hae
Colour Outside the Lines

Timo Parvela: Ella ja kaverit etäkoulussa

*Sisältää mainoslinkkejä

*Kirja saatu arvostelukappaleena Tammi-kustantamolta. 

”Opettaja kohensi silmälasejaan ja alkoi lukea. Otsokin lopetti opettajan puhelimen tuunaamisen ja kömpi isänsä syliin kuuntelemaan.
Me puolestamme näytimme siltä kuin kuuntelisimme, mutta se johtui vain Hannan asentamasta videosovelluksesta. Olimme nimittäin etukäteen nauhoittaneet Hannan ohjeiden mukaan itsestämme videoklipin, jossa istuimme kiltisti ja tuijotimme kameraan. Tai kaikki muut olivat nauhoittaneet paitsi Pate. Pate oli nauhoittanut oman kuvansa sijaan videon, jossa hänen isänsä kuorsasi ranskanperunat sieraimissaan ja taustalta kuului Paten hihitys. Opettajan kuvaruudulla näytti siis siltä, että Paten isä nukkui ja me muut kuuntelimme kiltisti satua, mutta todellisuudessa puuhasimme aivan muuta. Meillä oli käynnissä salaisin operaatio ikinä.”

Ella on kolmannella luokalla. Koulu ja kaverit on kivoja, koulunkäynti on hauskaa ja koulussa parasta on kaverit.

Kunnes maailmaan hiipii virus ja kouluun ei voi mennäkään. Kavereita ja opettajaa näkee vaan tietokoneen näytöltä ja opiskelukin tuntuu ihan erilaiselta. Koko maailma tuntuu erilaiselta ja jotenkin vähän pienemmältä.

Timo Parvelan Ella ja kaverit-kirjasarja on ilmestynyt jo 25 vuotta ja meidän kakkosluokkalainen rakastaa näitä kirjoja. Siksi olikin ihana, kun saimme luettavaksi tämän uusimman kirjan, johon jokainen lapsi voi viime vuodelta samaistua.

Alla Bean arvio kirjasta.

Ella ja kaverit etäkoulussa

Lukija: Bea 9 vuotta

Tästä pidin kirjassa eniten:
No siitä, kun ne oli siellä ihme Tinttikilpailussa, niin se esitti sellasia kurkia siellä ja se meni vähän pieleen, kun ne ei osannu
kävellä puujaloilla ja ne kaatu ja kaikki oli yhdessä kasassa. Ja silti ne voitti sen kilpailun.

Tästä pidin kirjassa vähiten: No siitä, kun ne joutu sinne etäkouluun eikä ne voinu olla yhdessä.

Jos olisin kirjan hahmo, olisin: Ehkä Tiina.

Kirjaa parhaiten kuvaava sana: Loistava.

Toivotko, että tälle kirjalle tulisi jatko-osa? Joo!

Katsoisitko tästä kirjasta tehdyn elokuvan? Kyllä!

Suositteletko tätä kirjaa muille? Joo.

 

onko ella ja kaverit tuttuja sinulle?

 

Jos haluat ostaa kirjan omaksi, onnistuu se helposti *Adlibriksen verkkokaupasta.

LUE MYÖS:

ALEX MILWAY: HOTELLI FLAMINGO -KIRJASARJA

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

 

 

Tältä minä näytän ja se on okei

Halusin kertoa teille rehellisesti miltä elämäntaparemontti näyttää. Tältä minä näytän tällä hetkellä. En itse pidä ulkoisen olemukseni jokaisesta kohdasta ja voin myöntää sen ihan julkisesti. Oon 155cm pätkä ja painan 83,5kg eli painoindeksi on tällä hetkellä 30-35 mikä tarkoittaa merkittävää ylipainoa.

Vielä viime kesänä painoin 10 kiloa enemmän ja silloin olin painoindeksin mukaan vaikeasti ylipainoinen, jota oikeasti olinkin. En kuitenkaan tunne, että painoindeksi määrittää sitä ihannepainoa tai mun arvoa ihmisenä.

Nimittäin vaikka mä laihtuisin vielä 20 kiloa tämän hetkisestä painostani, olisin painoindeksin mukaan silti 63,5 kiloa painavana lievästi ylipainoinen. Painoindeksiä katsoen, olisin normaalipainoinen vasta painaessani alle 60 kiloa, joka on mun kropassa aika vähän.

Oon painanut joskus alle 60 kiloa. Teininä painoin 45 kiloa ja silloinkin tunsin olevani lihava. En oikeastaan muista ikinä tunteneeni itseäni laihaksi vaikka peilistä olisi näkynyt joskus sopusuhtainen ja hoikka kuvajainen. Siltikin jokin kohta kehossani on minua ärsyttänyt. 

Täytän tällä viikolla 35 ja sen näkee rypyistä kasvoillani. Mä oikeastaan pidän niistä, koska ne kertoo eletystä elämästä. 

Olen viimeiset 16 vuotta jojoillut painoni kanssa ja se näkyy kehossani selvästi. Minulla on raskausarpia joka puolella kehoani. Niitä on käsissäni, takapuolessani, jaloissani, rinnoissani ja varsinkin vatsassani. En puhu muutamasta pienestä raskausarvesta vaan niiden armeijasta. Jos et usko, kurkista kuvat postauksen lopusta. 

