Main Street, U.S.A

Puistoon sisään astuessa kävelee suoraan Main Streetin aukiolle. Main Streetin sisäänkäynnin päällä on juna-asema. Junalla pääsee puiston toiselle puolelle ja näkee maisemia samalla kivasti.

Ensimmäisenä juostiin ostamaan Mikki-korvat! Pariisin Main Street eroaa hieman muista puistoista. Se on teemoitettu aika samalla tavalla kuin esimerkiksi Floridan Walt Disney Worldin Main Street, mutta Pariisissa rakennukset ovat enemmän 1920-luvun mukaisia ja Floridassa 1900-luvun. Pariisissa on myös sään vaihteluiden takia rakennettu molemmin puolin Main Streetiä katetut käytävät, joita pitkin pääsee kulkemaan Main Streetin toisen päähän. Käytävältä on sisäänkäynnit kaikkiin Main Streetin varrella oleviin kauppoihin ja ravintoloihin. Fun fact: Walt Disney halusi Main Streetin aukion keskelle huvimajan Kalifornian Disneylandiin, mutta siihen laitettiin lipputanko, jossa on Amerikan lippu. Pariisiin rakennettiin Waltin toivoma huvimaja ja se onkin ainutlaatuinen, koska muissa puistoissa sitä ei tuossa kohti ole.

Vaikka paraatista meni alku ohi, kerkesin nähdä Arielin!

Main Street johtaa tosiaan Prinsessa Ruususen linnalle, jonka läpi pääsee Fantasylandiin ja aukiolta ennen linnaa haarautuu tiet muihin osiin puistoa.

Seuraavassa Disneyland Pariisi-postauksessa kerronkin enemmän Fantasylandista ja mitä kaikkea se pitää sisällään.

Oletko sinä käynyt Disneylandissa? 

Kävimme Koiramäessä Melissan kanssa heti avajaisvuonna ja tykkäsimme siitä todella paljon. Sen jälkeen en ole kertaakaan päässyt puistoon, koska Melissa on aina kesäisin lomaillut kummiensa luona Tampereella ja käynyt heidän kanssaan myös Särkänniemessä sekä samaan rannekkeeseen kuuluvassa Koiramäessä. Olin iloisesti yllättynyt siis viime kesänä puistossa käydessäni kuinka kivalta puisto edelleen näytti. Siitä oli pidetty hyvää huolta ja alueelle oli ehkä tullut jotain uuttakin.

 

Edellisen kerran alueella käydessäni minulla oli mukana 8-vuotias. Silloin tietenkin lapsi oli jo niin iso, että hänen kanssaan oli helppo kulkea kävellen paikasta toiseen ja käydä katsomassa eläimiä sekä pitää lapsi lähellä, koska tämä ymmärsi puhetta ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan. Nyt olin liikkeellä 13-, 6- ja 1,5-vuotiaan kanssa. Eihän se nyt ollutkaan ihan niin helppoa pitää niitä kaikkia kolmea lasta lähellään koko ajan. Meillä oli mukana matkassa myös serkkuni kahden pienen poikansa  ja kummityttönsä kanssa. Isommat lapset menivätkin aikalailla omia menojaan ja kävivät välillä ilmoittautumassa meille.

Pienempien perässä juoksimmekin useamman kerran, koska vaikka meillä oli rattaat mukana niin eiväthän pienet niissä jaksaneet koko aikaa viihtyä. Onneksi Koiramäki on sen verran pieni paikka, ettei lapset voineet kadota kovin kauas. Kiersimme ensin katsomaan eläimiä ja lapset viettivätkin pitkiä aikoja aitausten luona huokaillen eläinten söpöyttä. Ekstraihanaa vierailusta vielä teki, että eläimiä sai silittää ja possuja esimerkiksi sai harjata. Lapsia nauratti kauheasti, kun yhden possun nimi oli Pipsa.

