*Postauksessa näkyvät kakkukoristeet saatu Dr Oetkeriltä pr-näytteenä.

Sain esikoiseni 18-vuotiaana ja hän syntyi helmikuussa, joten vietin äitienpäivää ensimmäistä kertaa hänen vauvavuotenaan. Nyt hän on täyttänyt jo 16 vuotta eli tänään vietän äitienpäivää jo 17. kertaa.

Leivottiin Vivian kanssa eilen kakku, joka viedään tänään mummolaan. Vivialle kun ei käy vehnäjauhot niin viedään aina oma kakku mukana juhlimaan mennessämme. Vivia innoissaan koristeli kakkua apuna.

Oikaisin kyllä kakun teossa vähän, koska käytin pohjana Lidlin valmiskakkuseosta, vatkasin ja värjäsin kermavaahdon ja marengitkin tein Dr Oetkerin valmispussista. Oikein hyvä ja helppo kakku tuli siitä.

Minulla oli eilen illalla ihan hirvittävä migreeni, johon otinkin särkylääkkeen ja relaksantin. Nukahdin harvinaisen aikaisin eli jo joskus kahdeksan aikaan sohvalle, josta siirryin kymmenen aikaan sänkyyn. Heräsin kahden jälkeen pirteänä kuin peipponen, koska nukun normaalisti tosi huonosti ja ekaa kertaa pitkään aikaan nukuin kunnollista, syvää yöunta.

Valvoin sitten yöllä neljä tuntia, kun uni ei tullut. Nukuin kuudesta kahdeksaan, mutta silti aamulla olo oli onneksi ihan pirteä.

Sain aamulla aamiaisen sänkyyn ja ihania kortteja ja lahjoja. Pienin oli jopa osannut mallista kirjoittaa korttiin ÄITI ❤️ VIVIA.

Janilta en saanut lahjaa, koska sanoin haluavani Marimekon astioita, jotka voidaan käydä valitsemassa yhdessä. Suunniteltiin käyvämme kesällä Marimekko Outletissa, joten katsotaan sieltä mitä tarttuu matkaan.

Katsottiin aamulla lasten kanssa yhdessä hetki lastenohjelmia sängyssä, jonka jälkeen meikkasin ja kiharsin hiukset. Olipa ihana, kun oli energiaa siihenkin. En meikkaa kovin usein, koska huonosti nukutut yöt verottaa oikeasti voimia aika paljon. Toisaalta meikkaaminen piristää aina kummasti, joten pitäisi varmaan yrittää jaksaa meikata useammin.

Tänään ajateltiin ottaa rauhallisesti pelailemalla yhdessä ja käymällä mummolassa. Vanhempieni luona käydään varmaan vasta huomenna ja Janin äitiä nähdään keskiviikkona, kun Vivia lähtee mummin kanssa mökille.

Ollaankin kotona ensi viikonloppuna kolmisin teinin kanssa, kun Beakin lähtee äidilleen. Perjantaina me ollaan Janin kanssa menossa Kuopion Saanaan kylpemään ja syömään. Pitkästä aikaa päästään viettämään laatuaikaa kahdestaan ja ihana, kun uloskin uskaltaa mennä syömään.

Toivottavasti jokaisella on ihana äitienpäivä. Eilinen lapsettomien lauantai on varmasti ollut osalle raskas, mutta toivon sydämestäni, että tänään on kaikesta huolimatta ihan hyvä päivä❤️

Hyvää äitienpäivää ihan jokaiselle!

LUE MYÖS:

Äitiyden aakkoset

Ei tullut äitiä, ei tullut isää, vain itkua, kipua, surua lisää

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Olen pohtinut tätä kysymystä koko kevään. Entä jos en saakaan töitä, kun valmistun ammattikorkeakoulusta. Opiskelen kansainvälisen liiketalouden tradenomiksi (Bachelor in Business Administration) ja koulua käyn englanniksi.

Halusin alkaa opiskella englanniksi siksi, että englanti on aina ollut minulle helppoa, tykkään puhua sitä ja ajattelin sen auttavan työllistymistä.

Nyt opinnot ovat kuitenkin aika loppusuoralla ja olen alkanut osaksi pelätä sitä päivää, kun valmistun, koska minulla ei ole töitä tiedossa.

Olen koko kevään hakenut aktiivisesti töitä saamatta yhtään paikkaa. Entä jo jäänkin työttömäksi?

Tämä olisi minulle täysin uusi tilanne, koska olen tehnyt töitä koko aikuiselämäni. Lukion ohella menin töihin Lidliin, siitä siirryin Citymarketiin ja sieltä lähtiessäni opiskelin jo ammattikorkeakoulussa. Olen myös kaksi kertaa tehnyt tässä koulun ohella töitä pop up-liikkeessä. Eli en ole koskaan ennen ollut työtön työnhakija.

Kun aloitin opiskelut, uskoin saavani alalta helposti töitä. Minulla on kuitenkin kaupan alalta yli 12 vuoden työkokemus, olen vielä suhteellisen nuori työntekijä ja olen innokas oppimaan uutta.

Olen kuitenkin huomannut, että melkein kaikki paikat, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, painottavat myös aiemman työkokemuksen merkitystä. Ja sitä työkokemustahan minulla ei toimistotyöstä ole. En ole siis päässyt vielä yhteenkään haastatteluun omalla tulevalla alallani.

Ja nyt se työttömän työnhakijan pesti alkaa oikeasti häämöttää lähitulevaisuudessa.

Toisaalta en osaa sinänsä pelätä asiaa, koska silloin tuloni nousevat puolella siihen nähden mitä olen tienannut opiskelijana ja minulla on sekä blogi että Instagram, joihin voin panostaa, kun muuta ei ole ja joista voin mahdollisesti myös saada pieniä lisätuloja.

Jotenkin se työttömän stigma kuitenkin leijuu uhkaavana pään päällä. Tiedän, ettei se ole mikään epäonnistuminen, jos en olekaan heti valmistuttuani töissä, mutta silti se hieman siltä tuntuu.

Ehkä olen vain niin tottunut siihen, että minulla on aina ollut työpaikka, että tämä tuntuu oudolta.

Uskon kuitenkin siihen, että minua varten on joku täydellinen työ tuolla jossain ja löydän sen kyllä, kun vaan uskallan hakea kaikkia minua kiinnostavia paikkoja. Olen myös huomannut nyt töitä hakiessani, että työvoimatoimisto järjestää paljon työllistäviä koulutuksia, joten aion hakea mukaan niihin, jos siellä on jokin minua kiinnostava paikka.

Oletko sinä saanut töitä heti ammattikorkeakoulusta valmistuttuasi?