Painoni jojoilu alkoi, kun odotin esikoistani ja lihoin raskauden aikana paljon. En tietenkään heti synnytysen jälkeen saanut kaikki kiloja pois. Aloitin myös pian tämän jälkeen työn kaupan kassalla, joka tarkoitti paljon istumatyötä ja tosi vähän liikuntaa. Kassalla suklaat ja muut herkut houkuttelivat minua koko päivän, joten työpäivän jälkeen tai tauolle ostin usein herkkuja. Olin esikoisen kanssa kaksin, joten osaksi söin myös, koska ei ollut muutakaan tekemistä. 

Lihavuus on tuonut mukanaan muitakin terveysvaikutuksia kuin ylipainon. Minulla on aina ollut yliliikkuvat nivelet, mutta nyt ylipaino painaa lantion niveliä ja minulla on usein lonkka niin kipeä, että on vaikea liikkua. Tämä on inhottava vaiva, koska se saattaa iskeä vaikka kesken kauppareissun ja sitten könkkään kaupasta kotiin. Iän myötä minulla on todettu myös niskanikamissa muutoksia. Yksi niskanikama on ulontunut ja minun pitäisikin muistaa tehdä useammin harjoitteita, ettei niskaani koskisi. 

Minulla todettiin kymmenisen vuotta sitten kilpirauhasen liikatoiminta, jonka takia olin jossain vaiheessa jopa vankina omassa kodissani. Asuin kerrostalossa, jossa ei ollut hissiä ja en pystynyt kävelemään portaita, koska se aiheutti liikaa sydämen tykytyksiä. Minun piti välttää leikkausjonossa ollessani kaikenlaista fyysistä rasitusta ja niinpä vanhempani toivat meille ruokaa ja auttoivat minkä pystyivät. Onneksi pääsin nopeasti leikkaukseen ja olo alkoi helpottaa sekä pääsin eroon sydänlääkityksestä. 

Hyvä puoli liikatoiminnassa oli, että painoni putosi kuin itsestään kymmenen kiloa. Minulla oli koko ajan nälkä, söin kuin hevonen, mutta silti paino vain putosi. Huomasin kuitenkin pian leikkauksen jälkeen, että jos jatkan samalla tavalla syömistä, lihon ne menetetyt kilot takaisin. Silloin aloitin ensimmäisen elämäntaparemontin. 

Laihduinkin parissa vuodessa yli kolmekymmentä kiloa ja painoin loppuvaiheessa 60 kiloa. Se touhu meni kuitenkin niin hulluksi, etten tehnyt mitään muuta kuin laskin kaloreita. Ei se ollut elämää.  

Nyt siitä on melkein seitsemän vuotta aikaa, kun laihdutin. Ja olen lihonut uudelleen. Tiesin niin käyvän, koska en enää orjallisesti laskenut kaloreita ja lopetin liikkumisen. 

Olen myös tässä välissä kokenut kohdunulkoisen raskauden, synnyttänyt lapsen ja selvinnyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Otin myös ehkäisyksi hormonikierukan, jonka jälkeen painoni nousi vauhdilla. En enää ehkä valitsisi hormonikierukkaa vaikka onhan se sinänsä ollut helppo ehkäisykeino. 

Olen vuosien varrella oppinut rakastamaan kehoani sellaisena kuin se on, koska tiedän miten paljon se on käynyt läpi ja mistä kaikesta se on selvinnyt. 

En ehkä vieläkään pidä käsivarsistani tai alleistani, vatsamakkaroistani tai niissä olevista lukemattomista arvista, paksuista reisistäni tai varsinkaan kaksoisleuastani, mutta ne ovat osa minua ja voin vain itse tehdä töitä, että ne miellyttäisivät minua itseäni enemmän. Kenenkään muun ei tarvitse minun vartalostani pitää, riittää kun itse olen siihen edes jollain lailla tyytyväinen. 

Vaikka vihaan käsivarsiani, käytän kesäisin lyhythihaisia ja hihattomia toppeja. Vatsamakkarani ja reiteni työnnän korkeavyötäröisiin bikinihousuihin ja menen rannalle, jos siltä tuntuu. Ja kaksoisleuastani huolimatta hymyilen kuvissa ja julkaisen niitä sosiaalisessa mediassa. En siloittele kuviani, koska en halua tuoda lisää paineita kenellekään näyttää tietynlaiselta. 

Kaikki me ollaan ihania juuri sellaisina kuin ollaan. 

Mun vatsa ei ole sileä eikä tule koskaan olemaankaan. Mulla on kaksi napaa kohdunulkoisen poistaneen tähystysleikkauksen jäljiltä ja sekin on ihan okei. Arpi saattaisi silottua, jos olisi pienempi maha, mutta nyt oon ”äiti, jolla on kaksi napaa” kuten lapset pienempänä sanoivat.

Vatsallani on myös tosi iso arpi teiniajoilta muistuttamassa umpisuolen poistosta. Leikkaushaavan tikit aukesivat ja arpi levisi. Ihoni ei myöskään muuta väriä takaisin vaan arpi punertaa edelleen viisitoista vuotta myöhemmin. Hieman alempana minulla on myös piilossa kaksi arpea nivustyrien poistosta lapsuusajoilta ja kaulalla näkyy arpi siitä, kun kilpirauhanen poistettiin. 

Ne ovat osa tarinaani enkä voi niitä muuttaa. Siksi kannan niitä ylpeydellä. Tältä minä näytän ja se on ihan okei. 

oletko sinä tyytyväinen painoosi? 

 

 

LUE MYÖS: 

ALOITETTIIN KETOVALMENNUS

MUN SUHDE LIIKUNTAAN NYT JA AIEMMIN

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

https://www.instagram.com/p/CNURCZnAm78/?utm_source=ig_web_copy_link