Kulkeminen ympäri puistoa oli myös todella helppoa, koska joka paikkaan pääsi taaperon kanssa vaunuilla. Kaikki kulkuväylät oli tarpeeksi leveitä vaunujen työntämistä varten. Ja jos olisi halunnut kulkea kävellen ilman rattaita, oli keskusaukiolla rattaille oma parkki (joka muuten oli sateensuojassa, jos kesäsade vaikka yllättäisi kesken vierailun).

Kiersimme puiston kerran läpi koko poppoolla ja isompien ollessa Särkänniemen puolella laitteissa, kävimme vielä taaperon kanssa uudelleen ihastelemassa eläimiä. Silloin saimme seuraksemme pikkuveljeni perheen. Varsinkin pienet koiranpennut olivat söpöjä, mutta harmi kun oli kauhean kuuma ja koiria kamalasti nukutti. Kävimme puistossa sopivasti niin, että koiranpennut olivat olleet puistossa vasta muutaman päivän ja ne olivat oikeasti vielä tosi pieniä. Koiria myös ehkä vähän ujostutti.

 

Taaperolla oli kauheasti ihmeteltävää Koiramäen hahmoissa, joita olikin ympäri puistoa. Ihanaa, miten paljon kaikkiin pieniinkin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota. Vivia oli ensimmäistä kertaa elämässään huvipuistossa ja se oli kyllä ihmeellistä. Hän nautti täysin sydämin kaikesta mitä näki ja koki eikä kolmenkymmenen asteen hellekään tuntunut yhtään haittaavan menoa. Ihanaa, kun saimme vielä Vivian serkkupojan kaveriksi tuonne Koiramäkeen ja siellä ne kaksi taaperoa kahdestaan ihmettelivät kaikkea nähtävää.

Kävimme kurkkaamassa myös hevosia ja lampaita tallissa, jonne eläimet oli siirretty hellettä piiloon. Vaikka onkin ihanaa, että on lämmintä, oli viime kesän helleaalto varmasti tuskaista ihan kaikille jossain kohtaa. Huvipuistossa sen huomasi vielä enemmän miten kuuma olikaan, koska suurin osa aktiviteeteistä on ulkona ilman minkäänlaista varjopaikkaa ja aurinko porotti todella kuumasti. Koiramäessä oli kuitenkin ihanan paljon kaikkia sisäjuttujakin, joista suurin osa jäi meiltä kokematta, koska Vivia oli niihin vielä aika pieni ja isompia poltteli ne Särkänniemen puolen rannekkeet.

Satuimme sopivasti lavan läheisyyteen juuri esityksen aikaan ja jäimmekin hetkeksi pienempien kanssa katsomaan sitä, kun isommat menivät Drakkulan linnaan. Näytelmää esitetään monta kertaa päivässä ja se sopii koko perheelle. Kokonaispituus oli noin 15 minuuttia eli se ei paljon puistopäivästä vie vaikka sen katsoisi kokonaankin ja vaikka samalla lapsille juottaisi vettä, joka oli todellakin tarpeen viime kesänä.

Drakkulan linna oli hauska monikerroksinen leikkipaikka, jossa meidän lapset olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan. Taaperot eivät sinne kuitenkaan vielä päässeet, koska ikäraja oli 5 vuotta ilman aikuista ja me aikuiset halusimme hetken hengähtää varjossa. Eivät he onneksi sinne kaivanneetkaan, kun eivät tienneet mitä linnan sisällä on.

Koiramäen alueelta löytyy myös Kahvila von Guggelböö, joka meiltä jäi vielä kokematta. Tänä kesänä se on kyllä testattava! Kahvila lupaa tarjota kaupungin herttaisimpia herkkuja ja maistuvimpia suolaisia viehättävässä miljöössä. Kahvila näytti ikkunasta kurkatessa niin söpöltä, että siellä pitää kyllä ehdottomasti vierailla.