Me sairastettiin koko viime talvi. Joku perheestä oli kipeänä vähän väliä ja taapero kaikista eniten. Tuntui, että parin viikon välein oli menossa joku flunssa. 

Nyt ollaan ehkä toista kertaa koko talvena (tai voiko tätä ajanjaksoa talveksi sanoa, kun lunta ja pakkasta tuli vasta viime viikolla?) kipeänä. Ensin tuli kipeäksi teini, jolla tauti alkoi kurkkukipuna, sitten nuhana ja kovana yskänä sekä kuumeena. Hän oli monta päivää koulustakin poissa. 

Sitten alkoi oireilla 3-vuotias ja minä. Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä ettei kaksi muuta perheenjäsentä tule enää kipeäksi. 

Meillä tauti on kuitenkin aivan erilainen kuin teinillä. Meillä on molemmilla vain kuumetta, heikko olo ja päänsärkyä. Nenä on hieman tukossa, mutta ei tätä nuhaksi voi kutsua eikä kummallakaan satu kurkkuun. Pää tuntuu tosi kummalle. Olo on koko ajan ihan pöhkö ja huimaa. Väsyttää myös ihan kamalasti koko ajan. 

3-vuotiaan kuume on kestänyt nyt viisi päivää ja tänään pitää varmaan soittaa lääkäriin, että tarvitseeko tulla näytille vai seuraillaanko kotona viikonlopun yli. Lämpökin vaihtelee päivän mittaan niin, että aamulla saattaa olla ihan ok olo, päivällä kuumetta ja illalla lämpö on taas hieman laskenut. 

Kummallinen tauti. 

Me ollaankin vietetty päivät sisällä katsellen leffoja ja sarjoja, luettu kirjoja, kuunneltu musiikkia ja syöty eväitä lattiapiknikillä. Ollaan myös käyty ajan kanssa kylvyssä, piirretty ja leikitty. 

Hieman alkaa jo mökkihöperyys vaivata ja koska meidän molempien ainoa oire on tuo aaltoileva kuume, ollaan kyllä tänään menossa käymään hetki ulkona. Raitis ilma saattaa tehdä jopa ihmeitä. Pidetään vaan huoli, että puetaan kunnolla päälle, koska täällä Kuopiossahan on nyt talvi eli pakkasta ja lunta riittää. 

Viviaa harmittaa eniten tässä tilanteessa, ettei pääse päiväkotiin leikkimään. Hän rakastaa päiväkodin rutiineja ja kavereita. 

Tarkkasilmäisimmät Instagramissa meitä seuraavat saattoivat muuten huomata, että meillä ei olohuoneessa enää näytä samalta kuin näissä kuvissa. Nämä on otettu joskus alkusyksystä, kun oltiin viimeksi kipeänä ja ne nyt sattuivat hyvin sopimaan tähän postaukseen.

Kannattaa muutenkin tulla seuraamaan Instagramissa, siellä tapahtuu aina paljon muutakin kuin täällä blogissa, koska tykkään sinne päivittää varsinkin stoorien puolelle reaaliajassa kaikkea! Olemme lähdössä Vivian ja Melissan kanssa Tukholmaan reilun viikon päästä ja silloin meidän touhuja pääsee seurailemaan tarkemmin Instagramissa. Otan kyllä tietokoneen mukaan ja päivitän reissukuulumisia hotellilta iltaisin myös tänne blogiin! 

Lue myös postaukseni 2-vuotiaan tunteiden hallinnan opettelusta

Matkasta Amerikkaan ja keikoista. 

Että päivä menisi hyvin. 

Pipoja.

Nimeni olisi ihan vaan Melissa ja supervoimat olisi teleporttaus ja rahapuiden kasvattaminen. 

Paras ystäväni.

Perhe saa minut tuntemaan oloni rakastetuksi. Ja ystävät.

Kertomalla sen heille suoraan. 

Köyhille lapsille, esim Hope yhdistykselle. 

Munakokkelia ja suklaahippukeksejä. 

Kun tapasin ruotsalaisen kaverini ensimmäistä kertaa viime vuonna. 

Se, että osaan ja uskallan olla oma itseni. Ja myös se, että osaan ilmaista itseäni. 

Se, ettei 14-vuotiaana pääse minnekään töihin enkä voi lentää lentokoneella kauas yksin omasta halusta. 

Ei mikään, niitä on jo tarpeeksi. 

Jani = Mario

Äiti = Princess Peach

Minä  = Baby Peach

Bea = Baby Mario

Vivia = Yoshi

Noppa = Bowser

En kerro. 

Lempiruoka on mac’n’cheese. En tykkää kalasta, ewww.